Lintutornin liepeillä

Lienee ainakin kymmenen vuotta siitä, kun eräs tuttavani oli ajellut perheineen lenkin Joensuu-Ilomantsi-Värtsilä-Joensuu. Innoissaan hän kertoi minulle: ”Et usko kuinka hämmästyimme, kun tulimme metsäisen taipaleen jälkeen korkealle mäelle (Miljoonakallio) ja eteemme avautui näkymä Värtsilän laaksoon!” Uskoinhan minä, sillä olen kokenut tuon saman näkymän jo puolen vuosisadan ajan, varsinkin kesäisin.

Tästä samasta suunnasta mekin lähestymme Värtsilää silloin, kun lähdemme ”asioille apteekkiin”, kirkkoon tai muuten vain viihdytämme vieraitamme tai itseämme ympäristöä katsastellen. Yksi mukava retkeilykohde on ollut lintutornissa käynti, saa kolme kärpästä samalla iskulla: voi katsella lintuja, voi ihailla ympärillä avautuvaa maisemaa ja rajan läheisyyteen tottumatomalle vieraalle tornin sijaintikin tuo mielenkiintoa.

Sääperi

Sääperin torni on suojelualueen reunassa. Kuva EJ

En tiedä onko Sääperin vanha lintutorni enää pystyssä ja kiipeilykunnossa. Sinne mennäkseen täytyi nähdä hieman vaivaa. Ensin kuljettiin ”maavalleilla” kapeaa polkua, jota reunustivat molemmin puolin tiheät pensaikot. Sitten tehtiin käännös oikeaan ja loppumatka kuljettiin suomaisessa maastossa pitkospuita pitkin. Joka puolelta kuului pikkulintujen laulua ja kasveista muistan ainakin maahumalan ja lehtomaitikan.

Eräänä kauniina helluntaipäivänä olimme kiivenneet kiikarilaukut kaulassa tuohon torniin. Toisessa laukussa oli aivan oikeasti kiikari, mutta toiseen mahtui juuri sopivasti pari juomapulloa evääksi. Olimme merkkailemassa tornissa olevaan vihkoon muutamia tunnistamiamme lintuja (mitään oikeita bongareita emme tietenkään olleet), kun ympäröivistä pusikoista alkoi kertyä varsinaisia lintuharrastajia kiikareineen ja kameroineen tornin läheisyyteen. Joku huusi meille alhaalta innoissaan: ”Näkyykö harvinaisuuksia?”

Hopeakallio

Hopeakallion tornista avautuvat näkymät eri puolille Värtsilän laaksoa. Kuva EJ

Uuteen Hopeakallion lintutorniin on vain lyhyt kävelymatka kesäteatterin kulmalla olevalta parkkipaikalta. Satuimme sinne kerran, kun Värtsilän kirkossa soitettiin ehtookelloja. Tuli mieleen kuinka moni maalaus lieneekään syntynyt ehtookellojen tunnelman innoittamana. Lintutornissa ja sen liepeillä voi siis ikäänkuin sivutuotteena aistia ja ajatella ”sinisiä ajatuksia”.

Pohjanmaalla asuvat lapsenlapsemme ovat joka kesä meillä muutaman viikon. Kun pojat olivat pieniä, kuului lintutorniretki suosikkeihin. Samalla asioitiin Tikan kaupassa, ostettiin jäätelöt ja lähetettiin kotiin huolella valittu postikortti. Jos sattui kirjastopäivä, haettiin vielä luontoaiheisia kirjoja sadepäivänä tutkailtavaksi. Joku pojista taisi kirjoittaa aineenkin vierailusta Värtsilän lintutornissa.

Tellervo

4 comments for “Lintutornin liepeillä

  1. Sääperin lintutornille on kesäaikaan melkein mahdotonta mennä korkeitten heinä- ym. kasvustojen takia. Ne pitäisi niittää pari kertaa kesässä. Tämä on tiettävästi jäänyt aikoinaan kunnan velvollisuudeksi ja olisi mukavaa hommaa esimerkiksi nuorille kesätyöläisille. Pitkoslankkujen päälle kaatuneet puut voisi raivata samalla. Pitäisiköhän tämäkin puuha ottaa paikallisiin hoteisiin?

  2. Mainitsin tässä tarinassani Tikan kaupan.

    Eräänä syksynä Hattuvaaran hanhiviikoilla
    sattui kirjailija Eeva Tikka yhtäaikaa
    Hattuvaaran laelle. Ilmeisesti hänkin ajatteli
    ”sinisiä ajatuksia”, sillä hänen seuraavassa
    novellikokoelmassaan oli tarina ”Hanhitaivas”.
    Sen pystyi aivan selvästi yhdistämään tuohon
    syksyiseen päivään.

    En ole varma oliko kirjan nimi Hidas intohimo.

  3. Syy miksi nostin esiin tämän vanhan juttuni
    on seuraava:

    Olin eilen tilasuudessa jossa asianajaja
    Harri Kontturi esitelmöi aiheenaan ”Saisko olla
    yksi testamentti?”, häneltä on nimittäin
    ilmestynyt sen niminen kirja tänä syksynä.

    Esitelmöitsijä paneutui aiheeseen niin mukaansa
    tempaavasti että kotona ryhdyin tutkailemaa nettiä
    asiasanalla Harri Kontturi. Eräässä Yle Pohjois-Karjalan
    haastattelussa hän mainitsi yllättäen Värtsilän SÄÄPERIN
    LINTUTORNIN! Oli saanut siellä sinisen ajatuksen,
    en kuitenkaan kerro minkä ettei mene mainoksen puolelle.

  4. Nostan tämän jutun esille, koska mielessäni on jo pitemmän aikaa askarrellut Värtsilän torniaihe – kolme tornia. 1. Hopeakallion lintutorni. Miten olisi toimittava, jotta sinne pääsisi autolla ja siellä olisi myös parkkipaikka? 2. Sääperin lintutornille polku kuntoon ja käynti turvalliseksi! 3. Kukkolammen tornin rakentaminen siellä aikoinaan seisoneen tilalle. Olisi huikeat näköalat Värtsilän laaksoon – ja sen reunoillekin. Luppotuvalla voisi keittää kahvit ja käristää lenkkimakkaraa.

    Olisiko tässä yhteistyön mahdollisuus kolmelle: kunta – pitäjäyhdistys – Majatalo Raja???

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *