Kamferitippoja

Konstit olivat monet, osa 3

Kamferitippoja annettiin maitoon sekoitettuna mitä moninaisimpiin vaivoihin. Menee se sokeripalaan tiputettuna vieläkin. Sydämen pompottelua sillä rauhoitettiin. Valeriaana tunnettiin ja tunnetaan edelleenkin hyvänä rauhoituslääkkeenä.

Suolaa pidetään nykyisin terveydelle haitallisena. Ennen vanhaan parannettiin kurkkukipua suolavedellä kurlaamalla. Silmätulehduksia hoidettiin boorivesihauteilla, joita nykyiset silmälääkärit eivät tunnu arvostavan.

Pellava oli haavakääreenä ominaisuuksiltaan ylivoimainen. Yskään käytettiin mm. pikiöljyä maitoon sekoitettuna. Tervavettä oli samaan tarkoitukseen, ja kylmä kääre selässä auttoi asiaa.

Päänsärkyä ei taijettu entisaikaan edes tuntea. Jos semmoista harvoin sattui, paranneltiin sitä ”pirun paskalla”. Lääke valmistettiin tinktuurasta ja kumihartsista. Tätä jännittävän nimistä lääkettä ei liene enää saatavissa.

Kauan sitten ennen sotia asteli isäntä Värtsilän apteekkiin ostamaan ”pirun paskoo”. Apteekkari kysyi, että ”eikös saatanan välttäis”.

Hotapulveri ja Pervitiini tunnettiin myöhemmin tehokkaina särkylääkkeinä. Kun olin osuusliikkeen tiskin takana Kaurilassa, tuli puotiin isäntämies ostamaan persettiiniä ja siehvetinahavoo. Ensin mainitun tulkkasin oikein, mutta siitä toisesta ei ollut hajuakaan. Eipä siinä ongelmia kuitenkaan syntynyt, tuo ostaja oli äitee Siiri Rantasen ukki, huumormiehii.

Iktyölsalva oli parasta tulehduslääkettä. Juuri synnyttänyt äiti sai salvalla parhaan avun rintatulehdukseen. Kuumeilua hoidettiin enimmäkseen vietävän pahanmakuisella kuumepulverilla, kylmillä kääreillä ja tietenkin kamferitipoilla.

Share

6 comments for “Kamferitippoja

  1. Lissu
    9.10.2011 at 10:02

    Isäni ollessa 1950-luvulla rakennushommissa naapurissa, perheen pikkupoika oli tullut isäni luo kyyneleet silmissä ja sanonut: ”Kuule Niilo, anna miulle Pervitiniä, miun syvämmeen koskoo.” Tuon sydänkivun oli aiheuttanut äidin kurinpito jostain kolttosesta.

  2. 9.10.2011 at 10:29

    Kamferin haju oli suorastaan pinttynyt joidenkin
    iäkkäämpien ihmisten asuntoihin. Sitä taisi olla
    tippoina (sydänlääkkeeksi) ja salvanakin. Salvan
    käyttötarkoitus ei ole jäänyt mieleeni.

    Mari-mummo otti sokeripalaan tiputettuna ”ruusun-
    tippoja”. Me lapsetkin kinusimme niitä ehkä kauniin
    värin takia. Ruusuntippojen otto oli jotenkin sala-
    myhkäistä, olisiko niillä hoidettu jotain ns naisten-
    vaivoja.

    Hilkka P mainitsi jossain näistä jaksoista arsenikki-
    pullon. Minäkin muistan sellaisen kotoani. Sisareni
    sai pahan ihottuman, epäiltiin että uudesta angora-
    lanka myssystä. Lääkäri määräsi arsenikkia mikä kuulosti
    aivan hurjalta. Ihottuma kyllä parani, tiedä olisiko
    parantunut muutenkin.

    Peukalonhankaa hierottiin hammassäryssä. Dunja-mummo
    hieroi vatsanpurut pois selkäpuolelta. Aikansa selkää
    hierottuaan hän otti nahkaa tiukasti sormiensa väliin
    ja vetäsisi niin että kuului napsahdus. Sen jälkeen vatsakipukin oli yleensä poissa. Tätä toimenpidettä mummolta pyydettiin että ”vedä nappoo”. Myös aikuiset turvautuivat tähän hoitokeinoon.

  3. Raija Träff
    9.10.2011 at 11:05

    Tuttuja ovat minullekin nuo ”vanhanajan” lääkkeet.Meillä laitettiin sormeeni lyijyvesi kääre,kun putosin keinusta ja sormi vääntyi.kääreen päälle pistettiin voipaperia,en tiedä mikä vaikutus sillä oli.Hotapulveria ja kamferitipppoja oli Feudor-ukilla keittiön kaapissa.sieltä tippoja otettiin sokeripalaan.Veljelläni kun oli korvasärky,niin isä puhalsi tupakansavua korvaan.Vanhanajan lääkitykset olivat meilläkin osittain käytössä.Ei sitä joka pienen vaivan takia lähdetty lääkäriin,vaikka elettiin 1960-lukua täällä Etelä-Suomessa.

  4. Alpoaatos
    9.10.2011 at 22:59

    Myytiinkö Pervitiiniä kyläkaupoissakin?

  5. 11.10.2011 at 14:37

    Vielä lääkkeistä, isäni osti Mustanparran yskänlääkettä.
    Pikiöljyä, jota laitettiin kermaan muutamatippa .
    Kuivattuja mustikoita mahatautiin .
    Mummolla oli käärmeenrasvaa kun oli jonkinlainen ajos joka ei muuten parantunut .
    Känsät lähtivät käsistä kun keväällä otti pihkaa , edellisenä syksynä kaadetusta puusta ,taisi olla kuusipuu .
    Pihkaa siveltiin sormiin ja laitettiin harsoa päälle , sen täytyi olla viikon ennen kuin sai ottaa pois ja kyllä ne känsät hävisivät.
    Vanhoilla oli omat lääkkeensä kuten virtsarakon tulehdukseen , kerättiin metsästä ketunhäntä nimista kasvia, tuuheaa, ja keitettiin teetä jota taytyi juoda monena päivänä

  6. Muistan minäkin
    25.3.2013 at 21:03

    Muistanpa hyvinkin tuon Iktyoli-salvan.
    Sillä hoidettiin imusuonentulehdus jalastani joskus 80-luvun alussa vielä!
    Oli tosi tehokasta, jalka parani hyvin pian.
    Vieläköhän sitä mahtaa saada? Apteekista silloin suosittelivat, oli tärkeää ettei laitettu rikkinäiselle iholle, vaan esim. märkivän kohdan ympärille ehjään ihoon.
    Se oli aika pahan hajuista, muistaakseni sellaista niinkun öljymäistä paksua tahnaa, ruskeaa väriltään.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *