Vappuna Vapunkivellä

Kuuluisa Loch Nessin hirviö näyttäytyy useimmiten mätäkuussa, mutta Kaustajärven Vapunkivi paljastaa salaisuutensa jo jäitten lähdön aikaan. Silloin kun ilmastonmuutos ei vielä sotkenut asioita, oli järvi joskus ylitetty vappuna hevosella. Vastapäisellä rannalla asunut Janne-isäntä oli tullut kylättelemään varhain vappuaamuna. Jää oli jo irtautunut rannasta ja hevonen kahlasi vedessä kylkiään myöten ennenkuin saavutti kohollaan olevan talvitien pohjan.

Jonain vuonna Kaustajärven Halkolahti oli ylitetty jäätä myöten vielä äitienpäivänäkin. Vanha sanonta kuuluikin, että jäätie (hevostie) kestää kulkea niin kauan kuin sinne rannalta pääsee.

Veteen vappuna

Vappuna aloitan yleensä järvessä kastautumisen, olipa sitten jäitä tai ei. Venäjän puolen vartiotornista olisi suora näkyvyys rantaamme, mutta tuskinpa sieltä kukaan enää nykyään kiikaroitsee. Onneksi, saattaisivat luulla vaikka Nessieksi.

Laiturin on oltava vahvatekoinen, muuten jäät saattavat viedä sen mennessään. On tapahtanut sellaistakin, että entinen laiturimme irtosi jäiden lähdön aikaan (emme olleet itse paikalla), ja sitten sitä on etsiskelty ja löydetty loppujen lopuksi aivan ”Vennäin rajalta”. Toruskelin hieman karkulaista, kun ähkien hinasimme sitä soutuveneen perässä takaisin kotirantaan.

Peruna itämään

Vapun tienoilla otetaan myös perunansiemenet itämään. Pihapiirissämme on vanha kellari, mutta siellä ei säilytetä enää mitään talviaikaan. Perunaa ja yrttejä kyllä laitamme jonkin verran kasvamaan. Mökkeilyn alkuvuosina yritin pitää jopa suurempaakin kasvimaata, mutta kun myyrät söivät kaiken, mikä oli mullan alla ja jänikset kaiken, mikä oli mullan päällä, totesin että tyhjän saa pyytämättäkin.

Muutama kevät sitten majavat olivat päättäneet vallata rannikkomme. Jäiden lähtiessä ajelehti suuri, puhtaaksi kaluttu haapa keskellä järveä ja rantautui lopuksi poukamaamme. Haavan vanavedessä seurasi ainakin kaksi majavaa. Ehkä niillä oli hauskaa, kun säikyttelivät meitä läiskyttelemällä häntäänsä aivan laiturin tuntumassa. Läiskyttelyä kesti useamman viikon. Sitten haapa ja majavat olivat poissa, ehkä joku oli kyllästynyt niiden kanssa seurusteluun ja hilannut haavan kallioiselle luodolle.

Souda vaan valkamaan

Entisaikaan oli aivan tavallista, että kauempaa tullut satunnainen matkaaja pyysi venettä lainaksi käydäkseen järven toisella puolella kylässä tai muilla asioilla. Eräskin Serafiina Saarivaarasta oli lainannut venettä ja soutanut aikansa ennenkuin huomasi, ettei vene liiku Vapunkiveä kauemmaksi. Talon renkipoika Olli oli ollut yökalassa ja jättänyt painavan riipppakiven pohjaan.

Tiesittekö muuten, että Suomessakin on tehty järvihirviöhavaintoja? Wikipedian mukaan toinen niistä Höytiäisellä vuonna 1859, siis ennen valtaisaa Höytiäisenlaskua.

Tellervo