Viimeistään tullin huumekoirien esittelyn jälkeen on syytä toivottaa kaiken maailman karvaturrit tervetulleiksi Värtsilään. Ne ovat mainosta ja pr:ää tälle paikkakunnalle.
Muistissa ovat hyvin menestyksekkäät ja etevät rajakoirat. Mielenkiintoista oli taannoin lukea Värtsin palstoilta, että ensi lumilla nähdään kenties koiravaljakoita Värtsilässä, malamuutteja ja muita. Ne olisivat eksoottinen lisä näihin maisemiin.
Toivottavasti koiraharrastuksesta kehittyisi osa Värtsilän matkailua, joka saa voimansa luonnosta, rajasta ja rajanylityspaikasta. Koiravaljakot eivät häiritse luontoa, ja harrastajat ovat yleensä järjestäytyneitä ja asiansa hallitsevia.
Koiraharrastajat viivähtävät pienelläkin paikkakunnalla herkemmin kuin konevoimilla etenevät. Seudun majoitusyrittäjät eivät taatusti pane tätä pahakseen etenkään talviaikana, jolloin turisteista saattaa olla pulaa.
Eräs koiralaji, jonka soisi täällä päin lisääntyvän, ovat laumanvartijakoirat. Ne edesauttaisivat elämään sopusoinnussa villin luonnon keskellä, jossa sudet ja karhut saattavat innostua nappaamaan karjaa ja muita kotieläimiä.
Ja kun joku vielä keksisi kouluttaa bernhardilaisen, joka tynnöri kaulalla tarjoilisi turisteille kylän kartsalla. Miten näihin ”pehmeisiin” matkailumuotoihin saataisiin ympättyä kansanperinnettä? Onko paikkakunnalla vielä sen taitajia? Valmistetaanko jossain perinneruokia?
No hei, niin justiinsa; perinneruokia!
Ens kerran kun tulen sinne, niin tilaan Sinilinnussa sultsinoita,
terveisiä vaan Ramille ja Patelle.