Kolme vuosikymmentä sitten Värtsilän Patsolassa asuva Raili Niiranen meni käymään Valkoisella talolla, joka siihen aikaan oli alennustilassa. Kellarikerrokseen oli tunkenut jostain vettä, jossa ajelehti erilaisia asiakirjoja. Raili pelasti niistä yhden, joka tuntui hänestä merkitykselliseltä.
Se oli runo, jossa moni asia naksahti kohdalleen: tunnelma, riimittely, rytmi… Runon kirjoittaja oli tuntematon. Se oli laadittu Wärtsilän rautatehtaan vesivoimalaitoksen päiväkirjan lehdelle. Joku päivystäjä oli kai ikävissään sen kirjoittanut. Valitettavasti ei ole päivää, ei vuotta, eikä kaipauksen kohteen nimeä.
Runo kuului:
Laulun esittämiseen valmistaudutaan Värtsiläpäivillä. Haitaristina Teuvo Varonen. Kuva EJ
Tänä iltana jos sinun luonasi oisin
en muistaisi syksyä laisinkaan.
Sinus ihanan kevään mä nähtä saisin
elon raikasta nuoruutta tulvillaan.
Sois solisten kirkkahat kevätpurot
ilolauluja herkässä sielussain.
Karut murheen uurtamat kasvoni jurot
hymy valtaisi Autuas onnekkkain.
Sois tuomien tuoksuvat valkotertut
kevätvirsiä viidakot nuoret sois,
käet kukkuisi, laulaisi leivoset, kertut,
ja keskellä syksyä kevät ois.
Tänä iltana jos sinun luonasi oisin,
sä häätäisit kaihoni kauvas pois,
laps aamun ja kevään mä olla voisin,
ei sieluni syksyssä vaikerois.
Käsivartesi vankina tahtoisin kerran
edes olla ainoan illan tään,
elon Armautta tuntea hetken verran,
mies kahlittu iltojen ikävään.
Mainittakoon, että vedessä lilluivat esimerkiksi siirtolaisten henkilökortit. Mikä lienee ollut niitten kohtalo?
Tässä laulun ensiesitys on käynnissä. Solistina Alpo Rummukainen ja säestäjänä Teuvo Varonen. Martti Tahvanainen toimittaa mikrofonitelineen virkaa. Kuva MK
Näyttää tämä kommenttipalsta olevan aivan
kesäterässä. Pakko pitää siestaa iltapäivän
helteestä sisätiloissa, aivanhan tässä sydänkin
räytyy…
Ryhdyin analysoimaan jutun runoa ja päättelin seuraavaa:
Runon kirjoittaja on mies, ei enää nuori. Hän on
poissa synnyinseudultaan ja kaihoilee nuoruuden
rakastettuaan. Ehkä hänellä on ollut romanssi
keväällä kerran… Runo on kirjoitettu syksyllä,
jossain muualla kuin kotona, päätellen että se on tehty
vesivoimalaitoksen päiväkirjaan, työvuorossa? Niin,
runon kirjoittaja on varmasti kirjoittanut jotain muutakin…
Arvailuni saattoi mennä aivan metsään, ehkä joku tietää paremmin!
Värtsin lukijoissa on varmaan musiikki-ihmisiä?
Tämä tuntemattoman”kahlitun miehen” kaunis sanoitus ansaitsisi tulla sävelletyksi. Taipuuko valssiksi?
Rivi tunnissa ja neljän rivin jälkeen kunnon paussi 😉
Runoa kohtaan heräsi minullakin kiinnostus, joita itsekkin joskus rustasin ja jopa sävelsin. Hieno syvän tunnelmainen runo. Pakko oli ihan kokeilla kitara stemmoilla tehdä sävel.Joten totesin: -voisi sävelen tehdä harmonikallakin -ja sopisi valssiksi tai neljäsosinakin tai vaikka lattari biisinä.
Kuka on kirjoittaja? Voisi olla mies, että nainen. Sanoissa on kaksikomponentti ajatus: ”elonraikasta nuoruutta tulvillaan” käsivertesi vankina tahtoisin kerran” mies kahlittu iltojen ikävään”.
Tästähän voisi tehdä vaikka sävellyskilpailun.
Kenen mietteitä lienee, mutta kaunis runo.
Pähkäilin mielessäni.. Wärtsilän paperille kirjoitettu.. Harvalla tehtaan työläisellä tuskin oli aikaa ja mahdollisuutta runoja rustailla. Mutta sydänsurut tai ikävä oman kullan luokse ei varmaan ole laskenut rauhaan silloin eikä nykyäänkään. Silloin on voitu tarttua kynään ja raapusteltu kaipuuta vaikka tupakkiaskin kanteen. Mutta kun katsoo tuota runoa, se on huoliteltua, säkeistöt yhtä pitkiä aivan kuin valmis runo tai laulu.
Olen sitä mieltä, että kyseessä on jokin kaihoisa laulu, jonka kyseinen kirjoittaja on muistista paperille tallettanut.
Valssiksi tuntuu käyvän mukavasti. Lauloin itselleni kokeeksi. Saattoi olla joku olemassa oleva sävellys. Yritän laittaa paperille nuotit. Tee Hemppa sävellys niin minä teen omani. Verrataan joskus miten kävi.
Alpoaatos
Jossain siellä Vanhan Värtsilän tehtailla on toiminut
kirjurina Mikko Kempas niminen henkilö. Hän soitti kornettia.
Tarina kertoo hänen onnettomasti päättyneestä rakkaudestaan,
eleli elämänsä poikamiehenä.Hän oli puhunut suutari Jaatisen
kanssa Ruotsia ja Venäjää. Joku hänenlaisensa ihminen olisi
voinut nuo sanat kirjoittaa. Ehkä ovat omat tai jonkun aiemmin
kirjoittamat. Tapasin lapsena tämän kornetistin soittimineen.
Tämähän on kuin tosi-TV -sarjasta ”Kadonnen
jäljillä”.
Kirjassa Pälkjärvi oli pieni
pitäjä kerrotaan Mikko Kemppaasta seuraavaa:
Hän oli syntynyt Pälkjärvellä 1887 ja koulujakin käynyt.
Hän työskenteli Wärtsilän tehtaan konttorissa ja omasi
lennokkaan, hyvin hallitun ilmaisutavan ja -tyylin.
Wärtsilän tehtaan soittokunnassa Mikko oli oppinut
soittamaan B-kornettia ja osasi soittaa sekä
nuoteista että ulkomuistista.
Mikko oli ollut myös suosittu muistopuheiden kirjoittaja,
kirjoitukset olivat kauniita ja lennokkaita…Mikko oli
kirjoittanut myös sanomalehtiin kuten Karjalaiseen ja
Karjalan Maahan.
Mikon sodanjälkeisestä elämästä (ko kirjan mukaan) ei
tiedetä paljonkaan. Hän joutui evakkoon sisarensa perheen
mukana ja muutti Pyhäslekään jonne hänet on haudattu.
Me taidamme olla runoilijan jäljillä! Tehtaan paperille
kirjoitettu runo ja taitava sanankäyttäjä. Miksi hän olisi
muiden tekstejä siteerannut?
Täytyypä jossain vaiheessa selvittää, että jäikö häneltä
muita juttuja jäljelle. Niitä ei välttämättä ole osattu arvostaa.
Mikko Kempas vietti loppuelämänsä Haapajärven rannalla siinä
sukulaisperheessä.
Tosi hyvin kirjoitettu.
Tulisi kaunis laulu jos sen laulaisi mieshenkilö.
On niin liikuttavat sanat.
Säveltäkää ihmeessä, onhan siellä säveltäjiä.
Tuli tosi haikea mieli.
No yritetään
Ei sitä runon sävellyskilpailua pantu ihan tosisaa pystyyn, mutta jos kellä on jo runolle sävellyksiä valmiina niin eikun esittämään Värtsiläpäivillä. Puolivalmisteetkin varmaan käy. Minäkin meinaan tarjota yhtä puolivalmistetta kuultavaksi lauantaina
Alpoaatos, kuinka sen uuden sävellyksen kävi?
Tuliko se esitettyä ja mikä oli vastaanotto?
Värtsilä – päivät ovat taas onnellisesti ohi. On se vain merkittävä tapahtuma näinkin pienellä kylällä. Bongattiin taas monia jo unohtuneita tuttavia.
Laulu on nyt ensiesitetty sille yleisölle joka sillä hetkellä sattui olemaan paikalla. Esitystä ei ollut kirjattu etukäteen ohjelmaan eikä kukaan tiennyt varautua kuuntelemaan. Säestäjänä oli hanuritaiteilija Teuvo Varonen ja minä lauloin kun ketään ”oikeaa” laulajaa ei saatu esittämään. Vastaanotosta en osaa sanoa koska ihmiset olivat siellä missä olivatkin ja kuulivat kaiuttimien kautta. Olisi mukava jos joku paikallaollut kuulija kommentoisi laulua.
Aiemmin esitettiin kaksi runoa koskevaa kysymystä joihin nyt voitanee vastata. Nimittäin ”Saisikohan tästä laulun” vastaus: Kyllä. Ja toinen kysymys ”Taipuisiko valssiksi” Vastaus: Kyllä taipuu.
Muita sävellyksiä ei esitetty kuin tämä yksi, mutta on vahvoja viitteitä, että muitakin versioita on suunnitteluasteella. Jos web mestari antaa luvan niin ehkä saadaan tänne lehteen myös ääninäyte hienosta runosta laulettuna.
Alpoaatos
Jossain vaiheessa kameraan oli tarttunut kuva, jossa ilmeisesti valmistauduttiin laulun esittämiseen. Lisäsin kuvan tämän jutun yhteyteen.
Valitettavasti en laulua kuullut, kun olin rajapolulla samaan aikaan. Epämusikaalisena osaan sanoa mielipiteen ainoastaan tangoista. Jos jostain ääninäyte löytyy, niin yritetään panna lehteen.
Omasta kamerastani löysin otoksen laulutilanteesta. Lisäsin sen jutun yhteyteen. Kertakuuleman pohjalta arvostelu tai arviointi on heppoisella pohjalla, mutta ihan kelpo sävel ja sananjuoksutuskin sopivat yhteen. Olisiko tahtilaji ollut valssi tai vastaava. Valitettavasti äänitysmahdollisuutta ei ollut, mutta jospa Teuvo ja Alpo yhdessä pitäjäyhdistyksen osaajien kanssa pistäisivät laulun levylle.
Tämähän on sitten levytystä vaille valmis! ”Siinä on kaunis
ja tarttuva melodia”, sanovat jotkut sävellyksen kuulleet.
Älkää jättäkö yhtä pitkäksi aikaa sävellystä unohduksiin, kun
sanat ovat jo seikkailleet ilmeisesti kymmeniä vuosia jossain.
Kuorollekin tämä laulu sopisi laulettavaksi. ” Käsivartesi vankina tahtoisin kerran”, ja komeaääninen basso laulamassa, niin
siinähän menee naisihmiseltä jalat alta…
Minulla on muistaakseni täällä valokuva tästä Mikko Kemppaasta,
jota vahvasti veikkailimme sanoittajaksi.