Maija Paavilainen: Mummo puikoissa, Kirjapaja 2010.
Maija Paavilaisen kirjasta muistuu mieleen aina ahkera äitimuori, joka tuntui tekevän paria kolmea hommaa yhtä aikaa ja vielä mietti neljättä, että miten sen toteuttaisi muiden töiden lomassa. Paavilainen on tunnettu kirjoistaan, joissa rennolla kädellä tehtyjen piirrosten lisäksi on melkoisen osuvia mietteitä elämän arjesta ja joskus juhlavistakin hetkistä.
Nyt Paavilainen puuttuu yllättävän yleiseen harrastukseen vielä nykypäivänäkin, eli neulomiseen. Hän tuumii, että silmukoiden luominen on sukua muullekin luomiselle, joka on alkua mihin vain. Paavilainen virittää mietteisiinsä tekstiä rivien väliin. Niinpä hän sanoo, että neuloo sileää neuletta, koska siinä tehdään aina oikein. Ketjusilmukoista hän muistuttelee mieliin sukupolvien ketjun, johon jokainen kuuluu.
Maija Paavilainen on syntynyt vuonna 1945 ja koulutukseltaan hän on filosofian maisteri. Paavilaisen aforistisia piirroksia on julkaistu vuodesta 1971 asti joskus useampiakin kokoelmia vuodessa. Ensin oli foorumina Kotimaa-lehti ja sitten hän siirtyi kirjoihin, joita on julkaistu useita kymmeniä.
Joskus olen miettinyt, mikä on Paavilaisen mietelmien menestyksen salaisuus. Lieneekö vaikka yksinkertaisuus ja tietynlainen lukijaystävällisyys, mene ja tiedä.
Kun Paavilainen puuttuu rikkimenneiden lapasten ja sukkien problematiikkaan, tulee eittämättä taas mieleen äitimuori, joka tekaisi isän savottasukkiin kannat ja terät käden käänteessä ja lasten neuleisiin tuli myös korjauksia nopsasti. Paavilainen tuumii, että rikki kuluneet neuleet ovat neulojan paras palkkio, joten lienee äitimuori myös palkkansa saanut, vaikka ei asioistaan suurta numeroa tehnyt.