Aune Törrösen albumista löytyi pari pyhäkoulumuistoa. Tässä ollaan 1957 Sahlstenin pihalla, Aunen kotipaikalla Patsolassa. Opettajana on "muamo" Hilja Laitinen.
Pyhäkoulukortti.
Saattaisi joku äkkipäätään päätellä, että 50-luvun pojanvintiöt ja tytöntylleröt eivät ehtineet viettämään ollenkaan lakisääteistä lapsuuttaan. Kansakoulua käydä junnattiin kuutena päivänä viikossa, mutta ei sunnuntaikaan täysin vapaa ollut. Ainakin pyhäkoulussa silloin käytiin, vaikka ei siellä tuntia enempää kerrallaan vanhettukaan. No vastapainoksi oli toki nykyistä enemmän lomia koulusta, kesälläkin kolme kuukautta täyteen ja talvella useita viikon lomia. Lisäksi lukuisat arkipyhät, jotka olivat oikeilla paikoillaan, eikä seuraavana lauantaina, kuten taannoin jopa helatorstai.
Houkutukset pyhäkouluun olivat tehokkaat ja näin jälkeenpäin ajateltuna melkoisen halvat ja maalliset. Saatiinhan pyhäkoulusta joka kerta pikku muisto, joka ilman muuta kannatti jo kilpailumielessä käydä pokkaamassa pois. Itse kuljin pyhäkoulussa muutamana vuotena Savikolla. Koulua pidettiin hieman vaihdellen eri kodeissa, yleisimmin kulloisenkin opettajan kotona. Yksi paikka oli ainakin Kukkolammen suuntaan johtavan pikkutien perukalla. Valitettavasti nimet ovat unohtuneet. Olihan ne tietysti silloin ajallaan tiedossa. Rajavyöhykkeen sisällä en muista kouluja pidetyn. Pyhäkouluun kokoontui lähiseudun lapsia, osanottajia oli ehkä noin tusinan verran. Siellä kuultiin tietysti Sanaa selityksineen, taisi tulla pikkuläksykin seuraavaa kertaa varten. Läksytystä ei sentään tullut, eikä ollut aihettakaan. Opittiin pikkurukouksia ja veisuuta. Ihan hyvää ja henkevää kasvatusta kaikki tyynni.
Entäpä ne houkuttimet. Voi olla, että ihan aluksi määrättiin käymään vapaaehtoisesti pyhäkoulua ja jatko sujui sitten omalla painollaan. Mieleen on jäänyt koulusta saatu parin postikortin suuruinen pahvikuva, johon kerättiin yhtenä vuotena tyhjälle siniselle taivaalle kirkkaita liimatähtiä. Niitä sai aina yhden, kun oli käynyt koulussa. Olisihan se ollut jossain määrin noloa, jos niitä olisi ollut vähemmän kuin kavereilla, joten pois ei passannut ihan vähällä jäädä. Toisena vuotena pahvikuvassa komeili Hyvä Paimen sauvoineen tyhjän ja suuren niityn laidalla. Tälle kortille alettiin kerätä valkoisia kikkarakarvaisia pikkulampaita. Niitä kun oli vuoden pari käynyt yksitellen Savikolta hakemassa, niin johan oli Paimenella puuhaa. Hyvä, että itse mahtui sekaan.
Sekin lysti loppui aikanaan. Voi olla, että pyhäkoulu alkoi, kun oli joku sitä pitämään ja päättyi, kun koulun pitäjää ei enää löytynyt. Vai hyppäsinkö itse vauhdissa mukaan ja vauhdissa pois, sitä en enää pysty muistamaan. Sellainen käsitys kuitenkin on, että tuohon aikaan pyhäkoulujen pitäminen oli pitäjässä ihan yleistä ja normaalia. Sittemminhän nämäkin pyhäkoulurutiinit lienevät hiipuneet muun yleisen muutoksen ja ns. kehityksen kelkassa.
Sakari H
Jukolan veljekset karkasivat lukkarin koulusta,
mutta mepä pojat pinnasimme pyhäkoulusta.
Oli kaunis keväinen päivä kun Patsolassa pidettiin
piirinmestaruustasoiset maastojuoksukilpailut. Kolme
Kaustan poikaa pyöräili niitä katsomaan. Sinä sunnuntaina
pyhäkolua pidettiin meidän pirtissämme ja opettaja tuli
pyöräkolmikkoa purolla vastaan.
Lisäsimme polkimiin kierroksia kun ohitimme opettajattaren.
Kolmen koplaan kuului myös kyseisen pyhäkoulun opettajan
poika.
Muistan että äitini pahoitti erityisesti mielensä tästä
pakomatkastamme, isän mielipidettä en muista.
Olen minäkin ollut pyhäkoululainen ja tyttökerholainen. Paikka oli Niinivaaran kansakoulun lähellä oleva rukoushuone – eipä taida enää olla olemassa. Meidän perheen neljästä lapsesta ei muut käyneetkään seurakunnan menoissa. Äidin kanssa tallusteltiin silloin tällöin kirkkoon (Pielisensuun kirkkokin oli lähellä.)
On muuten meidän vihkikirkko. Mirjasisko
Virkistetään muistia. Sakari saattaa tarkoittaa pyhäkoulupaikalla Muttosen taloa, joka on siinä mihin Kukkopuro laskee (karttasana Rauhanmaja). Tai sitten Sääperinaukean pohjoisnurkassa (karttasanat Päivärinne ja Kallio) Tässä eli Laitisen mummo joka piti pyhäkoulua. Muistaakseni hänestä on kirjoitettu Värtsissä jotain. Kulki kumarassa aina kädet selän takana
Alpo aina auttelee, kun meikäpoika harhailee. Ihan olet oikeassa paikkojen suhteen.
Ensisijaisesti ajattelin juuri tuota Muttosen taloa; muistan hyvin, että oli mentäessä tien oikealla puolella. Laitisen mummolla käytiin myös. Käytiin myös eri taloissa silloin tällöin, jonkun pyhäkoululaisen kotona, mutta ei meillä vyöhykealueella kuitenkaan koskaan.
Johannes on onneksi palannut karkumatkoiltaan, yksi ännä on tainnut silti päästä luikkimaan ainakin pois silmistä.
Muistan minäkin nuo tähdet ja lampaat. Niitten lisäksi oli joku kedon kuva, johon saatiin pieniä erivärisiä kukkatarroja.
Pyhäkoulusta ei voinut pinnata, kun oma äiti oli pyhäkoulunopettajana.
Pyhäkoulua pidettiin vuorotellen kunkin oppilaan kotona myös Kiihtelysvaarassa ja Järventauksessa. Viimemainitussa paikassa en tosin käynyt kuin muutaman kerran. Eihän sitä nyt enää 14 vuotiaana.
Olikos teillä Värtsilässä pyhäkoulun joulujuhlia? Meillä Kiihtelyksessä oli ja niihin osallistuivat myös pyhäkoululaisten perheenjäsenet.
Kaustajärven koululla pidettiin pyhäkoulun
kuusijuhlat jossa pappikin oli mukana.
Eräs isäntämies oli maistellut lähtiessään
jouluglögiä ja niinpä hän huuteli höyläpenkin
päältä innoissaan: ”Lisää kilpailuja, lisää kilpailuja!”
*
Tosiaan, karkumatkalla oli unohtunut toinen ännä pois,
liekö jäänyt pyörän pinnojen väliin.
Lueskellessani näitä pyhäkoulujuttuja muistelen omaa pyhäkoulutaivaltani. Olen syntynyt v.1964 ja pyhäkouluhan oli vielä minunkin lapsuuteni aikaan (onneksi!) suorastaan itsestäänselvyys. Ensimmäisinä opettajina toimivat oma isäni Reino Raerinne ja silloinen Värtsilän seurakuntasisar Leena Ikonen. Kokoontuminen oli viikon tai kahden välein vuoronperään joko meillä tai Leenan kotona Terveystalon (nykyinen Lehikoisen Ramin talo) yläkerrassa. Myöhemmin käytiin myös Mantsisen Toinin ja Varosen Eevan pyhäkouluissa. Niiralassa on ollut niihin aikoihin opettajana ainakin Aino Hämäläinen.
Jouluun liittyen muistaakseni juuri tällä varhaislapsuuden pyhäkouluryhmällä kävimme esittämässä ohjelmaa vanhusten juhlassa Valkealla Talolla, palvelutalo Asuntorantaa ei vielä silloin ollut. Keväisin teimme pieniä luontoretkiä, jotka tietysti olivat tosi mukavia. Mieleen on jäänyt myös vierailu Murtokoskella Sirkka ja Kauko Pekkarisen luona.
Saimme vaimoni kanssa itsekin toimia pyhäkoulunopettajina asuessamme välillä 90-luvun taitteessa Ilomantsissa. Hyttisen pariskunnan kanssa pidimme vuoroperiaatteella ns. Vepsänmäen alueen pyhäkoulua työpaikkani Maatalous- ja puutarhaoppilaitoksen kerhohuoneessa.
