Pykälävaaralaista

Juhani Örn: Kaurapuuroa ja karsseria, 360 sivua, omakustanne 2009.

Värtsiläläissyntyisen Juhani Örnin teoksesta kertoo paljon johdanto: ”Pohjois-Karjalassa, Suomen itärajalla, suunnilleen 60 kilometriä Joensuusta kaakkoon, Värtsilän Pykälävaarassa, siellä jossakin jumalanselän takana, kituutteli leivänsyrjässä seitsenlapsinen pienviljelijäperhe pienessä hirsimökissään. Pihanperällä tönötti hatara navetta kotieläimineen. Vastapäätä navettaa seisoi jo hieman kallistunut, pikkuruinen sauna, jonka seinähirret olivat mustuneet lukemattomista löylyistä. Ikivanha kiuas jaksoi yhä puhkua lämpöä, joka pehmitteli raatamisesta väsyneet uurastajat. Lauteilla oli pesty monta suvun vainajaa, mutta myös useita syntymän kirkaisuja oli saunasta kuultu.

Juhannusaattona 1949 perheen äiti kuoli kahdeksannen lapsensa synnytykseen. Olin silloin päivää vaille nelivuotias. Kerron tässä muistikuvia lapsuuteni hatarista vaellusvuosista ja nuoruuteni kasvukivuista sellaisina, kuin muistan ne nyt, päälle kuusikymppisenä.

Suurin osa muistoista on täyttä totta, mutta mausteeksi myös fiktiota on ihan pikkuriikkisen livahtanut sekaan. Useimmat henkilöt ja tapahtumat ovat olleet todellisia.”

Ja jatketaanpa takakannen tekstistä: ” Kohtalo riepotteli poikasta ympäri Pohjois-Karjalaa kovin erilaisissa sijaiskodeissa päätyen Joensuuhun, Lähtelän lastenkotiin. Murrosikäisenä hän kipuili neljä vuotta opiskelija-asuntoloissa Joensuussa ja Partaharjulla, Pieksämäen kupeessa, kunnes aikuisuuden kynnyksellä löysi itsensä Kajaanin seminaarista.”

Viime vuosina, yli 30 vuoden opettajauran, koulunjohtajan ja rehtorin töiden  jälkeen, on Örn alkanut panna paperille  elämäänsä. Värtsiläläisittäin hyvinkin kiinnostavaa on, että Pykälävaaran poika ”pääsi” siskonsa kanssa Värtsilän pappilaan, ”Uskin luo kasvattilapseks”. Tosin ”pappilasta mie en muista paljookaa”.

Kerronta on paikoin laveaa, verkkaisesti etenevää, omaleimaistakin. Pykälävaara on saanut jo toisen Päätalonsa. Tyyli on hieman erilainen kuin Otolla, mutta paljolti samoista asioista kirjailijat kertovat.

Hieman ennen kirjan loppua ollaan jälleen Värtsilässä sukuloimassa, mutta vain parin sivun verran.

Örniltä on ilmestynyt myös toinen teos, joka kertonee myöhemmistä vaiheista.

17 comments for “Pykälävaaralaista

  1. Mistähän tuon Örnin kirjan saa käsiinsä?

  2. EL,

    Tohmajärven kirjastosta löysin yhden luetun näköisen kappaleen.

  3. Hyvät värtsiläläiset!
    Kirjaani on lainattavana mm. Joensuun-, Lahden- Asikkalan- Tohmajärven- ja Hollolan kirjastoissa, joista sen voi ”kaukolainata”. Niitä painettiin vain 100 kpl, ja kaikki ovat menneet sukulaisille, tutuille, työ- ja opiskelukavereille sekä entisille oppilailleni.
    Vuoden 2010 keväällä ilmestyi 2. kirjani ( ”Yks Jysky, oopa hyvä”!), edellisen jatko-osa,joka kertoo nuoruuteni vaiheista Kajaanin seminaarissa ja kesätöistä Tuusniemellä ja ennenkaikkea Partaharjun leirikylässä. Kirjaa painettiin vain 43 kpl ja sekin on saatavissa Joensuun ja Kajaanin kirjastoista sekä Oulun yliopiston Kajaanin op. valmistuslaitokselta. Painokset olivat näin pieniä, koska kirjoitin ko. tarinani oikeastaan vain lapsiani ja lastenlapsiani varten. Nykyajan lasten elämä on niin paljon erilaista, kuin meidän, sodan jälkeen syntyneiden suurten ikäluokkien lasten. Jospa he lukemansa jälkeen osaisivat antaa enemmän arvoa omalle turvatulle lapsuudenkodilleen ja isälleen ja ukilleen.
    Ajatuksissani on muhimassa kolmas osa, joka kertoisi työvuosistani eri kouluissa eri puolilla Suomea.
    Saapa nähdä, saanko ajan riittämään kirjoittamiseen, kun tämä eläkeläisen aika näyttää olevan niin kiireistä hiihtolenkkien, iltarastien,käsityöpiirien ja kuorojen välissä.
    Keväällä 2009 kotiseutuikäväni pakotti minut palaamaan poikavuosieni kotikaupunkiin, Joensuuhun. Täällä tunnen olevani oikeasti ”kotona”.
    Voikaa hyvin siellä syntymäpitäjässäni, Värtsilässä!
    T: Jussi Örn, pykälävaaralainen pikkupoika vv. 1945-1951.

  4. Hieno juttu että olet löytänyt Värtsin! Luin molemmat
    kirjasi, lainasin ne Joensuun Seutukirjastosta.
    Olemme olleet ammattikoulussa samoina vuosina ja minunkin
    juureni ovat Värtsilässä. Emme tosin tulleet tuntemaan toisiamme.
    Kerroit kirjasi lopussa että asut nyt Utrassa, sekin paikka
    on tullut minulle erittäin tutuksi.
    Jään odottamaan mielenkiinnolla jatkoa kirjoihisi.

  5. Juhani Örn! Tunnen vastustamatonta halua tavata Sinut kasvoista kasvoihin. Senkin vuoksi, että olin jonkin aikaa evakossa Oleniuksen talossa joskus 1940-luvun alkupuolella. Mutta varsinkin sen vuoksi, että olen muutamia omakustanteita tuottanut ihan vain kirjoittamisen intohimosta. Kun nyt käyn läpi lonkkaleikkauksen jälkihoitoineen, otan yhteyttä, jos sen sallit. Terveisin E.L.

  6. Erkki Lintuselle: Voimme tavata vaikkapa kahvitellen jossain sopivassa paikassa, kunhan olet tarpeeksi tervehtynyt leikkauksestasi.
    Leikin usein Oleniuksella, lähimmässä naapurissamme lapsuusvuosinani vv. 1945-1951.
    T. Jussi ”Oskarinpoika” Örn

  7. Hei Värtsi– halauksia sinulle! tiedätkö mitä minä olen myöskin linnunlahden lastenkodin kasvatti.olen syntynyt i948 ja jouduin lastenkotiin 4 vuoden vanhana ja lähdin pois 15 vuotiaana kun olin saanut 2 vutisen ammatti koulun valmiiksi.Ja sen jälkeen lahteen ja sitten hammerfestiin- merelle— ja nyt asun göteborgissa- vuodesta 1978 lähtien.
    ja tiedätkö mitä kun rupesin tässä jo pitkä aika sitten miettimään että missähän päin maailmaa ne kaikki pikku ipanat nytten vaeltavat jotka olivat siellä latenkodissa samaan aikaan ja menin netille ja hain lähtelä osoitteella ja suoraan putkahti kuvaruutuun se iki ihana rakennus jossa sain lapsuuteni viettää. ja sitten tutkin enmpi en malta edes nukkua kun luin sinun juttuasi jaheti ajattelin vastata sinulle.

    Luulen että-en tiedä olemmeko olleet sillä lähtelässä samoina vuosina? Meidän täytyy vaihtaa puhelin numeroita.
    Lähetä minulle viesti kun olet sanut tämän minun kertomukseni.
    Jään jännityksellä odottamaan.

  8. Riitta:
    Hei, Riitta! Olemme tosiaan olleet Lähtelässä yhtä aikaa. Minä tulin sinne 3.4.1956 4. luokalle. Sinä olet ollut silloin 8-vuotias ja 1.luokalla. Siskoni Maija-Liisa oli myös siellä, mutta hän pääsi pois aikaisemmin, koska on minua 3 vuotta vanhempi. (Hän asuu nykyään Kerimäellä. )
    1960-1962 asuin ammattikoulun asuntolassa ja kävin lastenkodilla vain syömässä päivällisen aina iltaisin n. klo 5 maissa. 1962 muutin asumaan kaupungille Leo Piipposen kotiin vuokralaiseksi ja olin töissä puusepäntehtaassa. Elokuussa -62 Leo ( kerhonohjaajamme ) lähetti minut kerhonohjaajakurssille Partaharjulle, jonne jäinkin kahdeksi talveksi ja sieltä pääsin Kajaanin seminaariin.
    Valmistuin kansakoulunopettajaksi 1970. Olin 34 vuotta opena eri puolilla Suomea ja muutin takaisin Joensuuhun keväällä 2009.
    Nyt olen ollut eläkkeellä jo 6 vuotta. Laulan kuoroissa, teen käsitöitä, suunnistan kesäisin ja hiihtelen talvisin.
    Minulla on kolme aikuista poikaa ja 8 lastenlasta, jotka kaikki asuvat Lahden seudulla. Kirjoitin kirjanikin oikeastaan pojilleni ja lastenlapsilleni, jotta he tietäisivät jotain siitä, millaista lasten ( varsinkin orpojen ) elämä oli meidän
    lapsuusaikanamme. Kirjani ovat lainattavissa mm. Joensuun kirjastosta esim. kaukolainana. Itselläni on enää yksi kappale jäljellä.
    Vastasin viestiisi vasta ntyt, kun en ole puoleen vuoteen käynyt näillä sivuilla enkä tiennyt yhteydenotostasi!
    Oli iloinen yllätys nähdä viestisi!
    Tulee varmaan halvemmaksi viestitellä sähköpostilla tai kirjeitse.

    Terv. Jussi örn
    Vesisahantie 15 a A1
    80170 Joensuu
    puh. 050-3463682

    Joensuussa on monta sen ajan lastenkodin poikaa, joita olen tavannut silloin tällöin.

  9. Tiedoksi kirjailijoille, että Värtsilän kylätaloon kootaan Värtsilää sivuavaa tuotantoa. Niistä on tarkoitus järjestää pysyvä näyttely. Erityisen hyvä olisi saada täältä lähtöisin olevien kirjoittajien teoksia lahjoituksina. Jonkin verran niitä on jo tullutkin.

  10. Illat pimenevät ja nyt on mukava
    viritellä taas lukuharrastusta.

    Juhani Örnin kirjat taisin lukea
    Tohmajärven kirjastosta tai sitten
    Joensuusta. En paljasta juonta enempää,
    mutta suosittelen!

    Muutaman kilometrin päässä Pykälävaarasta,
    Tengassa, vietti Matti Toivanen lapsuutensa.
    Häneltäkin on ilmestynyt pari omakustannetta,
    toinen kertoo kuinka perhe muutti Kiteen kirkon
    kupeelta Tohmajärven koulun katveeseen. Toinen
    kirja kertoo ”Matson” opintiestä Joensuussa.
    Matin ensimmäisessä kirjassa kerrotaan paljon
    Tohmajärven tiilitehtaasta ja sen ympäristöstä.

