Vanhojen joulukorttien kavalkadin päättää Helsingissä 29.12.1960 päivätty kortti. Siinä toivotetaan Onnellista Uutta Vuotta ja hyvää terveyttä eräälle kaustajärveläiselle isännälle ja hänen perheelleen. Kortin lähettäjä on Kaustajärvellä syntynyt tyttö, jonka isä kaatui talvisodassa. Helsinkiin muutettuaan tyttö lähetti korttitervehdyksiä entiselle naapurilleen useamman vuoden ajan.
Minulla on tapana järjestellä saamani joulukortit aiheen mukaan. Tonttu- ja joulupukkikortit siellä, enkelikortit täällä… Tänä vuonna useimmissa korteissa on ollut lyhty tai kynttilä. Ehkä pitkään jatkunut lumeton syksy on saanut lähettäjät kaipaamaan valon pisaroita.
Radiossa on kuuntelijoiden pyynnöstä uusittu usein Markus Raution legendaarinen kuunnelma Könnin kello. Kuunnelmaa on alettu kutsua kaikkien aikojen radiokuunnelmaksi ja vanhan hyvän ajan radio-ohjelmien vertauskuvaksi. Kortteja asetellessani kuuntelin tuota kirjastosta lainaamaani kuunnelmaa.
Kuunnelman kantavana teemana on ”Aika ja ystävät kaikkoaa, uskollinen ikuinen säilyy.” Kullaksi nimetyn kellon uskottiin raksuttavan tuon lauseen tahdissa. Niinpä vain aika on kullannut muistot näidenkin säilyneiden korttien osalta.
Tellervo
Minulla on muutaman vuoden takaisen muuton vuoksi suuri matkalaukullinen erilaisia kortteja järjestämättä jotenkin. Ehkä
sitten pakkasilla tulee aikaa.
Kiitokset Tellervolle tästä vanhojen joulukorttien kavalkadista.
Vanhoissa korteissa on joku ihan erityinen lumo – ainakin korttien ystävän mielestä. Johtuneeko siitä, että ne tuovat tuulahduksen siitä Wanhasta Hywästä Ajasta, jota me suuret ikäluokat täällä Värtsin palstoilla kaihoten muistellaan.
Sain inspiksen tästä jutusta lajitella omat joulukorttini. Minulle tuli tänä vuonna eniten enkelikortteja. Joukossa oli myös muutama veikeä lumiukkokortti. Enkelikortteja on vuosien saatossa kertynyt useampia satoja kappaleita.