Kari Hotakainen: Asialliset, aforismeja Hotakaisen tuotannosta, koonnut Esa Silander, WSOY 2011.
Kari Hotakainen ( s. 1957) on helsinkiläistynyt toimittaja ja kirjailija, joka ryhtyi vapaaksi kirjailijaksi vuonna 1996 ja kirjailijantie alkoi runoilla ja lastenkirjoilla. Vuonna 2002 napsahti Finlandiapalkinto Juoksuhaudantie-romaanilla ja samainen teos palkittiin Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnolla. Uraan mahtuu myös Pohjoismainen näytelmäkirjailijapalkinto.
Tämä kirja, jonka on koonnut Esa Silander, on Silanderille jo toinen samantyyppinen teos. Vuosi sitten hän julkaisi opuksen Sivuääniä, joka on aforismikokoelma Jari Tervon tuotannosta.
Hotakaisen napautukset ovat salaviisaita, joskus humoristisia, joskus ihan asiallisia. Niitä jää miettimään usein hymynkare suupielessä:
”Eläimet eivät ole kaksinaamaisia.”
”Fakta eroaa mielipiteestä niin kuin vene rannasta.”
”Kaikki suuri huumori kumpuaa itsensä pienentäneestä ihmisestä.”
”Tangojen tyhmät sanat ovat viisaita.”
Hotakaisen ( niin kuin Tervonkin) runoilijataustasta on apua aforistisessa ilmaisussa. Lauseita ei ole alun perin kirjoitettu mietelmiksi, vaan ne on poimittu Hotakaisen tuotannosta ja nimetty romaanihenkilöiden mukaan. Niinpä skaalasta löytyy Mikko Niskasta, Buster Keatonia, Marlon Brandoa, jne… Brando tokaisee: ”Suomessa on tapana saada paljon aikaan, jos ensin on paha mieli.”
Kirja oli virunut yöpöydälläni useita viikkoja ja aina iltaisin tartuin siihen hetkeksi tai pariksi. Joskus Hotakaisen lauseet kiteytyvät ihan timanteiksi: ”Kun kirveestä otetaan terä, se muuttuu puupalikaksi.”
Eino Grön vuonna 1963 Tango d’amore:
http://www.youtube.com/watch?v=qT8vZLrisyg
Viisaista, kauniista sanoista puheen ollen, eräs perhepiiriini kuuluva mies lausui vaimonsa haudalla muistosanoiksi
tämän:
Siks’ oon mä suruinen,
niin paljon meni kanssas kaunista pois.
Mielestäni oli kauniisti sanottu, ilman turhia krumeluureja.
”..kanssasi pienikin hetkinen on ikuisuus…”
näin voisi huokailla, kun sattuu taivuttelemaan tangoa oikein huonon tangoilijan kanssa.
Tangoista tuli mieleeni eräs kesäkuinen lauantai-ilta muutaman vuoden takaa. Etelä-Karjala Senaatintorilla-tapahtumassa lauantai-illaksi oli järjestetty Tangomessu.
Torin päälavalla oli alttari valkoisine liinoineen, kynttilöineen ja krusifikseineen. Tangomessun rakenne oli messukaavan mukainen, ehtoollisosaa lukuun ottamatta. Sitä ei ollut mukana messu-nimestä huolimatta. Virsien paikalla messussa laulettiin tangoja – Satumaa, Aavan meren tuolla puolen jne. Kaksi ammattitanssijaparia tanssi lavalla muutamaan otteeseen. Vaikuttavan saarnan piti lappeenrantalainen rovasti Matti Kuronen.
Kirkonpenkkeinä toimivat Tuomiokirkon portaat – ja ne olivat täynnä. Osallistuin messuun ylimmällä portaalla istuen. Pysähdyin miettimään tangojen sanoja – nehän ovat kuin rukouksia. Lämmin kesäilta, ilta-auringon lempeä valo, verkkaisesti liitelevät lokit ja täydestä sydämestään tangoja veisaava kirkkokansa – vaikuttava kokemus!