  11. Olipa mielenkiintoista törmätä tähän viestiketjuun. Ihan ensiksi lämpimät muötätunnon osoitukset teille, jotka olette olosuhteiden pakosta joutuneet pois omista kodeistanne.

    Juhani Örnille;; Setäni Otto Rummukainen on ostanut 1950 luvulla pienen talon Pykälävaarasta. Muistaakseni Örnin talon ! Mahtaakohan olla kyse Sinun entisestä kodistasi?

    Terv Alpoaatos

  12. Alpo Rummukaiselle:
    Otto Rummukainen osti ko. talon juuri isältäni, Oskari Örniltä. Olen käynyt muutaman kerran Oton luona, syntymäkodissani, viimeksi kesällä 2006. Talon pihapiiri on säilynyt miltei entisellään vuodelta 1950, ja muistin sen hyvin 56 vuoden takaa.
    T: JÖ

    Pirjo Pedersenille:
    Minä tulin Lähtelän lastenkotiin 3.4.1956 kymmenvuotiaana. Olin siellä vuoteen 1960 saakka, jolloin lähdin ”maailmalle kokeilemaan omia siipiäni”.
    Minulle lastenkotivuosista on jäänyt mukavia muistoja. Meillä samanikäisillä pojilla oli mukavaa seuraa toisistamme, emmekä olleet oikeastaan tekemisisää talon tyttöjen kanssa.
    Onpa hyvä, että olet selvinnyt aikuiseksi ja elämäsi on hyvällä mallilla. Kävin Tanskassa v. 1999 veteraanien suunnistuksen MM- kisoissa. Olisi kiva viestitellä enemmänkin, jos saisin email-osoitteesi.
    Terv. ”Jussi” Örn

  13. Jussi serkku hyvää sunnuntaipäivää !oli tosi mielenkiintoista löytää kirjasi palaute analyysejä !Luin molemmat kirjasi yötämyöten eläen mukanasi .kolmatta teostasi odotellen.Sirkkalan Jenny-tätisi nuorin tytär Järvenpäästä.hyvää syksyä ja terveitä päiviä elämääsi!

  14. Aivan upeaa Juhani. Nyt kirjastoon ja toivon saavani kaikki kirjasi luettavakseni.

  15. Birgitta Salmenautiolle:

    Tulinpa vilkaisemaan näitä sivuja pitkästä aikaa.
    Mainitsit olevasi omaa sukua Örn. Kenen sedistämme tytär oletkaan?
    En tunne edes serkkujani, koska jouduin omaisistani eroon jo pienenä koulupoikana.

  16. Juhani, olen Saulin tytär. Käyn kyselemässä tuota toista kirjaasi kirjastosta. Ensimmäisen kirjasi luin ja oli todella mielenkiintoinen. Olet minun setäni siis 🙂

  17. Birgitta:
    En tunnistanut sinua uudesta sukunimestäsi, sorry! Olen varmaan nähnyt sinut Keimolan aikoihin, ( vv. 1971-73 ) jolloin kävimme isäsi Saulin ja perheenne luona Seutulan koulun yläkerrassa. Varmaan olit myös isäsi hautajaisissa toistakymmentä vuotta sitten. En enää silloin tunnistanut teitä Saulin jälkeläisiä, koska olitte kasvaneet aikuisiksi ja muuttuneet tietysti hyvin paljon.
    Missä sinä asut nykyään? Voisit kertoilla muutakin elämästäsi. Oli äsken automatkalla kotiini Joensuuhun, kun tuli tekstiviestejä, enkä voinut siksi vastailla.
    Asun nykyään täällä poikavuosieni kotikaupungissa, Joensuussa ja olen ollut eläkkeellä jo 11 vuotta. ( Kyllä nuo vuodet vilahtavat aina vain nopeammin, mitä vanhemmaksi ehtii!)
    T: Juhani-setäsi ( Jussi)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *