Postiluukusta kolahti jälleen jokavuotinen ja jokasyksyinen best-seller, pyytämättä ja maksutta, vaikkakaan ei yllätyksenä. Kyse on tietysti kansalaisopiston kurssitarjonnasta. Takavuosiin nähden kirjanen on vuosi vuodelta ohentunut ja tarjonta on samalla yksipuolistunut. Kansalaisopistot, niin myös Tohmajärven kansalaisopistokin, toimivat komealta kalskahtavan vapaasta sivistyöstä annetun lain pohjalta. Laista löytyvän määritelmän mukaan ”kansalaisopistot ovat paikallisiin ja alueellisiin sivistystarpeisiin pohjautuvia oppilaitoksia, jotka tarjoavat mahdollisuuksia omaehtoiselle oppimiselle ja kansalaisvalmiuksien kehittämiselle”. Ihan noin suoraan lainattuna.
Siis tarpeiden pitää olla paikallisia ja alueellisia, tarjonnan pitäisi taas tarjota välineet itsensä kehittämiseen ja yhteiskunnankin kannalta hyvänä pidettävien taitojen oppimiseen. En viitsinyt käydä laskemaan kurssien tarkkaa jakaumaa, mutta pikasilmäyksellä läpiselattuna kurssitarjonnan pääpaino on erilaisissa käsityötaidoissa pajusta puukkorautaan, tietotekniikan saloihin tutustumisessa ja aikuisille sekä ikinuorille tarkoitetussa liikunnassa. Mausteena kurssitarjottimella on hieman musiikkia ja näytelmäharrastusta. Vieraiden kielten valikoima näyttää supistuneen pariin venäjän ryhmään ja yhteen espanjan kielen ryhmään. Kirjallisen kulttuurin asemaa puolustaa yksi kirjallisuusryhmä. Jaa, olihan siellä ensiapukurssikin, perinteen tallennusta ja rivitanssia. Niin ja vielä öljyvärimaalausta ja kuvataiteen perusopetusta ala- ja yläkouluikäisille, joka sinällään on erikoinen poikkeama kansalaisopiston toiminnassa. Sehän on tarkoitettu aikuisille.
Niinpä niin. Kovin on käsityö- ja liikuntapainotteinen. Tärkeitä taitoja ja varmaan monelle tekemisen iloa synnyttäviä. Kysyä voi kuitenkin, että mihin ovat hävinneet vieraat kielet ja muu yleissivistävä opetus. Varmaan nykyinenkin tarjonta täyttää lait ja asetukset, mutta kyllä se kertoo myös yksipuolisista harrastusmahdollisuuksista. Jos on peukalo keskellä kämmentä ja pelisilmä kadoksissa eikä bittimaailma kiehdo, niin vähissä on vaihtoehdot. Mikäli tarjonta vähenee ja yksipuolistuu, niin koko kansalaisopiston tarve olisi syytä ottaa tarkasteluun. Vaihtoehtoina voisi olla yhteistyön tekeminen todella alueellisesti, jolloin tarjonta laajeneisi tai sitten todellisen vapaan kansalaistoiminnan, yhdistysten, hyödyntäminen myös tällä saralla.
Tosi on, että kansalaisopiston kurssitarjonta on paljon kaventunut ja kallistunut entisajoista. Mutta mieleisistään kursseista voi jokainen esittää opistolle toivomuksen. Varmaan kurssien hinnan lisääntyminen on vähentänyt kansalaisopiston oppilasmäärää, ja myöskin se, että täytyy ajaa melko kauas päästäkseen opetuksen piiriin. Osallistuin 1980-90 luvuilla hyvin aktiivisesti erilaisten kansalaisopiston ryhmien toimintaan, kunnes voimien ja aktiivisuuden vähetessä luovutin. Nyt – pitkästä aikaa – ilmoittauduin kuvankäsittelykurssille, joka pidetään Kemiessä, matkaa yhteensä 52 kilometriä illassa. Myös mies ajaa yhdessä ryhmässä Kemiessä; näin näitä kilometrejä tulee harrastamisesta aika paljon.