Lähtöselvitys

Heta Hassinen viivytteli vuoteessa kukallisen pussilakanan alla. Hän oikaisi itsensä suoraksi ja veti peiton ylleen niin että se ulottui päästä varpaisiin. Hän vältteli päivänvaloa, vaikka tähän vuodenaikaan valoisaa aikaa oli vähän. Pilvet roikkuivat alhaalla. Lyhyesti Heta luki illalla unohtamansa rukouksen luottaen siihen, että HÄN lisäisi siihen kaiken tarpeellisen.

Parisängyn toinen puoli oli tyhjä. Mies asui täällä, mutta menevä hän oli. Aviomies oli laivaseminaarissa, soitti Tukholmasta eilen. ”Valitsemaanne numeroon ei juuri nyt saada yhteyttä” – ääni miehen puhelimessa tiesi Hetalle kertoa. Heta heitti peiton sivuun, kietaisi aamutakin ylleen ja sujautti tohvelit jalkoihinsa.

Nainen oli vältellyt peiliä päiväkausia, pitänyt peilittömiä päiviä. Hän toivoi, että sitten kun katsoisi, peilistä ei enää tuijottaisi vastaan sama väsynyt hahmo. Samalta kuva kuitenkin näytti: harmaa iho, tummat silmänaluset .Silmät tiirailivat ohuina viiruina turvonneiden luomien suojasta.

Hetalla oli tapana silitellä aamuisin vuosien mittaan kasvoille ilmestyneitä juonteita. Hän avasi vesihanan ja antoi veden hellivän kosketuksen valua keholleen valtoimenaan.

Heta laittoi kahvinkeittimen päälle. Hän ajatteli, että montako kertaa elämässään avaa kotiovensa? Tai avaa jääkaapin, kävelee keittiössä, olohuoneessa? Sattumat potkivat eteen päin. Ne määräsivät olemaan juuri siinä hetkessä ja paikassa. Pyyheliina päähän turbaaniksi kietaistuna hän istahti keittiön pöydän ääreen.

Ulko – ovi kolahti tavalla, josta saattoi päätellä, ettei tulija vähään aikaan puhuisi kuin yksitavuisia sanoja. Niin, tai korkeintaan lyhyitä lauseita. Pauli Hassinen heitti laukkunsa lattialle, laittoi takin ja käsineet naulakkoon.

– Tulit sitten päivän myöhässä. Miten matka meni? Heta katsoi tulijaa kysyvästi.

– Menihän se. Meni kuten putkassa ja Helsingissä menee.

– Mitä tuolla tarkoitat?

– Väärä vitsi väärässä paikassa. Laitoin Helsinki- Vantaan lentokentällä laukkuni hihnalle ja ojensin matkalipun virkailijalle. Tuli sanottua hilpeänä, että nyt vien lähes 100 kiloa hassista Joensuuhun.

Mies kuvaili Hetalle virkailijan ulkoa opitun teflonhymyn hyytymistä. Kuinka hansikkaisiin sonnustautuneet kädet tarttuivat luuriin, ja huolellisesti rajatut huulet lausuivat siihen muutaman sanan.

– Paikalle saapui rivakasti pari vartijaa ja sitten meitä vietiin.

– Meitä?

– Niin. Me kaikki neljä saman seurueen miestä jouduimme perusteelliseen tullitarkastukseen. Aikaa tuhraantui niin paljon, että myöhästyimme iltakoneesta eilen. Kuulustelut, kaikki se ylimääräinen häslinki. Kaikki tämän sukunimen syytä.

Pauli Hassinen veti rivakalla otteella pilkkihaalarit komerosta. Hän keitti termokseen kahvia, laittoi eväsleipiä ja varasi makkaraa. Ohimennen hän ojensi laivalta ostamansa hajuvesipakkauksen Hetalle. – Lancome, tätähän sinä pyysit.

 

Vaimo tähyili ulos ikkunasta. Toivottavasti Pauli muistaisi ottaa jäänaskalit mukaansa. Mies näkyi laittavan jääkairan ja varustepakkinsa auton takakonttiin. Hän raotti lähtiessään vielä ulko- ovea ja ilmoitti menevänsä pilkille.

”Kostaja tulee aina”. Heta kavahti mieleensä pyrkinyttä lausetta jostain runosta. Hän kääntyi pois ikkunasta ja käveli pihan halkovarastolle. Halot haastoivat kantajansa varmasti useita kertoja tulevan talven aikana. Maisemamotit oli ladottu katokseen talven tarpeisiin. Heta kantoi sylillisen koivuhalkoja tuvan uuniin. Uunin lämmitessä hän selasi runovihkoaan. Ehkä ei pitäisi kirjoittaa runoja. Elämä itsessään on runo, jota pitää todeksi elää. Hän keinutti itseään keinutuolissa.

Olohuoneen kalusteet olivat lähes aina samoilla paikoillaan. Ikkunaseinustalla oleva televisio saneli pitkälti muiden kalusteiden paikan. Heta ei halunut siirtää kalusteita pois tutuilta paikoilta. Huoneessa oli muutama nojatuoli sohvapöydän lähistöllä. Ruokailuryhmä tuoleineen oli villamatolla. Vanhemmilta perintönä saadusta jykevästä vitriinikaapista hän piti erityisesti.

 

Järven jäällä oli vettä ja sohjoa. Pauli Hassinen käveli vajaan kilometrin matkan rannasta hyväksi tietämälleen kalapaikalle. Ennen hyväkuntoinen mies hengästyi nykyisin jo lyhyelläkin kävelymatkalla. Rinnassa oli usein puristavaa tunnetta ja verenpainekin koholla. Työterveyslääkärin ohjeet painonhallinnasta ja elämäntapojen muuttamisesta tulisi ottaa vakavasti. Luonnossa viihtyvänä ihmisenä hän uskoi liikunnan lisäämisen päivittäiseen arkeensa onnnistuvan. Ikääkin hänellä oli lähelle kuusikymmentä. Pitkä avioliitto ja aikuiset lapset lähteneet omilleen. Työtä ja toimintaa tukkuliikkeen palveluksessa riitti yhä. Hän pyyhkäisi kädellään jo harmaantunutta parransänkeään ja tunsi samalla pyöreiden kasvojensa muodon. Pauli tunnettiin hyvänä seuramiehenä, jonka juttuseurassa ihmiset viihtyivät. Miestä harmitti se suunsoitto lentokentällä, josta joutuivat muutkin kärsimään. Naurua ja valvomista seurasi väistämättä taas jurotusjakso.

Täällä jäällä oli helppo hengittää. Oli vapauden ja avaruuden tuntu. Mies potki sohjon alta jäätä näkyviin ja kairasi siihen reiän. Toukat purkissa näyttivät eläviltä. Pujotettuaan punaisen toukan koukkuun mies istahti pilkkijakkaralleen avannon reunalle. Siimaa juoksi kelalta sopiva pätkä järven uumeniin. Pienellä käsiliikkeellä pilkkijä tehosti syöttinsä houkuttavuutta. Syönti oli hyvä. Jäälle nousi nopeaan tahtiin kymmenkunta paistokalaksi sopivaa ahventa. Ne hyppivät ja sätkivät jääsohjossa. Kalastaja ei ehtinyt jokaista erikseen tainnuttaa.

Kahvi ja voileivät maistuivat kalastuksen lomassa. Pauli tähyili samalla järven näkymiä. Jäällä liikkujia näkyi joku. Pilkkijöitäkin oli omien avantojensa äärellä. Hän kairasi vielä muutaman reiän lisää. Niistä kalaa nousi harvakseltaan, mutta saalis alkoi olla aivan riittävä. Kalat rapisivat muovipussissa, johon Pauli ne keräsi.

 

Iltapäivä oli jo pitkällä. Se oli kääntymässä illaksi. Pauli Hassinen päätti poiketa pois tuloreitiltään. Syksyiselle jäälle oli uuden lumen painosta noussut vettä. Lumessa näkyi paikoin tummiksi syöpyneitä alueita. Haurastunut jää rusahti miehen alla, ja hetkessä hän oli hyytävän kylmän veden varassa.

Hän sai kyynärpäänsä avannon reunalle, mutta vedestä täyttyneet saappaat ja kastunut vaatetus painoivat yhä enemmän. Jään reuna kyynärpäiden alla petti uudelleen. Kamppailu kylmyyttä ja vajoamista vastaan jatkui. Mies huusi apua, mutta se lähinkin jäällä oleva ihminen oli liian kaukana.

Voimat uupuivat ja tajuttomuus otti miehestä vallan. Pauli vajosi pinnan alle. Avannon reunalle jäi hänen irronneista kynsistä verinen vana. Pauli Hassinen tavoitti mielensä kirkkauden ja levollisuuden. Sydän löi viimeiset lyöntinsä. Iäisyyden lempeä aalto johdatti hänet valon virtaan.

 

Keittiönpöydällä odotti kattaus kahdelle. Ulkona alkoi hämärtää. Heta laski sälekaihtimet ja leikkasi itselleen kookkaan palan leipomaansa piirakkaa. Hän huomasi työpöydän kulmalle unohtuneet jäänaskalit. Joku ääni ajatusten loputtomassa virrassa lausui aviomiehen nimen.

Maija- Liisa

 

Post navigation

5 comments for “Lähtöselvitys

  1. Olin kerran jäällä näkemässä, kun eräs mies putosi jäihin.
    Onneksi hän rivakkana miehenä pääsi pois kylmästä kylvystä, eikä
    kohtaloksi koitunut tuo toinen vaihtoehto.

  2. Olipa taas vaikuttava tarina. Paljon pieniä hienoja yksityiskohtia, vivahteita ja sanontoja.

    Maija-Liisa taitaa hyvin fiktion kirjoittamisen. Itselleni se on vieras laji.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *