Terveyden- ja sairaudenhoitoa 2/2
Rempoista ja niiden hoidosta viisikymmentäluvulla on mieleen jäänyt monenlaisia vanhempien ihmisten lausahduksia: kyllä Kivuton auttaa / Hotapulveri auttaa / Ukko -linimentti auttaa / kuumat kääreet auttaa / kylmät kääreet auttaa / Valeriaana tai Kamfertti-tipat sokerissa auttaa…
Jos ei sauna, viina ja terva auta
Apteekin lääkkeistä toivottiin apua silloin, kun ”sarvennoo juili” oikein pahasti tai jos ”valtimo piäs irti”, niinkuin setäni vaimolle tuntui usein tapahtuvan. Pahimmassa tapauksessa tai jos edellä mainitut lääkkeet ja hauteet eivät auttaneet, todettiin että kyllä se Ruuskasen Kalle auttaa. Ja jos mikään ei auttanut toivottiin pääsyä Aitalammin kankaaseen.
Aivan viisikymmentä luvun alussa isäni kämmenselät ja jalkapohjat turposivat. Kalle Ruuskanen totesi sen aiheutuvan reumatismista, johon ei kuitenkaan lääkkeiksi määrätty muuta kuin vahvoja särkylääkkeitä ja linjamenttihoitoja. Heinolan parantolasta ei vielä puhuttu mitään, eikä puhuta enää tänäkään päivänä, sillä tuo tärkeä laitoshan suljettiin vuonna 2010, noin 50 toimintavuoden jälkeen.
Muurahaiskylpyjä
Isäni liikkuminen huononi muutamassa vuodessa ja vaati monia apuvälineitä. Aluksi riitti yksi kävelykeppi, sitten kaksi kävelykeppiä, kainalosauvat ja lopulta seurasi liikuntakyvyttömyys.
Kuva SM
Hoitomuodoissa tartuttiin oljenkorteenkin. Käytettiin hierontaa, kuhnehtimista, jopa Viekin mummon konstejakin kokeiltiin. Kerron ensiksi tästä kuhnehtimisesta. Isä lähetti meidät pikkupojat lähimetsään säkittämään muurahaiskekoja. Saunan kodan suuri muuripata toimi kylpytynnyrinä. Muuripadan alla paloi pieni tuli ja pata oli täynnä lämmintä vettä. Tyhjensimme säkkien sisällön pataan ja isä laskeutui kylpemään muurahaisliemeen. Kylpemistä kokeiltiin muutaman kerran, sitten kuhnehtiminen unohdettiin, sillä parantavaa vaikutusta ei ollut havaittavissa.
Vuosien satossa ja isän liikuntakyvyn heikentyessä lähimmäisten pyyteettömät avun tarjoukset nousivat arvoon arvaamattomaan, varsinkin silloin, kun me lapset olimme jo jättäneet kotipesän. Kun äidin voimat eivät riittäneet isän saunottamiseen, tuli Eetu-isäntä vastarannalta joka viikko isän avuksi, vei hänet savusaunaan, auttoi peseytymisessä ja ajoi parran. Eetu ei huolinut minkäänlaista palkkaa, ei edes isän taskukelloa, jota tarjosimme hänelle muistoksi sen jälkeen, kun isän leposija oli Aitalammin kankaassa.
Maalääkärillä
Vielä oli kokeiltavana yksi keino ja se oli Viekin mummo. Monet matkasivat Kaustajärveltäkin tämän kuuluisan parantajan luokse, kuka minkäkin vaivan ajamana. Isäkin innostui lähtemään sinne naapurin Ressin saattelemana. Toki Ressillä oli omakin lehmä ojassa, sillä hänen poskeensa oli kasvanut pahkura. Joku tiesi, että reumatismin hoitokin on Viekin mummolle aivan rutiinia.
Eräänä päivänä Ressi ja isä sitten hurauttivat Taksi-Lassin kyydissä Niiralan asemalle, siitä junalla Joensuuhun ja vielä toisella junalla Viekkiin mummon vastaanotolle. Jossain siellä he myös majoittuivat ja palasivat parin päivän kuluttua samaa reittiä takaisin. Tuomisinaan heillä oli monen sorttisia rohtoja ja voiteita, mummon itsensä valmistamia.
Isän reumatismi ei asettunut, Ressin poskessa tosin oli kuoppa siinä missä ennen oli ollut pahkura.
Johannes
Siniristilippu liehuu tuulessa vastapäisen talon pihalla – on isäin päivä.
Isä ja isän reumatismi ja sen hoito ovat pääosassa tässä Johanneksen terveyden- ja sairaudenhoitoa koskevassa muistelmassa.
Johanneksen isä on ainakin tehnyt kaikkensa saadakseen apua reumatismiinsä sen aikaisilla konsteilla.
Olen kuullut, että nykyisin reuman hoitoon käytetään mm.sytostaatteja.
Viekin mummon maine tunnettiin pitäjän rajojen ulkopuolellakin.
Lääkäritkin arvostivat hänen taitojaan ja hänet mainitaan
Suomen etevimpänä kansanparantajana eli maalääkärinä.
Anni Pölönen (1889-1960) valittiin jokin vuosi sitten
tunnetuimmaksi lieksalaiseksi, hän voitti äänestyksessä
kuvanveistäjä Eeva Ryynäsenkin.
Enoni sai avun Viekinmummolta vakavaan sairauteensa
viisikymmentä-luvulla.
Äitienpäivä lauluja on pilvin pimein,
isänpäivästä tulee mieleen ainoastaan
Aja hiljaa, isi nyt vain sekä
Isä ja lapsi.
”Kerrohan, isä oi, onko pyöreä maa /
eikö onnensa lintua myös kiinni saa /
miksi taivas niin kaunis ja siintävä on /
sano, ootko sä toisinaan myös onneton?”
Löytyy vielä ainakin yksi isä ja lapsi laulu, joka alkaa ”Tuli kirkkoon mies ja lapsi…”
http://www.youtube.com/watch?v=aVUvCIEo66I
Sanat ovat Mirjami Lähteenkorvan ja sävellys on Pielisensuun kirkkoherran Tapani Nuutisen käsialaa. Runo on tehty kauan sitten, kerrotaan että laulun poika on Pekka Puska. Sävellys on tehty paljon myöhemmin.
Jope Ruonansuu vuonna 2002 Isä:
http://www.youtube.com/watch?v=qlkqdALMLFU&feature=related
Selailin edellisen kommentin kirjoittamisen jälkeen lisää googlen osumia ”tuli kirkkoon mies ja lapsi” sanoilla. Löytyi Pekka Puskan haastattelu Sana-lehdessä 9.9.2010, jossa sanotaan ”Pekka Puska on suositun laulun Tuli kirkkoon mies ja lapsi, pikku poika. Lapsuuskodistaan, vanhemmistaan ja kristillisestä kasvatuksesta hän on kiitollinen.”
Vasta Kesäasukkaan kommentin jälkeen ymmärsin googlettaa Viekin mummoa ja löytyihän hänestäkin tietoa
http://www.lieksa.fi/Resource.phx/sivut/sivut-lieksa-pielisen-museo/tarinat/viekinmummo.htx
Kiitos Lissulle ja Sakarille musiikkituokiosta.
Lauluja kuunnellessa aistit aukesivat ja
mieleeni tulvi montakin isä-aiheista laulua.
Paul Ankalla on koskettava laulu Papa, en
muista kuka sen lauloi suomeksi (Danny?),
mutta siinä on säe ”joka ilta peitti mun
kun laittoi nukkumaan…”
Danny vuonna 1976 Isä:
http://www.youtube.com/watch?v=M3E0ESIWBsQ
Paul Anka vuonna 1974 Papa:
http://www.youtube.com/watch?v=3MTL7OMfFro
Opastin lukemattoman määrän suomalaisia ja ulkomaalaisia
koulumatkallani ( Lieksan yhteislyseo ) junalla kulkien Lieksan ja Viekin aseman väliä Viekin mummon luokse. Ulkomaisia opastaessa käytin vähäisiä
ruotsin, saksan ja englannin taitojani – useimmiten kehon kieltä. Asuin Varpasen kylällä ja koulumatkalla ” paransimme niin
paljon maailmaa” Viekin mummon miehen Viljon kanssa, sillä hänellä oli paljon tehtäviä silloisen Pielisjärven kunnan asioissa ja muutenkin nähtiinhän sitä tietysti usein kylälläkin
sekä kun hain joskus Annilta lääkettä äidin ja isän reumoihin.
Helsinki 3.9.2012
Viljo oli Viekin Mummon poika.