Otto Rummukaisella on ikää kohta sata vuotta. Kuva EJ
Loppuvuodesta 100 vuotta täyttävä kirjailija Otto Rummukainen lähettää Värtsin kautta terveisiä tuttavilleen, ystävilleen ja lukijoilleen. ”Uutta kirjaa ei ole ollut työn alla, joten sitä ei nyt tule”, hän viestittää.
Ehkäpä annamme tämän Otolle anteeksi, vaikka häneltä on vuosittain uutta opusta totuttu odottamaan. Johan niitä on täydet 20 vuosikymmenten mittaan tullut.
Mekaaninen kirjoituskone pöydän päällä on kyllä kunnossa, äskettäin huollettukin. ”Ajatuksia olisi, niitä pyörii päässä kyllä, mutta en tiijjä, saanko ne enää paperille”, aprikoi kirjailija hieman huolestuneen näköisenä.
Puuhaa riittää muutenkin. Otto asustelee edelleen yksin metsämökissään. ”Kotiaskareilla oon tässä ollut.” Perunoita on tältä syksyltä jo laarissa, mansikoitakin poimittu omasta maasta talven varalle, mutta porkkanat ovat vielä kasvimaalla penkissä.
Mitäpä muuta kuuluu? ”Kuuluu minkä kuuluu, tuo kuulo kun on minulla jo heikonlainen”, hän naurahtaa ja siirtää jakkaraa lähemmäksi puhekaveria. Teemme kaupat viimeisestä kirjasta, jota Otolla on vielä muutama kappale jäljellä. Hän köpittelee kammarin puolelle ja kaivelee vastuurahat sentilleen oikein.
Viimeinen kirja on ”Katajasaaren vangit” vuodelta 2008. Takakannen mukaan se kertoo elämästä Lounais-Suomessa 1700-luvulla. Kertomusta sävyttää ruotsin- ja suomenkielten välinen kieliriita.
Otto puhuu erityisen lämpimästi kirjastaan ”Tehtaan tyttö”. Se kertoi Vanhan Värtsilän rautatehtaasta, ja siitä otettiin aikoinaan kaksi painosta. ”Se oli helppo kirjoittaa, kun olin itse ollut työssä siellä ja elänyt sitä elämää.”
Vaikka kirjailija asustelee yksin, hänen ei tarvitse paljon huolta kantaa jokapäiväisistä asioistaan. Omaiset soittelevat aamuin illoin ja huolehtivat kauppaostoksista ja sen sellaisista. Kotiapu käy viikottain. Otto esittelee kännykkäänsä, jonka soidessa syttyy seinälle huomiovalo. Se on nykyajan tekniikkaa, joka helpottaa iäkkäämmän elämää.
”Lääkärissä käyn melko harvoin, vaikka kyllähän ne kehottelevat, että pitäisi pistäytyä verinäytteet antamassa.”
Otto tunnettiin intohimoisena pyöräilijänä. ”Tänä kesänä en oo pyörän selkään noussut. Tuossa tiellä kävelen edestakaisin. Joskus teen asiaa kilometrin päähän postilaatikolle, jonne lehdet jaetaan viikonvaihteessa.”
Paikkakunnan lehtien lisäksi keittiön sohvan kannella on pari Kalle Päätalon kirjaa. Rummukainen tunnetaan Pykälävaaran Päätalona. Sillä nimellä hänestä tehtiin telkkariohjelma, joka teki miehestä seudun tunnetuimpia maailmalla. Amerikoissa sitä ohjelmaa katsoi miljoonapäinen yleisö.
Ikkunasta näkee metsätielle, jonka liikenne kiinnostaa virkeää ympäristön seuraajaa. ”Karhumiehet pyörivät jokin aika sitten näillä seuduilla uutterasti. Kohta alkaa se hirvenmetsästyskin”, Otto tuumii.