Ei pöllömpää

Oisinkohan minä lehtopöllö? Kuva EJ

Juuri kun lueskelin aamulla Värtsi-lehden uudistuksista lensi isokokoinen pöllö koivun alimmalle oksalle. Kiireesti kiikari esille ja pöllöhän se todellakin oli, en vain tunnista alalajia tarkemmin. Lukijoille kerrottakoon, että läppäri jolla kirjoitan on vanhan Tikkakoski-merkkisen ompelukoneen päällä ja ikkunasta avautuu näkymä suoraan lumipeitteiselle järvenselälle. Tikkakoskesta päästäänkin sujuvasti tammitikkaan, jonka joku koulupoika oli bongannut jossakin päin Suomea. Ehkä kuulemme tästäkin linnusta vielä joskus täällä Susirajallakin.

Sudenjälkiä ei ole näkynyt, mutta tiedän, että niitä liikkuu lähimaastoissa, eräänä kuutamoyönä kuulin suden ulvontaakin jostain Mökkivaaran takamaastosta. Olen muuten kohdannut aikoinaan suden ihan livenäkin, voisi sanoa että ”silmästä silmään”. Kävelin pimeänä pakkasaamuna työpaikalleni ja ihmettelin, kun koiraksi luulemani eläin tuli umpihangesta, ylitti tien aivan edestäni vilkaisten vain minuun, ja jatkoi hölkyttelyään tien toiselle puolelle metsään. No, susi ammuttiin samana päivänä Pielisen jäälle ja lienee vielä tänä päivänäkin täytettynä Stora Enson konttorin aulassa Uimaharjussa.

Sananlasku sanoo, että jos lähtee sutta pakoon tulee karhu vastaan. Karhua en ole onneksi kohdannut, vaikka tassun jälkiä ja ulostekasoja olen tavannut aivan lähimaastossa. Jokunen vuosi sitten tiesimme noin kilometrin päässä olevan karhun pesäpaikankin ja veimme vieraitamme sitä katsomaan, tosin turvallisen välimatkan päästä, Lökölammen toiselta puolelta. Siinäpä sitä oli tosi TV:tä kerrakseen: itärajan läheisyys ja karhunpesä samalla kertaa!

Ahmanpesää en ole nähnyt, mutta itse ahman kylläkin. Keväthankien aikaan se nousi rannasta päin kohti mökkiämme. Taas kiikari esiin ja ihmettelemään vaivalloisen näköisesti liikkuvaa eläintä, että onko se kissa vai koira. Eläinkirjan avulla selvisi, että sehän on pienikokoinen, vaaleaturkkinen ahma. Olin aina luullut, että ahmat elävät vain pohjoisessa. Tuossa se hetken istahti vanhan kellarimme edessä ennen kuin jatkoi matkaansa.

Mutta muistatteko kaivokatoksessamme majailleen minkin, josta kerroin jokin aika sitten tämän lehden palstoilla. Nyt minkkiä emmekä jälkiä ole nähneet, mutta eipä minulla ole tietoakaan, liikkuvatko ne talvella vai nukkuvatko kenties talviunta. Pakkasen takia otin mukaani vanhan minkkiturkin (luonnonsuojelijat älkää kauhistuko, sain sen lahjaksi parikymmentä vuotta sitten). Jos jälkiä vielä näkyy, lienee paras käydä heiluttelemassa turkin helmoja kaivonkannen liepeillä. Ehkäpä se ymmärtää yskän.

Tellervo

Jos tässä lähtis. Kuva EJ

3 comments for “Ei pöllömpää

  1. Hieno pihavieras sinulla Tellervo! Se on VIIRUPÖLLÖ! Ei lehtopöllö kuitenkaan. Alalajia ”äiti”, todennäköisesti, sen verran komean muhkea ulko-olemus sillä on. Koiras on sellainen vähän niinkuin kyyristelijä, pienempi selvästi.

    Missähän päin olet tämän tavannut ja milloin? Ilmoittelehan, niin pannaan diariaan merkintä.

    Hannu Kivivuori

  2. Hannu, jos tarkoitat tätä kuvissa olevaa pöllöä, kuvasin sen viime keväänä 29.4. Lammasmäentien alkupäässä.

    Tellervo voisi kertoa omasta havainnostaan joulukuun alussa, oliko se samanlainen. Paikkana oli kaiketi Kaustajärvi.

  3. Valokuvaa minulla ei ole mutta Hannun ja Erkin vuoropuhelusta ja EJ:n valokuvista minulle selvisi että se saattoi olla Viirupöllö uros. Lintu todellakin ikäänkuin kyyristeli siinä kuusikon reunassa
    olevan koivun oksalla Kaustajärven rannan tuntumassa. Eli diariaan pitänee merkitä tuo EJ:n havaintopaikka, on ainakin varmempi tunnistus kuin minulla.
    Tuo pöllö on herättänyt muutenkin sympatiaa, sain tänään postikortin Hesasta, siinä oli pöllön kuva. Tästä päättelin että
    kortin lähettäjä on lukenut Värtsiä vaikkei mitään maininnutkaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *