Värtsilän kirkossa näkyy paikallisten ihmisten kädentaito

Elokuussa 60 vuotta täyttävä Värtsilän kirkko on ollut ja on tärkeä värtsiläläisille. Kun seurakunnan kirkko jäi luovutetulle alueelle, niin uuden kirkon suunnittelu aloitettiin välittömästi sille alueelle, joka jäi Suomen puolelle. Niukkuudesta, rahan ja rakennustarvikkeiden, johdosta rakentaminen siirtyi ja seurakunta joutui kokoontumaan väliaikaistiloissa Patsolan maamiesseuran talolla ja sitten Uudenkylän maamiesseurantalolla.

Vanhan Värtsilän kirkko, joka paloi jatkosodan alkupäivinä. Valokuvaaja tuntematon.

Uutta kirkko päästiin kuitenkin lopulta rakentamaan ja niin kirkko oli valmis kesällä 1950. Kirkon vihki käyttöönsä piispa Ilmari Salomies avustajineen. Kirkon vihkimisjuhlan kerrotaan täyttäneen koko kirkon ja väkeä jäi vielä uloskin, joille palvelus välitettiin kovaäänisten välityksellä.

Kirkkoa on kaunistettu ja kirkossa tarvittavaa kalustusta on täydennetty paljolti lahjoituksin ja lahjoitusvaroilla hankituilla esineillä. Jo kirkon rakentamisessa merkittävää roolia näyttelivät Pohjois-Amerikan luterilaiset seurakunnat sekä Wärtsilä-Yhtymä, joiden taloudellinen apu oli ratkaisevan tärkeä kirkon rakentamiselle. Lisäksi ovat paikalliset asukkaat tehneet lukuisia talkootyötunteja rakentaen, korjaten, siivoten, puhdistaen, neuloen, ommellen, kutoen, keittäen, paistaen, maalaten ja monin muin Luojan lahjoittamia taitojaan korvauksetta yhteisen seurakunnan menestyksen eteen antaen. Värtsilän kirkossa ja sen kalustuksessa sekä tekstiileissä näkyy vahva värtsiläläinen osaaminen.

Värtsilän marttayhdistykset valmistivat 1980-luvun alussa uuden messukasukan jumalanpalveluskäyttöön. Se luovutettiin juhlallisesti ja marttayhdistysten edustajat Silja Kuosmanen, Riitta Kolehmainen ja Anneli Kontiainen pukivat kasukan kirkkoherra Timo Paukkusen ylle. Seurakunnan luottamushenkilö Reino Raerinne tarkastelee kasukan sopivuutta.

Jokaisen naulan lyöntijäljessä, jokaisessa pensselivedon jäljessä, jokaisessa ompeleessa ja ristipistossa on näkyvissä paikallinen ihminen, hänen tarinansa. Nämä tarinat kietoutuvat yhteiseksi kertomukseksi yhteisön elämästä, joka selvisi sodan kurimuksesta ja selviää myös tulevaisuuden haasteista, ehkä lyötynä ja haavoittuneena, mutta kuitenkin elävänä. Värtsilän kirkkoa on varmaankin rakennettu samalla kun on tehty surutyötä menetetystä Värtsilästä ja menetetystä kirkosta. Se on rakennettu julistamaan, että tälläkin seudulla uskotaan ja luotetaan Jumalaan, tänäänkin ja tulevaisuudessa.


Share

3 comments for “Värtsilän kirkossa näkyy paikallisten ihmisten kädentaito

  1. erkki lintunen
    2.8.2016 at 17:51

    Palautin Markus Kontiaisen kuusi vuotta sitten, vuonna 2010 julkaiseman jutun uudelleen luettavaksi. Markus aloitti eilen 1.8.2016 Nurmeksen kirkkoherran viranhoidon. Siihen hänelle pyydämme Jumalan siunausta!

    Toinen syy on tämä: Oiva Tikka ja muutamat talkoolaiset uurastavat parhaillaan kirkkomme kunnostamiseksi. Olen aivan häkeltynyt innostuksesta, mikä saa aikaan tulosta. Kotiseutyhdistys rahoittaa töitä. Seurakunta on ryhtynyt toimeen. Kirkkohallituksen yliarkkitehti ja Museoviraston amanuenssi ovat käyneet tutustumassa kirkon kuntoon ja antaneet ohjeita toimenpiteiksi. Niin olen ymmärtänyt. MUTTA seurakunta tarvitsee tukea, jotta kirkkomme ulkomaalaus voidaan toteuttaa. Kirkkohallituksen mahdollinen avustus ei kata kustannuksia. Siis maalataan Värtsilän kirkko ikäänkuin ”kolmiyhteisesti”: seurakunta – kotiseutuyhdistys talkoolaisineen – kirkkohallitus.

    Värtsilän lahjoituskirkko jatkaa olemassaoloaan! Ole mukana! Oivalle kumppaneita!

  2. erkki lintunen
    2.8.2016 at 22:23

    Kirjoitettuani edellä olevan kommentin, aloin miettiä, ketähän se kiinnostaa. Ketä kiinnostaa Värtsilän kirkko? Haravoituani hetken, kekoon tulivat seuraavat oletettavat syyt: – Ensinnäkin tässä kirkossa hänet konfirmoitiin. Toiseksi hänet vihittiin tässsä kirkossa. Kolmanneksi isä tai äiti siunattiin haudan lepoon tässä kirkossa. Neljänneksi hän pitää alttaritaulusta, joka jättää ajatuksille tilaa. Viidenneksi kun hän kääntää katseensa sivulle, voi hän mielessään palata kirkon uskon ajattomille ulottuvuuksille. Kuudenneksi hän ajattelee niitä värtsiläisiä, jotka sotien jälkeen pitivät tärkeänä, että maamiesseuran talon väliaikaisesta kirkosta voidaan siirtyä oikeaan kirkkoon. Seitsemänneksii lauantain ehtookellot ovat hiljentäneet päättyvän viikon paineista pyhän rauhaan ja lepoon.

    Tätä lukeva voi kertoa muitakin syitä rakastaa Värtsilän kirkkoa. – Minulle tämä kirkko on merkinnyt elämäni suurinta ratkaisua: löysin tässä kirkossa jumalanpalveluksen ja erityisesti sen jumalanpalveluksen, jota sittemmin alettiin nimittää ikivanhalla nimellä messu. Tässä kirkossa sain palata takaisin papin työhön, josta olin ollut poissa melkein kymmenen vuotta. Ja paluun kynnyksellä sain toimittaa äitini hautaan siunaamisen ja myöhemmin isän.

    Kaiken tämän jälkeen en voi ymmärtää, miksi tätä kirkkoa ei pitäisi maalata uudelleen, jotta se saisi näyttää arvoiseltaan. En minä sitäkään ymmärrä, ettei tätä kirkkoa voisi valaista kolmella valolähteellä pimeän aikaan. Tai kyllähän minä ymmärrä, mutta en hyväksy perusteluja.

    Suhteessa kirkkorakennusten ylläpitoon olen löytänyt erilaisia perusteluja. Yhdelle kirkko on hengellinen. Toiselle kulttuurinen: kirkko seisoo suomalaisen maiseman keskiössä. Kirkkoon voi poiketa, kun jalat eivät kanna arjessa eteenpäin. Tai kun menee hyvin, voi purkaa kiitollisuutensa hänelle, joka on kaiken yläpuolella, siellä minne minun ihmisen järki ei nouse.

    Ja vielä: kirkko on ollut rakentamassa sellaista yhteiskuntaan, jossa on turvallista elää eläkeläisenäkin. Kirkko instituutiona ja myöskin kirkkorakennuksena.

    Minussa on kasteessa piirretty risti. Se on kuin vesileima virallisen paperiarkin päällä. Se näkyy valoa vasten, ei muuten. Kun risti kannetaan Värtsilän kirkossa kastemaljan eteen, silloin se alkaa, ristillä merkittyjen kristittyjen juhla. Niin tapahtuu juuri Värtsilän kirkossa. Se on olenainen osa Värtsilän kirkkoa.

    Ristiä ei jätetä kastemaljan viereen. Se kannetaan eteiseen, ja me kuljemme sen perässä arkeen, itse kukin omaa ristiään kantamaan.

  3. erkki lintunen
    31.12.2016 at 11:52

    Edellä olevat kirjoitukset sopivat kertauksena ennen uudenvuodenpäivän kahvikonserttia klo 13.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *