Ellinoora oikealla, vasemmalla venäläinen.
Berninpaimenkoira Ellinoora Värtsilän Ullukasta osallistui Suomen suurimpaan koiratapahtumaan 3-4.12. Helsingin Messukeskuksessa. Ellinoora on kasvanut luomukoirana Kaustajärven salolla, mutta – tai ehkä siksi – hänestä leivottiin berninnarttujen paras, siis voittaja.
Viimeisessä näyttelykehässä olivat kilpasilla Ellinoora ja venäläinen berninuros, joka oli voittanut oman sarjansa. Tässä koitoksessa itävaltalainen tuomari nimesi voittajaksi venäläisen uroksen. Kuvan perusteella voivat lukijat kertoa oman mielipiteensä.
Tuomari arvosteli kaunottaren seuraavalla tavalla: ”Erittäin hyvä muoto. Narttumainen pää. Hyvät silmät. Leikkaava purenta. Oikea väritys. Erinomainen ylä- ja alalinja. Oikein kulmautunut. Tiiviit käpälät. Yhdenmukaiset vetävät liikkeet ja temperamentikkaat. Miellyttävä luonne.”
Ellinoora on syntynyt Tampereella Tassupihan Kennelissä, ja sen virallinen nimi on Tassupihan Arista, mutta se tottelee omistajaansa Ulla Tammela-Lintusta paremmin luomunimellään.
Lehti-ilmoituksen mukaan näyttelyssä oli lähes 14 000 koiraa ja 320 eri rotua.
Ellinoora katselee kameraan. Uros puolestaan Kaustajärven kaunotarta.
Ja ukki myhäilee kappelin portailla muistellen Lissujen rapsutuksia. (Huom. Tämä jälkimmäinen kuvan ulkopuolelta).
Johan nyt jotain !
Että tällaistakin kuuluisuutta Värtsilään. Hienoa. Mediat tietysti tuulettaa, että voitto meni Tohmajärvelle. Onnea Ellinooralle, Ullalle, Erkille ja koko Ullukan kylälle
Onnea Ellinooralle ja sen omistajalle, kasvattajaa unohtamatta!
Tiedän tuon tunteen, kun olin nuorempana omien koirien kanssa
voittamassa ja häviämässäkin. Ulkomuototuomareilla on mielestäni
taipumusta valita se jykevämpi uros usein paremmaksi. Kaunis
tuo Ellinoora on.Tulee varmasti huomatuksi.
Onpa upea kaunotar tämä Ellinoora!Ihan tulee mieleen tyttäreni berninpaimenkoira Luka (tosin uros).Onnea vaan Kaustajärvelle!!
Onnea murulle toivoo hoitotäti! Kyllä on ansainnut voittonsa, on niin syötävän suloinen;)
Onnittelut Ellinooralle. Tulipa haiku mieli tuosta kuvasta, kun muistelin meilläkin aikanaan olleita berniläisiä. Kesäisin nekin aina olivat siellä Kaustajärven rannalla ja taisipa isäntäperheen aikaisempi berniläinen (olikohan Aatu) käydä joskus kylässäkin.
Aatu oli mukava berninuros. ”Hän” kuoli keuhkosyöpään. On haudattu Ullukkaan, kappelin viereen. Ierikka
Ellinooraa voi katsella netistä: Tassupihan Arista
Selaillessani rukoushuoneen menneitä vaiheita tuli vastaan otsake ”Ellinoora kävi Hesassa”. Kävipä hyvinkin. Oli myös neuvotteluja, että olisi sitten näytelyn jälkeen matkustanut Moskovaan. Mutta koirien ulkopolitiikka ei toiminut, vaikka se uros niin ihaillen katselikin Ullukan kaunotarta.
Asia ei kuitenkaan jäänyt tähän, sillä Tassupihan väki saatteli viime vuonna Ellinooraa seksimatkalle Saksaan. Niinpä joulukuussa syntyi vauvoja. Valitettavasti vain – ilmeisesti eläinlääkärin passiivisuuden vuoksi – pennuista kolme urosta syntyi kuolleina ja vain kaksi narttua elävinä. Niistä toinen, Nona-niminen, on Ylämyllyllä, ja hänen emäntänsä haluaisi nyt viedä Ellinooran näyttelyyn. Oli nimittäin tilannut Nona-pennun jo ennen Ellinooran Saksan reissua.
Nyt Ellinoora on pentujen saantiin kuuluvan karvan heittämisen jälkeen taas hyväturkkinen kaunotar. Hän viihtyy Ullukassa ja hyppää mielellään myös Toyotan kyytiin, kun lähden asioille. Mutta huomenna vien hänet hoitotädille, kun menen Lappeenrantaan entisten työntekijöiden tapaamiseen.
Mainittakoon vielä, että Ellinooran äiti Miisa on saanut pentuja: viisi narttua ja yksi uros, kaikki terveitä. Eläinlääkäri oli ollut ratkaisevalla tavalla apuna, että kävi näin onnellisesti.
Mutta eivät eläinlääritkään ole kaikkivoipia. Ellinooran saksalainen sulhanen kuoli muutama viikko sitten jonkin operaation jälkiseurauksiin.
Tällaista on se koiran elämä!
Ierikka
Ellinoora lähti tänä iltana keskuudestamme. Sain kädelläni tuntea hänen viimeisen henkäyksensä. Tämä on hyvin surullista.
Voi rakkaat ystävät Erkki ja Ulla, lämpimät halaukset teille molemmille. Ellinoorasta, hienosta koiraystävästä, jäi paljon hyviä muistoja. Terveisin Päivi ja Hannu
Lämmin Osanottoni! Sain seurustella Ellinooran kanssa vielä ”männätalvenakin” hoitotädin ominaisuudessa. Jäi kivat pehmoiset muistot.
Jaksamista!
Rakkaan ystävän, Ellinooran, muistelupäivä tänään. Palautin Erkki Jormanaisen tarinan kommenteineen ikäänkuin muistokirjoituksena – in memorian.
Tassupihan Arista netissä näyttää myös upeita kuvia.