Aika aikaa kutakin, palattuamme Värtsilään omat lapsemme kävivät päiväkerhon lisäksi myös pyhäkoulua, joka kokoontui kerran kuukaudessa jumalanpalveluksen aikana seurakuntasalissa. Tässä oli kyseessä kunnioitettava taka-ajatus; saada lasten vanhemmat tulemaan kirkkoon. Ei vain valitettavasti kovin hyvin toiminut, joten homma hiipui. Käsittääkseni osa lasten vanhemmista ei voinut silloin, eikä nyt senkään vertaa sallia ”liiallista” kristillisyyttä, lapset saattavat kuulemma esittää kotona kiusallisia kysymyksiä. Voi Hyvä Luoja, mikä karhunpalvelus!
Omat pyhäkoulukokemukseni ajoittuvat vuosille 1935 -39. Kotikyläni pyhäkoulu toimi vain kesäisin, jolloin meillä oli pyhäkoulu joka sunnuntai. Opettajanamme toimi Helvi Jalkanen ja pyhäkoulun pitopaikka kiersi talosta taloon. Tilaisuus kesti noin tunnin. Opettelimme hengellisiä lauluja ja virsiä. Opettajamme puhui aina kyseiseen sunnuntaihin sopivasta Raamatun tekstistä. Kotiläksyksi aina seuraavaa sunnuntaita varten saimme jonkun lauseen tai virren säkeistön.
Eräs pyhäkoulukuvamme koreilee Päläkjärven pätinäkuntoo -kirjan kannessa.
Pyhäkoulujuttu on herättänyt runsaasti muistoja. Aune Törröseltä tuli juttuun kuvitusta, kiitoksia.
Jaahah. Ettei vaan joutuisi väärästä valasta tilille, kun muistelin pyhäkoulua tallatuksi vain Savikon suunnalla. Siinähän sitä meikäläinenkin Patsolan kuvassa seista toljottaa lippalärsä päässä muun joukon keskellä ihan sen näköisenä, että tästä en muista vast´edes mitään.
Muistan hyvin nuo pyhäkoulukokemukset 60-luvulla Värtsilässä, kuten Jussi kirjoituksessaan muistelee. Kävin pyhäkoulua seurakuntasisar Leena Ikosen luona silloisella Terveystalolla, hänen yläkerran pienessä asunnossa, jonne kokoonnuttiin. Lauloimme virsiä ja Leena luki Raamatusta jakeita, kertoi ja luki opettavaisia tarinoita. Leena antoi meille sellaiset pyhäkoulutaulut. Niihin kerättiin lampaita kedolle paimenineen ja oli kalastajataulu verkkoineen, Pietarin kalansaalis, johon kerättiin kaloja ja joka viidennestä kerrasta sai ison kalan kuvan tauluun.
Joulun aikaan Valkealla talolla puurojuhlassa esitimme laulun ” Tulemme, Jeesus, pienoises, sun Betlehemin seimelles… ”. Äitini oli vartavasten ommellut sisarilleni ja minulle valkoisesta pehmeästä kankaasta, flanellista pitkät yöpuvut koristeompelein. Palavat kynttilät kädessä lauloimme tuon kauniin laulun vanhuksille.
Hyvä kuva Sakari H:sta Oisko joskus toiminu vesikunnassa Kiteellä.Pistä viesti ois kiva tavata
Mukava kun vanhempia aiheita putkahtelee jälleen pintaan.
Kerron jotain mitä muistan tämän kuvassa olevan Laitisen mummon kodista. Luultavasti ihan viihtyisä. Ei turhan steriliksi siivottu. Ei tarvinnut heittää kenkiä pois jalasta.
Kamarissa oli keskellä lattiaa pölkky ja siinä kirves, vähän syrjemmällä sahapukki ja saha. Seinän vierellä oli ranka- ja risukasa, jotka oli varmaan kesällä ikkunasta sisään raahattu. Siitä mummo pieni polttopuita tarpeen mukaan, tai lämpimikseen.
Kamarissa oli vielä harmooni virsien säestystä varten.
Tuvan nurkassa oli puinen sillitynnyri. Siihen laitettiin tiskivedet ja luultavasti ruuan tähteet, perunan kuoret jne eläimille vietäväksi navettaan. En tiedä mitä eläimiä navetassa oli, mutta tuvassa oli kanoja. Kanat olivat ainakin pyhäkoulun aikaan pankon alla ( uunin alla oleva kolo )katiskaverkon takana.
Tiskivesitynnyri ja kanojen sisämajoitus toivat tupailmaan mieleen jääneen aromin.
Esa ja kaikki muutkin. Värtsiläpäivillä 2012 lienee toteutumassa Värtsin lukijatapaaminen, joten eiköhän siellä viimeistään tavata kaikki.
Tuli tämä linkittämäni juttu luettuna nyt kertauksena uudestaan.
Hyviä kommentteja kaikki, mutta aivan erityistä kotiseutuaromia huokuu tuo Alpon faktakommentti 9.1.2012.