Laatokan saaristoa 1990-luvun alussa. Jutun kuvat EJ
Ei ollut railojakaan.
Neuvostoliitto veteli viimeisiään 1990-luvun alussa. Istuin moottorikelkan takaistuimella matkalla Niiralasta kohti Sortavalaa, Laatokkaa ja Valamon luostaria.
Minkä tähen piti minun luostareihin telläytyä, syntisen? Ja vielä kelkkakyydissä, mistä en voinut kehua nauttineeni, vaikka ajelimme Karjalan teitä kuin kuninkaat. Tiepuoleen poikkeaminen oli kiellettyä, siellä saattoi kuulemma olla kavalia piikkilankoja hangen sisällä.
Erään paikkakunnan kelkkaharrastajat olivat saaneet ensimmäistä kertaa kutsun rajan taakse. Isäntänä oli Sortavalan alueen riistanvalvoja tai joku sen tapainen virkamies. Matkailuorganisaatioita ei silloin vielä noilla seuduin toiminut. Minut oli houkuteltu mukaan, työmatkalle, juttua tekemään.
Talousneuvos Felix Kannisen entinen talo Kaalamolla.
Isännät olivat heti rajan takana toivottamassa tervetulleiksi. Liikennettä ei vastaan tullut muutamaa sivuvaunullista moottoripyörää lukuun ottamatta, joten sopi ajella keskellä tietä. Sortavalassakaan ei autoja juuri näkynyt, kun karautimme kaupungin kaduille. Punatähti, sirppi ja vasara vartioivat Karjalankatua. Kaahasimme keskustan läpi Laatokalle, jonka opas tiesi olevan sinä talvena jäässä Valamoon asti.
Olihan se, eikä isompia railojakaan. Mutta sumu oli sellainen, että vieläkin pidän ihmeenä saareen osumista. Sitten vain kelkoilla pääportista sisään luostarin pihalle. Jokunen munkki sattui vastaan, lakosivat oikealle ja vasemmalle, mutta ilmekään ei heillä värähtänyt.
Anteeksi, hävettää vieläkin. Länsimainen sivistys siinä vain öykkäröi.
Valamon saarella oli silloin aika paljon siviiliasutusta. Vanhukset katselivat surumielisinä touhujamme, lapset härräsivät kilpaa koirien kanssa kelkkojen ympärillä ja kärttivät kyytiä, jota myös saivat. Heitä kiinnostivat oudot kypäräpäiset kuu-ukot ja amerikkalaiset kelkat, joita saarella nähtiin silloin ensi kerran historiassa. Japsikelkat eivät olleet lasten mielestä mitään. En ole ikinä missään tavannut niin elämänmyönteisiä ja välittömiä tenavia. Ehkä he eivät vielä maailman murheista tienneet.
Lapset piirittivät kelkkoja Valamossa.
Pääkirkon ympärillä oli rakennustelineet. Joku sanoi, että ne olivat jo silloin lahoamispisteessä. Komentoa luostarisaarella piti silloin joku museo Petroskoista. Paistoivat lettuja ja matkaeväiksi saatiin iso lasti votkaa, ainoaa elintarviketta, josta ei näyttänyt olevan puutetta.
Nikolskin skiitan edustalla oli kyljellään jäätynyt alus, joka ikään kuin symboloi tulevia, näin jälkikäteen ajatellen. Laiva oli ajanut karille syksyn myrskyissä. Sitä piti pällistellä kuin ihmettä ikään. Isännät innostuivat järjestämään kunniaksemme ilotulituksen. Hätäraketeilla. Pelastajia näin vasta seuraavana kesänä Valamossa taas käydessäni, nostivat laivaa pystyyn helikoptereilla.
Haaksirikkoutunut.
Paluumatkalla ajelimme Laatokan rantoja, pitkin koskemattomia metsiä ja hankia. Tuntikausiin ei näkynyt hiiren hyppäämää. Seuraavina vuosina siellä hääri Ladenso, jossa oli osallisena suomalaisia metsäfirmoja. Boris oli sitä ennen noussut tankin päälle, Neuvostoliitosta oli taas tullut Venäjä.
xxxxxxxxxxxxxxxxxxx
Jokunen vuosi sitten kävin Valamon saarella viimeksi. Ja katso, telineitä ei pääkirkon ympärillä enää ollut. Remontit oli saatu valmiiksi, kirkoissa kaikui slaavilainen laulu. Kävelimme puutarhassa, jota oli alettu elvyttää. Satamissa oli suuria laivoja vieri vieressä. Turisteja tulvi, rannan rinteet olivat täynnä rihkamaa myyviä kojuja. Cocacola oli tehnyt hulppean maihinnousun.
xxxxxxxxxxxxxxxxxx
Kuluvan vuoden alussa luin Karjalan Sanomien uutista, jonka mukaan Laatokan saarien kansallispuisto perustettaisiin lähikuukausien aikana. Alkuvaiheessa siihen liitettäisiin valtion omistamia metsiä ja vesialueita, joilla ei harjoiteta taloustoimintaa eikä ole asutusta. Jatkossa kansallispuistoa aiotaan laajentaa valtion maiden ulkopuolelle arvokkaisiin luontokohteisiin ja virkistysalueisiin.
Uutisen mukaan luonnonsuojelualueen perustaminen nostettiin esille jo 1990-luvulla. Muistan hyvin, että tuolla kelkkareissulla asiasta puhuttiin. Mutta hitaita ovat kiireet olleet. Karjalan Sanomat kertoi, että tähän asti on etsitty sopivaa ratkaisua, joka tyydyttäisi valtaelimiä, luonnonsuojelijoita ja yrittäjiä. Tokkohan tuo ratkaisu lähikuukausien aikana löydetään.
Hei Erkki, melkoinen reissu!
Itse suhtaudun tällä hetkellä Laatokkaan hyvin ristiriitaisin tuntein. En haluaisi rikkoa verkkokalvoiltani sitä kymmenen vuoden takaista idylliä mikä Laatokasta on jäänyt. Pelkään pahoin että moottoriveneliikenne on kasvanut räjähdysmäisesti niiltä ajoilta kun itse siellä vielä seikkailin niin yksin kuin asiakkaitteni kera. Silloin päivittäin törmäsin Laatokan norppiin. Jossain vaiheessa laskin Laatokalla víettämieni päivien määränkin, se ylitti viidenkymmenen.
Valamosta minulla on hyvin lämpimät muistot, vietinkin siellä paljon aikaa.
Parhaat kuvaukset vanhasta Valamosta on ikuistanut nuoruutensa saarella viettänyt Eino Salakka kirjoissaan Vanhan Valamon aikaan (alkuperäispainos nimellä Lapsuuteni vanha Valamo, 1980), Vanhan Valamon päiviä (1988), Valamosta viehkatielle (1986).
Muutamat Keski-Karjalan safariyritykset ovat vuosien saatossa järjestäneet kelkkaretkiä jotka ovat yltäneet Valamoon saakka.Olisipa jonain talvena haastetta ajella rajalta saarelle koirilla:)
Koiravaljakot sopisivat loistavasti matkailuun niin Laatokalla kuin täällä Värtsilässäkin.
Vienan Karjalassa (Kuittijärvien ympärillä) käytiin viikko-pari sitten 450 km valjakkokilpailu ainutlaatuisissa maisemissa!
Sain eilen kylätalolla melkoiset naurunpurskahdukset aikaan kun ääneen sanoin tavoitteenani olevan osallistumiseni kyseiseen retkeen 2-3 vuoden kuluttua:)
Tulee mieleen Erkki kysymys, että oletko käynyt kirjoittaja- kursseja, kun osaat niin mukavasti kirjoittaa, no olethan toimittajanakin ollut ja onneksi olet vielä, että voimme nauttia lukemisesta. Itse en osaa ja koulussakaan ei ollut mielikuvitusta aineita kirjoittaa. Kiva, että toiset osaa – kiitos tästä Erkki!
mirjasisko
Värtsissä on paljon hyviä kirjoittajia ja kommentoijia, mukaan lukien Mirja Pusa, joitten juttuihin lukijat ovat mieltyneet. Maaliskuussa, siis yhden kuukauden aikana, on eri juttujamme luettu jo yli 50 000 kertaa.
Off topic… kun sivulataukset ovat jo tuota luokkaa voisi hyvin kuvitella tälläisen paikallisen verkkolehden korvanneen jo paikalliset, perinteiset paperilehdet!
Siinä vaiheessa kun marketit ja muut puodit sekä erinäiset paikalliset palvelutuottajat saavat ilmoitustilaa vaikkapa Värtsissä taitaa printtipuolen medioilla olla edessä kuolinkellojen soittelut:)
Värtsiä ei ole tarkoitettu paikallislehtien kilpailijaksi tai korvaajaksi. Emme siihen pystyisikään. Niin hassulta kuin kuulostaa, meillä on eniten lukijoita Joensuussa, Helsingissä ja pääkaupunkiseudulla yleensä, Savonlinnassa ja Tampereella. Kiteen seutukunta, johon Tohmajärvi ja Värtsilä kuuluvat, tulee vasta neljännelle sijalle.
Ei pidä Erkki olla vaatimaton! Värtsi on hyvin korvannut paperilehdet. Jos linja on se ettei kaupallisuutta (mainokset) tule mukaan, on sekin hyvä – toisaalta.
