Jouluaterialla

Orpopoikien joulu 2/3, kirjoittanut Juho A. Leskinen (1909-2000)

Saunasta tultuamme Väinö sytytti kuusen kynttilät ja pöydällä olevat kynttilät palamaan ja minä rupesin kantamaan ruokaa pöytään. Vaikka eihän niissä paljon kantamista ollut. Saviruukkuun tehdyn uunipaistin vein pöytään astioineen, samoin tein rasvapuurolle. Mutta ottaessani lanttuhaudikkaita uunista huomasin, että olin kokonaan unhottanut panna perunoitakin uuniin, niin kuin olin nähnyt äitini tekevän. Näin me poikapoloiset saimme syödä uunipaistia vain lanttupaistikkaan kanssa. Eivät veljet minua tuosta muistamattomuudesta pahemmin moittineet.

Iitan antamat piiraat tuntuivat nyt olevan erinomaista herkkua ja hyvältä maistui hänen tekemänsä kotikaljakin. Syötyämme minä kannoin astiat pöydältä pois ja siivosin pöydän. Sitten minä kävin kaksi pientä pakettia ja annoin Einolle ja Väinölle ne ainoat joululahjapaketit, jotka meillä sinä jouluna oli. Väinölle oli ostanut linkkuveitsen, josta hän tuntui olevan hyvin mielissään. Einolle ostin kaksi purkkia suksivoidetta, siis käytännöllistä tavaraa, sillä Eino harrasti jo silloin kilpahiihtoa.

Kun nämä voiteet olivat suomalaista valmistetta, niin Eino sanoi: ”Olisit ostanut vaikka yhden purkillisen norjalaista voidetta, sillä tämä Arposen suksivoide ei ole yhtä hyvää.” Minä jäin sinä jouluna ilman joululahjaa ja pahoitin mieleni, kun Eino arvosteli saamiaan suksivoiteita. Äänettöminä siinä iltaa istuttiin jonkun aika, ja sitten lähdettiin nukkumaan.

Yön nukuimme oikein hyvin, sillä heräsimme siihen, kun Iita tuli suorittamaan aamulypsyä. Tullessaan hän toi vielä paistamaansa vehnästä puoli letikettä. Minä olin aattona ostanut jouluvehnäsen asemasta puoli kiloa vesirinkeleitä, mutta kyllä se Iitan paistama vehnänen oli parempaa.

Jouluaamuna minulla oli edessä karjan ruokinta ja hoito, Eino-veli piti huolen hevosista, Iita taas lypsi lehmät, separoi maidot sekä pesi maitoastiat. Kun kaikki karjan hoitoon kuuluvat työt oli suoritettu, lähti Iita mökilleen. Jouluaamun ateriaksi meillä oli vielä jouluaaton ruokia. Näiden lisäksi keitimme vain perunoita, jotka aattona minulta unohtuivat uunissa kypsyttämättä.

Kun yksinkertainen jouluateria oli syöty ja ruoka-astiat raivattu pois sekä pöytä siistitty, niin jäimme äänettöminä katselemaan ympärillemme ja miettimään, että kuinkahan tässä käy. Tuli mieleeni, että joulukirkossa jäi käymättä tänä jouluna. Joulutervehdys karjalle oli kokonaan jäänyt suorittamatta. Tähän joulutervehdykseen kuului, että jokaiselle lehmälle ja hieholle sekä hevosille vietiin jouluaamuna leipäpala ja näin toivotettiin karjalle hyvää joulua.

Jatkuu huomenna…

Share

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *