Runoja eläimistä

Arto Juurakko & Benjam Pöntinen: Eläämellistä rakkautta, Minerva 2011.

Onkohan arvostetulta luontokuvaajalta loppuneet aiheet, kun kirjan kuviksi on löydetty eläinpuistossa kuvattuja otuksia verkkoaitaa vasten? Mutta eipä hätää. Juurakko pelastaa kokonaisuuden hersyvillä pohojalaasilla runoilla, joissa kartoitetaan kevään tuntoja eläinmaailmassa ja poikastenkin aivoituksia.

Otas ny kuva!
Tällä lailla kaikki äiteet
kersoostansa hualen pitää.

Puhuristaavat korvakki
vaikka kiälellä,
jonsei lähikaupas
oo vanupuikkoja…

Minusta Juurakko on saanut runoillaan kokonaisuuden elämään ja hivenen alakuloisiin eläimiin kevään hurmaa. Ilvesrunot ovat kokonaisuuden ehdotonta parhaimmistoa. Kuviinkin on saatu lähikuvien myötä jotain muuta kuin ankeaa eläinpuiston miljöötä.

Juurakko hyödyntää samaa kikkaa kuin Heli Laaksonen, länsimurteiden elävää ilmaisua ja personoi eläimetkin näihin tyyppeihin. Runojen otsikointi puhuu omaa humoristista kieltään: ”Kevähän herääminen”, ”Murkkupeura”, ”Ujonpualoonen ilives”, ”Mesikämmenen ratekia” jne…

Kirja puolustaa paikkansa vaikka lahjakirjana. Sen runot saavat lukijan hyvälle mielelle. Mikä siinä lienee, että länsimurteissa on sitä jotakin, joka kolahtaa kansaan.

Pöntinen putoaa luontokuvaajana tämän julkaisun myötä mielessäni keskinkertaisuuksien kastiin.

 

Share

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *