Terävä kynäkin

Teuvo Tikka omisti pianon lisäksi kirjoituskoneen. Kuva EJ

Kuka muistaa Teuvo Tikan? Hyvä, melkein kaikki aikuiset värtsiläläiset. Tikka oli opettaja, kanttori, kuoronjohtaja, säveltäjä, musiikkimies viimeisen jälkeen.

Hänellä oli myös terävä kynä, jolla hän usein pakotti kulttuuria ymmärtämättömät kunnanpamput puolustuskannalle. Tikka kirjoitti noin 300 pakinaa Koti-Karjalaan. Niistä koottiin satakunta 1992 ilmestyneeseen kirjaan ”Tikan teemat”. Elämäntaipaleestaan hän kertoo Iliaksen vuonna 2000 kustantamassa kirjassa ”Laulun ja liidun vuodet”.

Elämäkertateoksen sivuista on huomattava määrä omistettu Värtsilälle. Ruskealan Särkisyrjässä syntynyt poika tuli evakkomatkalta Tervavaaraan kouluun ja propsipinolle. Rippikoulua hän kävi Uudenkylän maamiesseuran talossa, silloisessa ”kirkossa”. Hän oli rengin hommissa Selkäkylän Piiroisissa ja harjoittelijana Yhteishyvän Värtsilän myymälässä. Kaupasta hän sai potkut, irtisanomisaika kesti 15 minuuttia. Kun hän erehtyi ostamaan polkupyörän naapurikaupan Irtolalta ja vielä jupisi pihantasoitustöissä, kaupanhoitaja Leikas sanoi: ”Perkeleen kommunisti, lähde heti lopputilille.”

Kansakoulun opettaja hänestä lopulta tuli, vuonna 1957 Patsolan koululle. Seurakunta tarvitsi kanttoria, minkä vuoksi Leino Hassinen kehotti Tikkaa hakeutumaan Värtsilään. Täältä hän lähti vuonna 1974 Kiteelle.

”Värtsilästä muodostui lapsuuspitäjän Ruskealan rinnalla toinen kotiseutu”, Tikka kirjoittaa. Täällä hän myös saavutti kenties suurimmat taiteelliset voittonsa kuoronjohtajana. ”Värtsilän kirkkokuoro – aikansa legenda”, lukee eräässä kirjan otsikoista.

Tikka toi kuoron harjoitteluun uusia tapoja, joita oli oppinut Klemetti-opistossa. Laulajat innostuivat: ”Monesti olin ihmetyksen vallassa, kun pimeiltä teiltä rapakoiden tai kinosten takaa laulajat tulivat täsmällisesti harjoituksiin.” Ja harjoituksissa kaikui laulun ohella nauru.

Valiokuorohan siitä kehittyi kriitikkojenkin mielestä. Helsinkiin asti esiintymään vei sen tie. Tikka itse pitää kuoronjohtajauransa kohokohtana, kun Bachin kantaatti esitettiin yhteistyössä Joensuun orkesterin kanssa vuonna 1969.

Kirjoittaja ei säästele ylistyssanoja Värtsilän kirkkokuorosta kertoessaan. Kunnianhimoisia tavoitteita hänellä oli Kiteelläkin esimerkiksi mieskuoron kanssa, mutta eipä enää onnistunut samalla tavalla. Opit eivät saaneet riittävästi vastakaikua, siellä haluttiin jatkaa enemmänkin entiseen tapaan.

Kirjoittaminen sai vauhtia, kun Tikka voitti vuonna 1970 Yleisradion musiikkiaiheisen kirjoituskilvan. Jonkin verran hän sävelsi omia runojaan.

Elämäkertakirjassa on seuraava muistelus: ”Otin kerran Värtsilässä mummun kyytiin. – Voi hyvänen aika, kun opettaja joutuu minun takia mutkan ajamaan.

– Ei tämä mitään, kun muutenkin tulee niin paljon turhaa ajoa, vastasin sen enemmin ajattelematta.”

10 comments for “Terävä kynäkin

  1. Varmasti mainio mies tämä opettaja Teuvo Tikka. Luin aina hänen pakinoitaan Koti-Karjalasta naurunhyrske suupielissä, ja aina niissä pakinoissa oli koskettava ja ihmisläheinen sanoma. Olen lukenut myös Tikan kirjan Laulun ja liidun vuodet. Lukemisen arvoinen oli sekin. Teosta voi lainata kirjastosta. Lieneekö enää teosta Iliakselta saatavana?

  2. Luulen, että hyvinkin on. Huomenissa ajattelin kertoa, miksi.

  3. Luin Värtsistä Teuvo Tikkaa muistelevan kirjoikuksen, ja mukavat muistot tulivat mieleeni Teuvosta. Laulun ja liidun vuodet kirjassaan hän kertoo opettajaksi tulonsa Patsolan kouluun,olin tuolloin aloittamasa kuudetta luokkaa ja muistan erittäin hyvin hänen mainitseman joulukuvaelman.Samana syksynä esitti Joensuun kaupunginteatteri Seitsemää veljestä, Teuvo Tikka vei meidät kuvaelmassa olevat katsomaan Joensuuhun kyseistä esitystä,se oli Patsolan veljeksille kokemus jonka muistaa lopunikäänsä.
    Saunakohtauksessa Tuomas ja Juhani painivat ja minä olin Juhani ,
    muistan vielä tappioon johtaneen repliikin, venta hol`housuni puttoo. Terveisiä vaan Tuomakselle eli Tanskasen Kaleville.

  4. Erittäin mukavaa kuulla ansioituneista ihmisistä, jotka turhaan jäävät unohtuneitten joukkoon!
    KIITOS kirjoituksesta !
    KIITOS Värtsilän uutisista ,Enemmän näitä paikallisten lehtien julkaisuja.

  5. Miten samanlainen kommentti on jo aikaisemmin ollut ?tällaisia kommentteja olen aikaisemminkin SAANUT, KUN ensi kerran kommenttia kirjoitan. Outoa ?Mistäköhän johtuu ?”Olet jo esittänyt kommentin aikaisemmin”.

  6. Ikimuistettavan Teuvo Tikan sävellyksiä soisi näkyvän ja kuuluvan edelleen kuorojen ohjelmistoissa. Teuvo piti itse melkoisena täysosumana sävellystään ”Elämän kuoro” Viljo Tuomelan tekstiin. Sitä laulettiin aikoinaan suurissakin kokoonpanoissa muun muassa Joensuun laulujuhlilla ja kuorokokoontumisissa. Sävellyksistä ”Joulurauha” ja ”Marian kiitoslaulu” sopisivat myös erinomaisesti tähän vuodenaikaan.

    Meikäläiselläkin oli ilo saada olla lapsesta saakka Teuvon musiikkipiireissä, niin orkestereissa kuin kuoroissakin. Teuvo oli poikasena äitini oppilas Tervavaarassa. Ja sittemmin äitini oli Teuvon kuoroissa, kuten minäkin myöhemmin. Lasten kanssa Teuvo oli nerokas; leikkisä, vitsikäs ja nokkela tyyli vetosi meihin naskaleihin, joiden oppimismotivaatio saattoi olla jopa toistuvasti kadoksissa. Hauskat keikkamatkat ovat jääneet erityisesti mieleen. Aikuisten kanssa Teuvolla oli joskus hiukan vaikeampaa, olihan älykkään pistävä ja joskus jopa raadollisen ironinenkin kommentointi monille liikaa, etenkin päättäjätahoille.

    Oma vaatimaton urani musiikin alalla sai niin ikään hyvät pohjat Teuvon antamista suosituksista, kun lähdin
    lukioon Helsinkiin. Sain niiden pohjalta erinomaisen sello-opettajan ja ympärilleni taitavat muusikot. Kun kiittelin Teuvoa myöhemmin näistä avuista, Teuvo muisteli omaa kouluaikaansa Tervavaarassa. Äitini oli kuulemma suhtautunut Karjalan evakkoon lempeästi, olihan molemmilla hieman samanlainen henkilöhistoria – kotiseutu oli jäänyt vieraille…

    Teuvon pakinoista ehdottomasti nerokkain oli Koti-Karjalassa julkaistu iso valkoinen neliö, jossa oli teksti:

    Onko Kitee kulttuurikaupunki? — Ei —

  7. Aiheesta ”Potkuista poika paranee”

    Minä olin harjoittelijana Sisä-Karjalan Osuusliikkeen Patsilan myymälässä 60-luvun alussa. Isä hairahtui ostamaan mopon Yhteishyvästä. Minä sain potkut, kauppiasura jäi 3 kuukauden pituiseksi.

    Äskettäin kuoli nimekäs orkesterinjohtaja ja säveltäjä Kari Tikka. Ovatkohan nämä Tikat sukua toisilleen.

  8. Leo Härkönen !
    Valitettavasti en muista Sinua kaupan tiskin takana , vaikka joka päivä kävin hakemassa postin kaupalta. Olin tuohon aikaan 12 – 15 vuotias.
    Voutilaisen Lyyti oli silloin myymälänhoitaja. Jos oli asiakkaalla pitkä ostoslista , Lyyti kävi välillä vetäisemässä pilliklubin. Nooh , siihen aikaan ei kiirettä tunnettu.

  9. En minäkään sinua muista. Olin enimmäkseen avustavissa tehtävissä. En hinkunut ekana palvelemaan kuten (näin jälkikäteen ajatellen) olisi kuulunut omaa etuansa ajatellen tehdä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *