Parempi virsta väärää kuin vaaksa vaaraa. Kuva Jouko Varonen.
Aamuvarhaisella
reppuun työnnän eväspalaa kaksi,
talsin kohti niemen päätä,
uhmaan säätä, jäätä.
Puronsuussa sulassa
sorsat uivat.
Lokkiparvi kirkuu
rannan kynnöksellä.
Astun kohti jäätä.
Sataa tihkuvettä.
Kairaan jäätä.
Reppuani tongin,
istun, ongin.
Manaan säätä.
Kairaan jäätä.
Istun ongin.
Särjen saan
ja ahvenia kaksi.
Hartiat jo kostuu.
saapas kohti rantaa astuu.
Verkkaan nousee jalka.
Ennen niemen nokkaa
vielä housut kastuu.
Tupaan pääsen,
vaimo rähjää:
”Ettes hukkunut!
Oisit aamusella nukkunut !”
seppoilmari
Tyylikäs runo. Tykkäsin sen tunnelmasta. Ilmaisu oli myös jäntevää
ja vähäeleistä. Siinä se pilkkimiehen elon ihanuus ja kurjuus. 🙂
Hieno runo!