Mongoliassa on hevosten lisäksi autoja.
Mongolian kansantalous on pieni, mutta ripeästi kasvava. Kansainväliset investoinnit maan kaivosteollisuuteen ovat merkittäviä, maaperästä löytyy lähes kaikkia mineraaleja, myös niin sanottuja harvinaisia ja arvokkaita maametalleja. Kaivosteollisuus on talouden peruspilari ja muodostaa n. 80 % maan vientituloista. Kaivosinvestoinnit tuovat tullessaan muita tarpeita; tuote täytyy saada markkinoille, jolloin tarvitaan teitä, rautateitä ja lentokenttiä; tuotanto tarvitsee energiaratkaisuja, voimalaitoksia ja siirtolinjoja; ihmisille tarvitaan asuntoja, lämpöä, vettä, ruokahuoltopalveluja, jne. Yleensä kaivokset ovat hyvin haavoittuvassa ympäristössä kaukana erämaassa, joten ympäristönsuojelulliset näkökohdat ovat myös tärkeitä ja ne on ratkaistava.
Nämä kaikki mahdollisuudet houkuttelevat kansainvälisiä yrityksiä maahan, ja näissä merkeissä minäkin siellä olen muutaman kerran käynyt, viimeisin reissu oli nyt marraskuun lopulla. Kirjoittelen lisää näistä businessasioista myöhemmin, jos onnistumme sieltä joitain hankkeita kotiuttamaan.
Ulan Batorissa liikenne on kaoottista. Kuten kuvasta voi päätellä, siellä on oikeanpuoleinen liikenne. Autoja on paljon ja ruuhkat jokapäiväisiä. Autoista suurin osa on tuotu käytettyinä Koreasta ja Japanista, ja niiden ratit ovat tietenkin väärällä puolella, mutta mitäs pienistä. Tämä ei mitenkään edesauta liikenteen sujumista, se on jopa erittäin vaarallista etenkin ohitustilanteissa. UB:ssa asustava saksalainen kaveri tiesi kokemukseen perustuen kertoa, että paikalliset ajavat autojaan kuten aikanaan hevosia.
Kyselin paikallisilta, miksi vasemmanpuoleisen liikenteen autoja on niin paljon ja miksi hallinto sallii niiden maahantuonnin. Määrä selittyy alhaisella hinnalla ja maahantuonti sillä, että poliitikot eivät kritiikin pelossa halua poistaa tätä halpojen kulkuneuvojen saatavuutta heikompiosaiselta kansanryhmältä. Niin, ja sillä, että näiden autojen maahantuonti on iso business ja siinä on mukana hallitusvastuussa lähellä olevia tahoja. Ehkäpä väliaikaisena ratkaisuna ongelmaan voisi käyttää kuvan mukaista viritystä, päähallintalaitteet on siirretty mekaanisin ratkaisuin halutulle puolelle, mutta miten hoituu ”viiksien” hallinta, vilkut, valot, pissapoika, mittaristo – apukuskin hommia vai?
VTOH
Factatietoa Mongoliasta:
Pinta-ala: n. 1,5 milj km2 (noin Alaskan kokoinen, nelinkertainen Suomeen verrattuna)
Väkiluku: n. 2,8 milj. Siis n. 1,8 asukasta/km2, maailman harvimmin asuttu maa.
Rajat: Venäjän kanssa 3485 km, Kiinan kanssa 4677 km, ei merirajaa.
Mitat: itä-länsi 2392 km, pohjoinen-etelä 1259 km
BKT: Vajaa 2000 € per capita
Pääkaupunki Ulan Bator, (UB) jossa 1,2 milj. asukasta
Aurinkoisia päiviä n. 275 vuodessa.
Olipa mielenkiintoinen tietoisku Mongoliasta! Kaikenlaisiin maailmankolkkiin sitä täkäläiset ihmiset eksyvätkin.
Eurooppa ja Ulkomaankauppaministeri Stubb on useissa yhteyksissä painottanut viennin merkitystä Suomen kansantaloudelle, hän myös kiertää itse ahkerasti maailmalla liikemiesvaltuuskuntien kanssa. Suomen BKT:sta 40 %tulee viennistä, lähinnä investointituotteiden viennistä, notkahdusta ei saisi tulla, mieluummin päin vastoin.
Valitettavan harvoin nämä asiakkaat tulevat meidän luokse tänne Suomeen ostosreissuille, joten on pakko mennä heitä tapaamaan mieli saada kauppoja syntymään ja sitä kautta työtä tehtaille ja konepajoille. Edustamani yritys kantaa kortensa tähän BKT-kekoon omalta pieneltä osaltaan.