Kirjavinkkausta

Värtsilän yhteiskoululaisia. Vuosi ei ole tiedossa.

Helmikuisena pakkaspäivänä suuntasin askeleeni taas Joensuun seutukirjastoon. Tarkoitukseni oli tutkia kirjaston varastossa säilytettäviä Värtsilän Suomalaisen Reaaliyhteiskoulun vuosikertomuksia. Niiden pohjalta olen tehnyt jo yhden tarinan, joka on julkaistu Värtsissä nimellä ”Äitinkieli”. Siinä kerroin koulun alkuvaiheista vv. 1907 – 1908. Nyt suunnittelin tutkivani, mitä kyseiselle koululle kuului viiden vuoden kuluttua.

Karjalainen koulu

Ennen kuin aloitin tutkimustyön kävi mielessäni, että varmasti joku on käsitellyt kyseistä aineistoa jo aikaisemmin, ehkäpä julkaissutkin jotakin! Näin todellakin oli. Kirjaston hyllystä löysin Laila Halosen kirjan ”Karjalaisen koulun taival : Värtsilän suomalaisesta reaaliyhteiskoulusta Joensuun normaalikouluksi”. Kirja on julkaistu 1982, jolloin koulu on tullut 75 vuoden ikään. Eipä mitään, nyt pääsenkin vähemmällä, sillä koulun vaiheista kiinnostuneet voivat lukea kaiken tuosta Halosen kirjasta. Siinä on jopa luku ”Viisi ensimmäistä vuotta”.

Tehtaankoulu

Kun nyt olin kirjastossa, päätin samalla tutkia, olisiko Värtsilän tehtaankoulusta mitään tietoa. Aihe kiinnosti minua siksikin, että olen itse aloittanut koulunkäyntini Utran puukouluusa, joka sekin oli ajallaan toiminut ns. tehtaankouluna. Maakuntaosastolta sain viikon kotilainaksi kirjan ”Suomen tehtaankoulut 1636 – 1881”. Se on Eelis Aurolan kokoama v. 1961. Kirjassa kerrotaan Värtsilän tehtaankoulunkin vaiheista, tosin tietoa on etsittävä muun tekstin joukosta, sillä Värtsilää ei ole käsitelty erikseen, vaan se sisältyy laajempiin kokonaisuuksiin. Etsiminen kyllä kannattaa, sillä tietoa löytyy.

Koulukkaita

Elämänkertojen luokasta varastosta löytyi myös Martti Tenkasen kokoama kirja: ”Hehkua ja hiillosta”, alaotsikkona Muhosesta Tammioon – Karjalasta Kanta-Suomeen. Tämäkin 1969 koottu teos alkaa lapsuusaikojen muisteluksista Vanhassa Värtsilässä. Erään kirjan alkupuolella olevan tarinan nimi on ”Pappina ja koulupoikana”. Tässä näyte kirjan tekstistä: ”Tehdasalueella toimi alakoulu, joten opinsaunaan pääsimme me työläisten lapsetkin jo heti, kun kynnelle kykenimme. Koulua pidettiin tehtaan omistamassa rakennuksessa, ja niihin aikoihin kun kävin koulua, opettajana toimi Angervirta -niminen naisopettaja. Hän oli hyvä opettaja. Alakoulua käytiin kaksi vuotta. Sen jälkeen alkoi kansakoulu, joka oli nelivuotinen”.

Sitten seuraa pieni tarina eräästä rettelöstä, jonka seurauksena oppilaat saivat jopa käytöksenalennuksen. Lisäksi opettajakunta määräsi oppilaat tulemaan koululle vanhempien kanssa, jotka opettajien läsnäollessa antaisivat pojille piiskaa oikein isän kädestä. Kertojan pelasti selkäsaunalta hänen sisarensa – myöhemmin kirjailijana tunnettu Helli Kaikkonen – joka viattomin silmin kertoi opettajille, että isä oli sairas eikä voinut tulla koululle antamaan selkäsaunaa, ja että rangastus pantaisiin toimeen kotona.

Kirjaa pikalukiessani minulle jäi hieman epäselväksi, onko Värtsilä-aiheisten tarinoiden kertoja itse Martti Tenkanen vai hänen haastattelemansa Otto Muhonen. Joka tapauksessa kirja on syntynyt, kun Tenkanen kokosi aineistoa Karjalaan levinneestä evankelisesta liikkeestä. Työ jäi terveydellisistä syistä kesken, mutta aineistoa kertyi niin paljon, että Tenkanen päätti merkitä saamansa tarinat muistiin. Alkusanoissaan hän mainitsee, että ”näin ollen ensimmäisestä kirjastani on lähinnä tullut Muhosen muistelmat.”

Kirjoja kassissa

Tämän päiväisen kirjastokäynnin yhtenä tarkoituksena oli etsiä sellaisia teoksia, joissa kerrotaan Värtsilästä, ja joihin en ole aikaisemmin tutustunut. Siispä tässä maininta vielä yhdestä kirjasta, jonka pakkasin kassiini. Kirja on nimeltään ”Värtsilän seudun asutuksesta ja teollisuudesta : Aikaisempia vaiheita.” Kirja on Toivo Kaukorannan toimittama ja julkaistu 1935. Nimiölehdellä mainitaan, että kirjassa on 56 kuvaa ja karttaa. Tämän kirjan lukeminen on miehelläni kesken, ja kun pyysin sitä hetkeksi käteeni, minulle sanottiin: ”Älä sotke lukupaikkaa!” Ehkäpä palaan kirjan sisältöön joskus toiste.

Tellervo

Värtsilän kansakoulu keväällä 1925.

10 comments for “Kirjavinkkausta

  1. Kauheeta kun tytöillä on kauniita pukuja – mallit – niistä olisi
    nytkin suunnittelijoille vinkkiä – ei kopioitavaksi!
    Pusan Mirja tai Mirjasisko

  2. Erkki Jormanainen oli tutustunut mainitsemaani Toivo Kaukorannan
    kirjaan Tohmajärven kirjastossa. Pyysin häntä laittamaan
    linkin hänen kirjasta tekemäänsä esittelyyn joka on
    julkaistu Värtsissä jo aikaisemmin.

    Erkin juttuun lisäisin sen verran että Joensuun
    seutukirjastossa siitä on lainattavakin kappale.

  3. Värtsilän Keskikoulun luokkakuvassa on vuoden 1937 viidennen luokan oppilaita. Joukossa Reino Parkkulainen, joka toimi mm. Niiralan asemapäällikkönä.

  4. Ja Reinohan oli muistaakseni Pälkjärven poikia. Hän pääsi hyvien suhteittensa ansiosta jo neuvostoaikana poikkeuksellisesti tutustumaan mm. kotikontuihinsa ja Vanhaan Värtsilään. Kulkea tosin piti kuulemma Leningradin eli Pietarin kautta. Päätään pyöritteli, mutta ei hyvin paljon kertonut kokemuksistaan. Lankuilla paikoin päällystetyt Värtsilän jalkakäytävät olivat olleet hänelle shokki.

  5. Off-topic…aamulla oli YLE TV1 kirjavieraana Maritta Lintunen jolla on sidoksia sukunsa kautta myös Värtsilään.

  6. Joo, Eero-Matti, Maritta on Petri-serkkusi vaimo. Nurmeksessa lapsuutensa ja nuoruutensa elänyt. Nyt Jyväskylässä musiikin maisteri ja laulunopettaja, mutta kirjoittaa päätoimisesti kaunista suomenkieltä. Uusin kirja, novellikokoelma ilmestyy näinä päivinä. terv. Erkki

  7. Mummoni Lyyli Tarvainen os.Kähkö (s.1894) oli Wärtsilän oli realikoulun ensimmäisiä oppilaita.

  8. Vanhoista kauppakirjoista sekä muistakin
    historiallisista lähteistä olen nähnyt että
    Kaustajärvellä on asunut Käihköjä. Esimerkiksi
    Ulriikka Kassinen oli Pekka Käihkön leski.

    Sorry, että mainostan tässä nyt omia kirjoituksiani
    mutta hänestä olen kertonut tarinassani ”Riikku”.

  9. Mummoni Lyyli oli Atelan ( Aleksander Käihkön ) tyttöja Kylänpäästä. Kyllä kirkonkirjojen mukaan Pekka ja Ulriikka ova kantaemoja. Lintulan vanha emäntä Anna oli mummon täti- että kummitäti. Mummo avioitui 1913 Antti Tarvaisen kanssa ja he asustelivat Kaustajärvellä Kurkivaarassa. Kartan mukaan Heinälammen ja Kurkilammen lähellä. Isän ja mummon paginoissa usein esiintyivät nimet Majoinen, Väistö, Kuosmanen, Jormanainen jne. Eero

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *