Kesäkokkailua

Kesäkokin kattila. Kuvat SM

En ole mikään gurmeekokki –  pois se minusta – mutta jonkinlaista perusruokaa olen kuitenkin kuvitellut osaavani tehdä. Epäonnistuneen kaalilaatikon jälkeen en ole asiasta enää niinkään varma.

Kaalilaatikko oli lapsuudessa yksi mieliruokiani, kunnes erään kerran äitiä auttaessani pudotin kuuman ruukun lattialle. Siinä meni suutkanen saviruukku säpäleiksi samalla kun perheen ilta-ateria oli pilalla. Tänään tiesin jo ruokaa sähköuuniin laittaessani, ettei siitä tule suinkaan samanlaista kuin nuo aikoinaan leivinuunien jälkilämmössä haudutetut laatikkoruoat, mutta syötävää ehkä kuitenkin.

Pukki kaalimaalla?

Ennakkoaavistukset olivat jo huonot. Aviomies ihmetteli kaalia pilkkoessaan, miten kerä on niin ”löysä”. Siinä vaiheessa totesin vain, että kaalihan on uusi… Kypsymisvaiheessa kaali onnistui sitten haihduttamaan itsensä melkein olemattomiin, eli susihan siitä tuli.

Pistin kaiken epäonnistumisen tietenkin kaalinkerän syyksi. Eivät osaa kasvattaa enää sellaisia kaalejakaan kuin ennen. Eivät varmaan ole kuulleet erään kaustajärveläisen Ikänestorin neuvoa, että kaalintaimien istuttajan täytyy rullata hame tiukasti vyötärölle ja kyykkiä muutenkin kasvimaalla vähissä pukeissa. Silloin tulee tiiviitä ja kiinteitä kaalinkeriä.

Hehto herneitä

Laatikon kypsyessä hipsin ryytimaalle hakemaan salaattitarpeita. Kun keväällä kylvin rivin herneitä ajattelin, miten mukava tyttärenpoikien on niitä napsia, jos sattuvat mökille sopivaan aikaan. Kyllä sattuivat, mutta herneenpalot eivät innostaneet, eivät sittenkään, vaikka kerroin kuinka teimme niistä lapsena palkoveneitä. Nykyajan muksut saavat ilmeisesti vitamiinit ja hivenaineet muun ruoan mukana, ei välttämättä tarvitse himoita herneitä niinkuin meikäläisen lapsuudessa tehtiin.

Ajattelin että hyvä niin ja samassa muistin sanan rehuherne. Viljelyasioissa tunnen itseni ”tynnyrissä kasvaneeksi tytöksi”, niinpä täytyi oikein tarkistaa aviomieheltä, kasvatettiinko karjalle aikoinaan (ja ehkä vieläkin) niin sanottua rehuhernettä. Kyllä kuulemma kasvatettiin, esimerkiksi kauran seassa.

Mieheni sanoi kuitenkin, että ruokaherne oli erikseen ja sitä viljeltiin ihmisille ja että puimakoneessa oli erilaisia seuloja, yhtä niistä käytetiin herneiden seulomiseen. Samalla hän kysyi, enkö muista niitä vanerista taivutettuja pyöreitä hernetynnyreitä, joiden kansissa oli taidokas sulkemissysteemi. Kyllähän minä ne muistin, menivät nimittäin piloille, kun säilytimme niissä saunan sytykkeitä, ja ne olivat vuoden ympäriinsä avokuistilla. Toivottavasti kukaan lukijoista ei saa hernettä nenäänsä, jos sekoilen näissä viljelyasioissa.

Puolukkasaavi

Puolukkasurvos olisi mitä mainiointa höystöä kaalilaatikolle. Vaan eipä ollut nyt puolukoita, pakastimemme oli nimittäin mennyt rikki poissaollessamme ja kaikki siellä olleet marjat olivat tietenkin uloskantokunnossa. Ennen pakastimia survottuja puolukoita säilytettiin puusaavissa elo-aitan nurkassa. Siellähän ne sopivasti jäätyivät ja kevään koittaessa saavi oli jo useimmiten tyhjä.

Aitan seinustalla on vanha puolukkasaavi, joka on siinä aikoinaan säilytettyjen marjojen värjäämä. Kesällä siinä on mukava säilyttää ulkopelivälineitä ja talveksi olemme – vanhingosta viisastuneina – nostaneet sen katokseen.

Hölskytyskurkut

Tässä vielä vinkki, kuinka ennen tehtiin helppoa kurkkusalaattia. Kurkku viipaloitiin, sekaan voi silputa myös tuoretta tilliä. Sitten tehtiin liemi väkiviinaetikasta, sokerista, suolasta ja vedestä. Kurkkuviipaleet ladotiin syvälle lautaselle ja päälle laitetiin kanneksi toinen sopivan kokoinen lautanen. Sitten vain hölskyteltiin ainekset sekaisin. Miesväkikin suostui syömään näitä rehuja!

Hellapoliisina toimiessaan voi hölskytellä harmaita aivosolujaan miettimällä klassista ongelmaa: susi, lammas, laatikollinen kaalia; eli miten nämä kolme eri nimikettä saa vietyä onnistuneesti joen yli, ettei susi syö lammasta tai lammas kaalia.

Tellervo

 

9 comments for “Kesäkokkailua

  1. Kyllä rehuherneetkin maistuivat makoisilta perjantaina Heposelän riistapellolta pomittuina ent.Pälkjärvellä.

  2. Kuinka ihmeessä pakastin onnistuukin sulattamaan itsensä
    lomamatkan aikana! Näin on käynyt meilläkin. Vahinko on suuri.
    Hölskytyskurkkuja laitan itsekin ja avomaakurkuista
    tehtynä ovat todella herkullisia.

  3. Hölskytyskurkut kuuluvat ilman muuta kesään. Ne ovat yksi nostalgiaherkuistani.

    Pieni varoituksen sana lienee paikallaan, jos joku käy niitä nyt valmistamaan ensimmäistä kertaa Tellervon ohjeen perusteella. Jos liemen laittaa kurkkujen joukkoon ennen hölskytystä, niin hölkskytyksen jälkeen sen saa sitten luututa lattialta tai pöydältä – missä nyt sitten sattuukin hölskyttämään. Tilli, sokeri ja suola kurkkujen päälle, hölskytys ja sen jälkeen vasta joukoon etikkavesi. Vielä jos vähan aikaa malttaa antaa muhia liemessä, niin maistuvat vielä paremmilta.

  4. Näinkin oleellisessa asiassa kuin
    hölskytyskurkut on tietenkin monta
    koulukuntaa. Kuoritut/kuorimattomat kurkut,
    hölskytys veden kanssa/ilman vettä,
    lautanen/lasikulho…

    Lissun mainitsemat näkökohdat kannattaa
    ottaa huomioon jos innostuu kokeilemaan
    tekemistä vaikka Tellervon tapaan:

    Ohje per avomaan kurkku:
    1 tl tuoretta tilliä
    1 tl väkiviinaetikkaa
    1/2 tl vettä
    1/2 tl sokeria
    ripaus suolaa

    Kuori ja viipaloi kurkku, esim, juustohöylällä.
    Silppua tilli. Laita lasikulhon pohjalle etikka,
    vesi ja mausteet. Lisää kurkku ja tilli. Peitä
    kannella.Hölskyttele minuutin verran, laita hetkeksi
    jääkaappiin maustumaan.

    Seurauksista en vastaa koska maku-asioista ei
    voi kiistellä.

    Maija-Liisalle tiedoksi että vahinko oli suuri,
    mutta onneksi lattia ei tuhoutunut.

    Unto Kortelaisen kommentista voin päätellä
    että olet käynyt kotiseuduilla Karjalassa.

  5. Kaalit, varsinkin varhaiset kevätkaalit haihduttavat itsensä
    uunissa lähes olemattomiin. Kuinkahan suuri ”hävikki” on otettava
    vaikkapa kaalilaatikkoa laitettaessa huomioon? Onko se kaksin
    vai kolminketainen aiottua suurempi määrä kaalia?
    Syyskaalit ovat kovempia.

  6. Tellervon jutuista voinen ottaa omakseni myös hölskytyskurkut ja kaalilaatikko – aah niin ihanaa. Kesäkaalit ovat ihania pureskeltevia
    aina joutoaikoina – en ole niitä itse kasvattanut.
    Terv. Pusan Mirja

  7. Herneenhän voi saada nenäänsä vain jos on pehmyt kaali.

    Karmeekokin TV-ohjelmien, kuten Jämien keittiössä, re-septien mukaan mausteliemi kannattaa hölskytellä kurkkuunsa piakkoin ja ennen etikoitumista, vaikkapa jo siinä vaiheessa, kun neljän tähteen illallinen käryää hellalla.

  8. ”Huumorin kukka se on kaanehin kukka”,
    sanoi ainakin Pakaris Esa aikoinaan.

  9. Kaaleista puheen ollen, eilen marketissa käydessäni huomasin, että myyntiin oli tullut uusi kaalilaji, käärylekaali (on sitä ollut jo muutamana syksynä aikaisemminkin). Kiärylekuali maksoi 1,59/kg ja tavallinen keräkaali 0,49/kg.

    Kyllä ne syntyy kiäryleetkin ihan samasta kualista kuin laatikko.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *