Vielä 1970-luvun alussa järjestettiin suuria susijahteja. Kuva EJ
Euroopan komissio on huolissaan Suomen susikannan nopeasta heikkenemisestä, minkä katsotaan aiheutuvan pääasiassa salakaadoista. Suomea vaaditaan kitkemään rauhoitettujen susien salametsästystä.
Komissio on oikeassa. Salakaatoja ei ole mitään syytä puolustella. Mikä tahansa salametsästys pilaa ennen pitkää koko metsästäjäkunnan maineen. Metsästysseurat ja riistanhoitoyhdistykset ovat avainasemassa laittomuuksien torjunnassa.
Tutkimustyö ja asiantuntevat television luontodokumentit ovat tuoneet uutta tietoa susien elämästä. Tämä on ollut omiaan hälventämään ikiaikaista katteetonta susivihaa. Laajasti katseltuna susi on uhanalainen ja laajat kansalaispiirit ymmärtävät sen suojelutarpeen.
Virallisten arvioiden mukaan lähinnä Itä- ja Pohjois-Suomessa elää tällä hetkellä noin 150 sutta 15 reviirillä. Asiantuntijoita näissä asioissa ovat myös metsästäjät, joitten laskelmat ovat huomattavasti suuremmat. Tämä on ihmeellinen ristiriita, joka pitäisi selvittää puolueettomasti.
On hyvin ymmärrettävää, että tunteet kuohahtavat paikallisesti pintaan, kun susi vierailee lammaskatraassa tai nappaa metsästyskoiran maastossa. Tällaista sattuu silloin tällöin Värtsilässäkin, jossa susimäärään vaikuttavat helposti itärajan takaiset alueet. Asutuksen läheisyydessä liikkuvat ovat usein yksinäisiä harhailijoita, jotka ovat syystä tai toisesta joutuneet erilleen laumasta. Niistä tulee helposti ns. häiriköitä, jotka on syytä poistaa yhteistoimin viranomaisten kanssa. Laittomiin keinoihin ei voi turvautua, vaikka olisi kyse omaisuutensa tai elantonsa puolustamisesta.
Normaalisti susi on laumaeläin, jolla on paikkansa Suomen luonnossa. Laumat hankkivat ruokansa yleensä melko kaukana ihmisten ilmoilta. Metsästäjät voivat nykykonstein tehokkaasti suojata koiransa, ja tekniikka edistyy koko ajan.
Itärajan pinnassa metsästäjät ja viranomaiset joutuvat olemaan varpaillaan myös mahdollisten koirasusien takia. Venäjällä liikkuu irtokoiria, jotka vierailevat Suomenkin puolella. Risteytymät ovat mahdollisia.
Mainitsemastasi susimäärän ristiriidasta… Sellaisia tahoja vaan kun ei nyky-Suomessa ole joilla olisi osaamista suorittaa kyseinen tehtävä. Kyllä nykypäivän riistanhoitopiirit ja metsästysseurat ovat ainoat toimijat jotka vastuullisesti ja luotettavasti esim. kaltaisia tehtäviä voivat hoitaa.
Vaikea olisi kuvitella ”ympäristöviraston byrokraatit” tai vastaavat kehäkolmosen sisäpuolelta olevan kykeneväisiä hoitamaan vaikkapa kyseisen kanta-arvioinnin!
SUSILAUMA TERRORISOI KARJALASSA (IS linkki)
http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/susilauma-terrorisoi-karjalassa/art-1288445962039.html
Onpa ollut outoja ”susia”. Ja iltapäivälehti on saanut uutisen lainaamalla ”luotettavaa” venäläislehteä. Rabieksen mahdollisuus on tietysti aina olemassa.
Kohta hihkuvat omat paikallislehtemmekin. Hesari tyytyy toistaiseksi kirjoittamaan, että ”Kymmeniä kuollut Euroopan pakkasissa”.
Erkki J:n kanssa on helppo olla samaa mieltä siitä, että salametsästystä ei ole mitään syytä puolustella. Ongelma vain näyttää tänä aikana olevan se, että ”liian pitkälle” viety viranomaiskontrollointi ja tietyssä mielessä äärinaivistiset suojelusuunnitelmat esim. suden kohdalla ovat sinänsä hyvänä asiana valitettavasti kääntyneet itseänsä vastaan. Suurimpana kärsijänä tässä joiltain osin mielettömässä holhoamisessa on nimenomaan ja viime kädessä – niin nurinkurista kuin se onkin – juuri suojeltava laji.
En allekirjoita mitään erityistä suomalaisten petovihaa, vaan kyseessä on ennemminkin hiljainen kapina itse järjestelmää vastaan. Olen jokseenkin varma, että jos saisimme esimerkiksi näiden metsästysasioiden päätösvallan takaisin paikalliselle taholle, edes omaan maahan, tilanne kaikilta osin rauhoittuisi ja vain tällä tavalla pystyttäisiin todelliseen täsmätorjuntaan vahinkoa tuottavien eläinyksilöiden poistamiseksi.
Nykyinen, erittäin byrokraattinen EU:n pykälien säätelemä kiintiöinti ja pyyntilupakäytäntö eri lajien kohdalla on omiaan nostattamaan ihmisten vihantunteet puolin ja toisin. Asiallista keskustelua, hyödyllisestä yhteistyöstä puhumattakaan, ei tällä menolla pysty koskaan viriämään. Eri tahojen välinen luottamuspula on konkreettinen; esim. RKTL (Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos) ei käsittääkseni oikeastikaan ole ottanut aivan todesta rajavartijoiden ja metsästäjien ilmoituksia koskien petoeläinten jälki/näköhavaintoja. Eipä tällainen tietyssä mielessä turha talkootyö ketään pitemmän päälle juuri motivoi. Kiusaus oikopolkujen käyttöön kasvaa!
Valtaa enemmän metsästysseuroille. Niissä on fiksua väkeä, joka tuntee luonnon omilla paikkakunnillaan ja ovat muutenkin sivistyneitä kansalaisia: luontoihmisiä, riistan laskijoita, hoitajia jne. Brysselissä pitäisi keskittyä sellaisiin asioihin, joita ei voida hoitaa paikallisin aivoin, tiedoin ja voimin. f.
Värtsilässä oli kuulemma 1960 luvun alkupuolella eräänlaista susien metsästystä. Itänaapurissa metsästettiin susia helikopterista käsin ja sudet tulivat laumoittain Suomen puolelle turvaan. Itse en ole metsästänyt enkä nähnyt tapauksia, mutta kerrottiin, että sinne rajan lähelle (Suomen puolelle)laitettiin elävä lammas liekaan syötiksi susille ja sitten metsästettiin. Aika pahalta sekin metsästys tuntui, mutta ei lapsiakaan uskaltanut kolutielle lähettää vaikka koulu ei kaukana ollutkaan. Taksikyytejä ei varmaan silloin vielä tunnettu. Joku saattaisi tietää tai muistaa tämän metsästyksen todenperäisyyden
Hei! Minä olen susien ystävä. olen kylläkin nuori mutta rakastan susia. Jos sudet kuolevat Suomesta ennen kuin olen aikuinen … Minä näytän niille salametsästäjille… PS: Eikö Venäjältä voisi hakea susia suomeen!?
Sara Lamminsivu – kaikella ystävyydellä – missä asut? Tieto on konteksti mielipiteellesi. Ei muuta syytä uteliaisuudelleni. Lääni tai maakuntakin riittää vastaukseksi.
Ierikka, täältä susirajalta
Sara Lamminsivu myös kaikella ystävyydellä, maailma ei ole mustaa ja valkoista vaan siinä on paljon erilaisia värisävyja?
Susien salametsästyksen ongelma on hyvin pieni, mutta se saa paljon tarkoitushakuista julkisuutta. Siitä saa repäiseviä otsikoita iltapäivälehtien lööppeihin. myös näyttävää kuvaa TV:n käyttöön. Paljon julkisuutta saanut Perhon susien metsästys ja sen motiivit voidaan kertoa venäläisen vitsin muodossa. ”Kysymys oli millainen on siperialainen ulkohuusi( vc ). Vastaus kaksi teroitettua seivästä lumihangessa.Toiseen seipääseen ripustetaan päällystakki ja toisella seipäällä torjutaan susia.”
Miksi ihmiset ottavat lain omiin käsiin. Mitkä ovat ne motiivit, jotka saavat ihmiset toimimaan tällä tavalla. Mistä se johtuu kun normaalisti lakia kunnioittava mies ottaa aseen ja lähtee susijahtiin vaikka tietää sen olevan kiellettyä. Ei kai kukaan huvikseen lähde lakia rikkomaan.
Muuten Italian vuoriston lampaanhoitoalueella on sama ongelma susien kanssa kuin suomessakin. Lampuri hoitaa susikantaa kiväärin avulla, kun yhteiskunta ei anna siihen muuta mahdollisuutta. Minäkin tykkään susista, mutta en kotini rappusilla.
Minulla on kamerassani kuva sudenjäljistä, jotka olivat
pari vuotta sitten postilaatikkoni luona. Itse en vihaa
mitään eläimiä, mutta en sinä kevättalvena uskaltanut
antaa lapsenlapsieni leikkiä pihamaalla ilman aikuisen
seuraa. Se samainen susi oli loikoillut ainakin yhden
päivän naapurini pihamaalla. Ei villipedon pitäisi niin
kesyksi tulla.