Maalaislääkärin mietteitä

Tapani Kiminkinen: Maalaislääkärin matkassa, Tammi 2011.

Tapani Kiminkinen ( s. 1954) tunnetaan juurevana maalaislääkärinä, joka sanoo asiat kainostelematta, mutta usein huumorilla höystettynä. Joskus Kiminkisen juttelut menevät vähän kornillekin aaltopituudelle. Usein tulevat esille ihmisen luonnolliset tarpeet huumorilla ryyditettyinä. Mutta Kiminkisellä on myös tapana puhua asioista niiden omilla nimillään ja antaa hyvän elämän ohjeita sekä fyysisen että psyykkisen kunnon osalta.

Kiminkinen paneutuu tässä kirjassa myös viime vuosisadan puolenvälin maalaiselämään ja maalailee lapsuuskotinsa tunnelmia melkoisen realistisesti. Kiminkimen muistuttelee mieliin viikatteen käytön, puimakoneen luomat tunnelmat, juhannuksen ja joulun vieton, jne…

Pitkän rupeaman juttelee maalaislääkäri terveystodistuksen tiimoilta ja mainitsee, ettei itse joutunut sitä hankkimaan. Joskus näyttää siltä, että lääkärikään ei pysty kartoittamaan ihmisen terveyttä, henkistä tai fyysistä, mutta paperit on kirjoitettava kun niitä pyydetään työpaikan, invaliditeetin, yms. takia.

Kiminkisen seurassa viihtyy, vaikka usein hänen jutustelunsa menee kakka-pissa-linjoille. Jos nyt oikein toden sanon, niin ehkä lääkärin olisi viisainta kuitenkin pitää tietty asiantuntijan rooli ja hienostuneempi puheenparsi. Mutta Kiminkinen on laisensa, maalaisjuurinen pojankoltiainen, vaikka ikää onkin jo karttunut aikamiehen mittoihin.

Kirjassa ei puututa sairaskertomuksiin, mitä pidin etuna, kun olen lukenut monien muiden Kiminkisen kollegoiden tekemiä kirjoja, joissa sairaustapauksista ja yksityiskohtaisista selonteoista puuttuu vain potilaan nimi. Ja tottahan on, että joskus huumori laukaisee potilaan jännityksen paremmin kuin tarkat diagnoosit.

Share

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *