Kirkkotiellä

Joulun kohokohta oli kirkkoonmeno jouluaamuna. Kirkonmenot alkoivat aamulla varhain, jolloin hevosen vetämällä reellä matkattiin pitkienkin matkojen päästä, läpi tumman aamuyön ja suurten valkoisten kinosten. Kirkosta kotiin ajettiin usein kilpaa niin, että lumi pöllysi reen jalasten alla.

Näin kerrotaan kirjassa Kuin silloin ennen – lasten elämää Rudolf Koivun kuvittamana (Minerva; 2011). Rudolf Koivu on ollut Suomen rakastetuin satukuvittaja useiden sukupolvien ajan. Rakastetuimpia joululauluja lienee se jossa kerrotaan kuinka lämmin karhuntalja reessä odottaa…

Tämän joulukortin piirtäjästä ei ole tietoa, mutta joulukirkkoon siinäkin ajellaan. Lähettäjät sen sijaan tiedetään, kyseessä ovat Hilja Ja August Eronen, ja kortti on leimattu Uusi-Värtsilässä reilut puolisataa vuotta sitten. Kortin vastaanottaja oli Aug. Erosen serkun perhe Kaustajärvellä.

Kortin lähettäjän poika, Teuvo Eronen, kertoi kortin saajasta seuraavan tarinan: Pielisjärven suunnalla oli suuret savotat, jossa oli mukana monia Värtsilänkin miehiä. Miehet osallistuivat yhdessä paikkakuntalaisten kanssa karhujahtiin, mutta saalista ei saatu sillä kertaa. Myöhemmin paikkakuntalaiset olivat kaataneet suurikokoisen uroskarhun. Kortin vastaanottaja oli ostanut karhuntaljan itselleen ja ajellut kymmeniä vuosia talja rekipeittonaan. Olettaisin, että hänenkin hevosensa rekineen ja peittoineen on seissyt jouluaamuna Vanhan Värtsilän kirkon puomissa.

Tellervo

2 comments for “Kirkkotiellä

  1. Kyllä olisivat reen jalakset iskeneet tulta jos
    olisimme olleet menossa tänä aamuna Vaara-Karjalan
    seurakunnan messuun hevoskyydillä.

    Liukas ja sohjoinen keli oli varmasti pelottanut
    ihmisiä niin että Hoilolan tunnelmallisessa kirkossa
    meitä sanankuulijoita oli vain kaksi pariskuntaa.

    Kiitos pastori Anne Järviselle, kanttori Katri-Mari Huotarille sekä suntiolle. Saimme ikimuistoisen kokemuksen luomastanne
    hartaasta tunnelmasta.

    ***
    Varoitan vielä kaikkia Tahvanus-ajelulle aikovia
    erittäin hankalista keliolosuhteista!

  2. Tämä on Kirkkotiellä – tarinan toinen kommentti – tasan kymmenen vuotta edellisestä.

    Tämän vuoden kirkkoteillä ei ole ollut ruuhkaa syystä, jonka me kaikki tiedämme. Mutta toivottavasti tie avautuu taas, kun opitaan toimimaan viisikon ohjeiden ja määräysten mukaisesti – myös rokotuksista kieltäytyjät mukaan lukien.

    Onneksi on ollut tv ja radio eikä tällä sohvan kirkkotiellä ole tarvinnut maskiakaan käyttää.

    Niin että hyvää tapakristillistä uutta kirkkovuotta kaikille Värtsin tuijottajille!!!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *