Separaattori. Kuva EJ
Lueskelin Veijo Saloheimon kirjaa ”Kaskesta karjaan”. Kirjassa kerrotaan kuinka separaattorit korvasivat vähitellen ”pyttykonstin” kermanerotuksessa. Separaattoreita mainitaan v. 1890 olleen 2 Tohmajärvellä, 1 Liperissä ja 1 Polvijärvellä. Ilomantsiin hankittin yksi kone samana vuonna.
Kylässämme rakennettiin 1950 -luvulla erään siirtolaisen hirsitaloa. Hirret hakattiin ns. talvihakkauksena ja kevään korvalla oli edetty niin pitkälle itse talon pystytyksessä, että iloisia harjakaisia voitiin viettää naapuritalossa. Seuraavana aamuna, kun emännät ryhtyivat kasaamaan separaattoria huomattiin, että tärkeä osa – separaattorin kuula – oli kateissa. Tunnelma tuvassa tiivistyi, kun sitä etsittiin niin sanotusti kissojen ja koirien kanssa. Taisipa siinä ohessa miesväkikin saada muutaman murhaavan sanan ja silmäyksen.
Illansuussa rakennettavan talon isäntä ilmestyi nolon oloisena edellisillan harjakaistaloon. Hänellä oli kahdenkeskistä asiaa talon emännälle. Nurkan takana hän kaivoi tuomisinaan taskustaan ellipsinmuotoisen esineen ja siinähän se kadonnut separaattorin kuula olikin! Millä tavalla ja kenen taskuun kuula oli sotkeutunut, sillä ei ole enää merkitystä. Separaattorikin on ollut jo vuosikymmenet tarpeettomana varaston hyllyllä. Se ei kuitenkaan liene toinen niistä kahdesta separaattorista, jotka aikoinaan 1890 Tohmajärven pitäjässä kirjoihin merkittiin.
Johannes
Tästä Johanneksen kirjoituksesta juohtui mieleeni tarina separaattorikauppiaasta, joka oli liikkunut Pälkjärvellä viime vuosisadan alkupuolella. Oli ollut niin etevä myyntimies, että oli onnistunut myymään separaattorin sellaiseenkin mökkiin, missä ei ollut edes lehmiä. Tarina kertoo, että kauppa onnistuttiin kyllä myöhemmin purkamaan.
Minun tehtäväni oli penskana purkaa ja keriä sitä separaattorin kuulaa. Oli siinä monta osaa, mutta lopulta osasin homman vaikka ummessa silmin. Enää ei onnistuisi.
Olet oikeassa Erkki, kuulassa saattoi olla
maksimissaan useita kymmeniä kartiolevyjä.
Huomasin sen itsekin kun olin lähettänyt
juttuni Värtsiin. Katselin vanhaa Tekniikan
käsikirjaa ja huomasin että se kadoksissa
oleva osa olikin uimuri joka säätää sepraattorin
nestepintoja. Tuota linssin mallista uimuria
joka kellui omassa sylinterissään taidettiin
sanoa vain lyhyesti kuulaksi.
Olisi siinä sarkahousun taskut ratkenneet jos
koko levypaketti olisi ahdettu niihin!
No, kaikesta huolimatta tuo kadoksissa ollut
kapine oli koko separaattorin toiminnan sielu.
Kerron vielä että siirtolaistalon rakentaminen
jatkui ja harjakaistalon elämä normalisoitui.
Minä jo ajattelin että pitää olla iso tasku että saa kuulan mahtumaan.Tuttu kapine lapsuuden ajoilta !