Wärtsilän tehtaat 1930-luvulla.
Elettiin vuoden 1989 alkua. Hilkka Partanen pohti tuolloin, tulisiko Niiralan rajanylityspaikasta suurtakin hyötyä Värtsilälle. Samalla hän veikkaili, pääseekö piankin käymään tutuilla tantereilla. Hilkan kirjoitussarja Värtsissä alkaa. Sarja on kooste menneitten vuosikymmenten kirjoituksista. EJ
Hilkka Partanen. Kuva EJ
Viime aikoina on valtakunnan tiedotusvälineissä nimi Värtsilä ollut kovasti esillä. Pitkään hankkeissa ollut, kauan ja hartaasti kaivattu rajanylityspaikka toteutunee vihdoin aivan lähivuosien aikana. Pieni ja sitkeä Värtsilän kunta on jaksanut ajaa tätä hanketta vuodesta toiseen sillä tunnetulla suomalaisella sisulla peräänantamattomasti. Lämpimät onnentoivotukset kaikille asiassa mukana olleille, josta kuntalaisetkin saakoot osansa.
Sitä onnea näin pienen kunnan kohdalla toki tarvitaan muutoinkin, saati sitten, kun on näin mittavasta ja kauaskantoisesta asiasta kysymys. Toivoa sopii, että hanke toteutuessaan tuottaa Värtsilän kunnan toiminnoille ja elinkeinoelämälle tulosta ja elvyttää sen uuteen kasvuun.
Päivälehdistä olemme lukeneet, että Värtsilän rajanylityspaikkaa odottaa suuri turistiryntäys. Toivoisin, että tässä matkan varrella olevat muutkin Pohjois-Karjalan kunnat hyödyntäisivät tämän uuden kohteen erimuotoisilla palveluilla hyväkseen.
Vielä mennee aikaa, ennen kuin bussi tai joku muu kulkuneuvo kuljettaa meitä tuonne vanhaan Värtsilään päin. 44 vuotta suljettuna ollut rajapuomi aukeaa ja tutut, ehkäpä jo melkein tuntemattomiksi muuttuneet maisemat alkavat kulkea silmiemme ohitse. Värtsilän tehtaan pillin vihellys, se on siellä kuitenkin vielä aito ja entinen. Ken elää, hän näkee ja kokee.
Värtsilä -nimen kerrotaan tarun mukaan syntyneen seuraavasti: ”Kulki mies reppuineen pitkin maita ja mantuja ja osui suojaisaan ja kalaisaan joenpoukamaan. Metsänriistaakin oli yllin kyllin. Reppu, värtsi”, puun oksaan ja asumuksen tekoon”.
Nils Ludvig Arppe rakennutti Värtsilän rautatehtaan vuonna 1852. Rautatehtaasta on kasvanut yksi Suomen suurimpia yrityksiä, Oy Wärtsilä Ab, jonka tuotteista mm. laivat, lukot, saniteettituotteet ja konepajateollisuus ovat tunnettuja ympäri maailman. Vauhdin tälle kehitykselle antoi vuonna 1926 toimitusjohtajaksi tullut Wilhelm Wahlforss – ”Vauhti-Ville”.
Ennen sotia rautatehtaassa oli alun toista tuhatta työntekijää ja taajaväkisessä yhdyskunnassa, joksi Värtsilää silloin juhlallisesti kutsuttiin, noin 5 000 asukasta. Tänäänkin tehdas elää. Sen piipusta nousee savu ja pilli puhaltaa kuin silloin ennen.
Rajan sulkeuduttua vuoden 1944 syksyllä lopullisesti, siirtyivät värtsiläläiset evakkoon kuka minnekin päin Suomea etsimään uutta elintilaa itselleen. Luovutetun alueen ihmiset halusivat kuitenkin kotiseutuperinteen jatkuvan. Perustettiin pitäjä- ja karjalaseuroja.
Hilkka Partanen