On vaan hienoa että tämä media (Värtsi) on syrjäyttänyt sata-nolla ylimieliset paikaillismediamme jotka valitettavasti ovat nyt jääneet jo kehityksen junasta (vrt. verkkolehdet esim. Karjalainen)
Jokainen Värtsin lukija voisi osallistua tukimaksun muodossa Värtsilän Pitäjäyhdistyksen (Kylätalomme) tukemiseen
Kannattajajäseneksi voivat liittyä kaikki, jäsenmaksu on omavalintainen. Värtsilän Pitäjäyhdistys ry:n tili Osuuspankki 515 370 – 410 190.
Tuosta Eero-Matin ajatuksesta pitänee varmuuden vuoksi sanoa, että Värtsin lukeminen ei velvoita ketään minkäänlaisiin tukimaksuihin mihinkään suuntaan. Värtsi ei ole pitäjäyhdistyksen lehti, vaikka pyrimme tietysti yhteistyöhön milloin minkinlaisella menestyksellä. Palstatilaa juttujen muodossa on ollut alusta lähtien tarjolla minkä tarvitsevat ja hyväksi katsovat. Näin on myös muitten värtsiläisten yhdistysten osalta.
Vipusemme lukemisesta olemme niin kiitollisia, että maksaisimme lukijoille, jos lehdellä olisi rahaa.
Sensijaan suosittelen kaikkia kynnelle kykeneviä, olivat Värtsin lukijoita tai eivät, liittymään pitäjäyhdistyksen kannattajajäseniksi, mieluimmin mahdollisimman suurilla summilla.
Erkki yllä korjaa ja vetää rajaa Pitäjäyhdistyksen ja Värtsin väliin etteivät nämä kaksi asiaa menisi sekaisin.
Itse en kuulu niin Pitäjäyhdistyksen toimikuntaan kuin Värtsi-lehden toimittajien sisäpiiriinkään.
Mukavaa on olla ulkopuolinen, näin puskasta on helppo kaikille räksyttää:)
Eero-Matti,
kyllä sinä jo aika lailla Värtsin vakiokalustoon kuulut. Suuri osallinen oot lukijoitten kiinnostukseen lehteä kohtaan. Mitään erityistä ”toimittajien sisäpiiriä” Värtsillä ei ole.
Erkki Jormanainen 23.3.2011, 15:39
Värtsiä ei ole tarkoitettu paikallislehtien kilpailijaksi tai korvaajaksi. Emme siihen pystyisikään. Niin hassulta kuin kuulostaa, meillä on eniten lukijoita Joensuussa, Helsingissä ja pääkaupunkiseudulla yleensä, Savonlinnassa ja Tampereella. Kiteen seutukunta, johon Tohmajärvi ja Värtsilä kuuluvat, tulee vasta neljännelle sijalle.
En todellakaan tarkoita sitä että Värtsi olisi paikallislehtien kilpailija. Aika vaan on mennyt ohi niistä, saamme Värtsin kautta päivittäin, REALIAIKAISTA tietoa paikallista tapahtumista!
Paperilehtien aika valitettavasti vaan mediana on ohi.
Naulatkoon minut ken haluaa näistä mielipiteistäni.
Mukavaa kevättä edelleen toivottaapi Sääperinrannan Jack London!
Erkki J, sinulla onkin ollut ainutlaatuinen tilaisuus
kun olet päässyt Laatokalle Neuvostoliiton aikaan ja
vielä moottorikelkalla!
No taatusti olin ensimmäinen länsimainen toimittaja, joka kävi Valamossa moottorikelkalla sotien jälkeen, heh heh. Muilla konstein jokunen suomalainen oli siellä aiemmin pistäytynyt.
Erkki pitää kiinni sovitusta linjasta. Silloin kun kahvipöytäkeskustelussa pohdimme (me on siis Erkki, Marjaana ja allekirjoittanut) niin päädyimme siihen, että mainoksia emme ota emmekä jutuista mitään maksa. Erkki on omasta lompakostaan maksanut palvelinvuokran. Toivottavasti minä saan maksaa seuraavan vuokran. Linjalle on ihan perusteltu syy: haluamme pitää Värtsin meidän kaikkien hyvänä harrastuksena, emme halua ängetä mukaan markkinakilpailuun, emme halua olla riippuvaisia mainoksista ja mainostajista. Jos rahaa ryhdytään keräämään, verottaja kiinnostuu myös ja sitten tulee maksuun alvit ja elvit,ja pitää palkata kirjanpitäjää, laskuttajaa, mainosten tekijää ja kerääjää. Tällä pohjalla jatketaan kaikkien Värtsin ystävien voimin. Kirjoittakaa, kommentoikaa, valokuvatkaa, muistelkaa, ottakaa kantaa Värtsilän puolesta.
Eihän Värtsiin tarvitse räksyttää – Eero-Matti?
mirjasisko
Hei Markus!
Näinhän se tuleekin olla! Joskus tulee lauottua asioita sen kummemmin niitä miettimättä… Mirjalle; käytän välillä kommenteissani kieltä joka ei ehken aukene kuin itselleni.