Maija Tiittanen syventyi Oton kanssa menneitten muisteluun. Kuva EJ
Värtsilän kirjailija ja kotiseutuneuvos Otto Rummukainen valmistautuu satavuotisjuhliinsa, jotka ovat runsaan kuukauden kuluttua. Lähiomaiset ovat suunnitelleet avointa tilaisuutta seurakuntakodilla. Tästä ilmoitetaan aikanaan lehtikutsulla. Julkkis suhtautuu tuleviin ”parin päivän kekkereihin” myötämielisesti.
Aikansa kuluksi Otto lämmittelee uunia ja tekaisee silloin tällöin oman maan mansikoista kiisselin. ”Puurokin syntyy, siitä tulee tosi kypsä. Osaisin tehä sirvelinkin, mutta oon jättänyt enemmän muonapuolen nuoremmille kokeille.”
Rummukaisella on viisi lasta. Kun lähisuku nykyisin kokoontuu, on läsnä noin 40 henkilöä. Otto asuu vielä yksin kotonaan, mutta hänestä pidetään taatusti hyvää huolta.
Otto on ikäisekseen pirteässä kunnossa. Kuva EJ
Värtsilän kyläpäällikkö Raimo Tiittanen kävi Maija-rouvansa kanssa äskettäin tervehtimässä pirteää vanhusta ja muistelemassa menneitä. Oton kuulo on heikentynyt, mutta muisti pelaa kohtuullisen hyvin.
Otto tunnettiin innokkaana polkupyöräilijänä. Tiittanen muisteli, ettei ole monta vuotta, kun mies toi heille tavaratelineellä perunoita. Synttäreilleen kotiseutuneuvos ajelee arvokkaammin, sillä pyörän satulaan hän ei enää tohdi istuutua.
Rummukainen on ollut monessa mukana, Värtsilän kunnan raittius- ja nuoriso-ohjaajanakin parikymmentä vuotta. Hän naureskeli, että ”se oli täystoiminen työ, josta maksettiin sivutoimisen palkka”.
”Kun muut hommat jäivät sivuun, tuli tilalle kynän käyttö, joka vei kaikki ajatukset”, Otto kertoi. Parikymmentä kirjaa hän kirjoitti, viimeisen kaksi vuotta sitten.
Pitkän iän salaisuus? ”Vaikea selittää. Pitää kai olla sopivat geenit ja sopiva elämäntapa.”
Oton kohdalla voi ”vanhus” sanan unohtaa, mies on sielultaan ikinuori. Ulkoisesta olemuksesta ei myöskään huomaa iän merkkejä.
Lämpimät onnentoivotukset Värtsilän Päätalolle!
Otto on legenda jo eläessään<3
En ole minäkään ennen niin virkeää satavuotiasta tavannut.
En tunne Ottoa henkilökohtaisesti. Olen lukenut pari lehtijuttua ja katsonut Tv-dokumentin tästä Pykälävaaran Päätalosta. Ne tekivät suuren vaikutuksen. Veikkaanpa, että nuo tässäkin jutussa mainitut pyöräily ja kirjoittaminen ovat vaikuttaneet ratkaisevasti Oton elämän laatuun ja pituuteen eli ovat se sopiva elämäntapa. Siihen voisi lisätä myös Oton valoisan ja myönteisen elämänasenteen. Aikakausilehdissä pitäisi olla enemmän tällaisten Ottojen haastatteluja ja elämäntarinoita ja vähemmän jonnin joutavaa hörönlöröa.
Lämpimät onnittelut Otolle jo näin etukäteen!
Toivottavasti saamme aikanaan Värtsin sivuilta lukea Oton juhlista.
Sydämmelliset ennalta Onnittelut pirteälle ja ihailtavalle sata vuotiaalle.
Kaikkea hyvää Otolle ja perheelle.