Värtsissä ei tavallisesti kirjoitella politiikasta. Tänä vuonna tehdään poikkeus, kun on vaalien vuosi.
Presidentinvaali alkaa parin viikon kuluttua. Niinpä käynnistämme Värtsissäkin oheisella nimimerkki ”Lassin” runolla vaalikeskustelun. Siihen voi osallistua jokainen halukas lukija kommentoimalla tätä juttua.
Kirjoita siis oma mielipiteesi pressaehdokkaista tai vaikkapa veikkaile vaalin lopputulosta. Luonnollisesti voit ilmaista myös tuntosi puoluepolitiikasta yleensä. Kannanotto voi olla runoa tai proosaa, miten vain parhaiten tuntuu luonnistuvan. Muista kuitenkin: omaa saa kehua, mutta muita ei morkata, ainakaan pahasti. Vaalit ovat iloinen asia. Nimimerkilläkin voi kirjoittaa, mutta nimi on saatettava toimituksen tietoon. Yleensähän se ilmenee sähköpostiosoitteesta.
Presidentinvaalien jälkeen palaamme politiikka-asioihin hieman laajemminkin kunnallisvaalien lähestyessä. Kunnallisvaalit ovat lokakuun lopulla. Sitten laitamme Värtsilän asiat kuntoon.
***********************************
Kotikadun varrella
oli ehdokkaat orrella
kutitin Saulia korrella
hymy oli kuin kurrella
Väyrysen Paavon kuvassa
oli jo hymyä luvassa
Paavo kun on tuvassa
kuluu aikakin huvassa
Entäs tämä kakkonen
on kuin renki makkonen
hymy on mairean makuinen
kovin on kaverin hakuinen
Pitäis saada pressa maahan
ja saahan Suomi sen saahan
näistä ei ole hyvä kukaan
jos ei lasketa Väyrystä mukaan
Väyrysellä on valtiomiestaitoa
ja kylliksi viisautta aitoa
hänestä hyvän pressan saamme
kun vain nelosen paperiin paamme
Tätä runoa vois jatkaa
mutta vielä on kaupalle matkaa
ruoka on kallistunut tuimasti
kukahan pudottais hintaa huimasti
Niinistö jakaa rahat herroille
eikä muistakaan ole verroille
mutta Väyrysen kanssa leivän jakaisin
jos saatais vielä Karjala takaisin
Paras on runo lopettaa
turha on viisasta opettaa
Manu valittiin otsatupsulla
kansaa rangaistaan taas …
”Lassi”
Näen punaista aina, kun presidenttiehdokkaat (tai ketkä muut hyvänsä) puhuvat kestävästä kehityksestä. Niin kauan kuin uudet jääkaapit ja pesukoneet eivät kestä kuin pari vuotta, on kestävä kehitys pelkkää sanahelinää.
Maailman presidentit jos ketkä voisivat panna tämän asian jengoilleen eli hillitseisivät hieman markkinavoimien mellastusta. Kai heillä arvovalta moiseen pikkuasiaan riittäisi.
Vaaligallupeihin ei aina ole luottamista. Varsinkaan nyt, kun ns. epävarmoja ehdokashenkilöstään on liki kolmasosa äänioikeutetuista.
Näyttää siltä, että Väyrynen, Lipponen ja Niinistö ne siellä kilvoittelevat toisen kierroksen paikoista.
* * *
Mutta, missä on nuoret ja nuoret aikuiset?
Tarkoitan tietysti näitä Värtsiin kirjoittelijoita.
Voi olla, että työssä käyvät ei ehdi syventyä kirjoittelemisiin.
Enemmistö taitaa olla meitä eläkeläisiä kirjoittelemassa, koska paljon muistellaan niitä entisiä hyviä aikoja jolloin kaikki presidentitkin olivat kekkosia.
Nyt tammikuussa on pressan vaali
ja kilvan ne ehdokkaat ääniä haalii
on miehiä kuusi ja naisia kaksi
kukin itseään kehuu vain paremmaksi
Ei kukaan saa puolta äänimäärää
vaikka tukijat heillä rinnalla häärää
ei tulosta tuota kierros tämä
on uusiksi pantava vaalit nämä
On tarjolla Paavosopat ja Saulikahvit
ja esillä ovat myös näköispahvit
ei ääniä anneta ihan suotta
onhan joku pressana kuusi vuotta.
Martti
En ryhdy runoilemaan, mutta muutama aiheenmukainen ajatus:
Me jokainen luomme mielikuvamme ehdokkaista sillä perusteella, mitä me heistä tiedämme. Kaikkea emme huomaa emmekä tiedä.
Luulen kaikkien ehdolla olevien pystyvän hoitamaan presidentin varsinaisen ja tärkeimmän tehtävän eli ulkopolitiikan johtamisen riittävän hyvin, vaikka he ovat kokemukseltaan varsin erilaisia.
Presidentti on kuitenkin myös arvojohtaja ja mm. etenkin näin rauhantilan vallitessa Puolustusvoimien ylipäällikkö.
Arvojohtamiseen liittyy ajatusmaailmassani hyvin selkeästi yhteiskunnan perusyksikkö; perhe. Perhesuhteiltaanhan ehdokkaat ovat varsin kirjava porukka. Ketään syyllistämättä tai tuomitsematta oman arvomaailmani mukainen perhekäsitys toteutuu vain Paavo V:n, Sarin ja Timon kohdalla. Sauli on rehellisesti leski, mutta välivuosien heilastelut kaiken maailman Karpeloiden kanssa ja ”tyttären” naiminen ei ole välttämättä ollut ihan ok. Paavo L. on eronnut ja samankaltainen ”isä-tytär”-asetelma on hänenkin kohdallaan kyseessä. Paavo A. solmi kyllä hiljattain avioliiton, mutta olisihan hän voinut tehdä sen rakastamansa ihmisen kanssa jo ennen saman peiton alle menemistä. Eeva on vihkimätön kolmen lapsen äiti, eivät taida kaikki olla edes samalle isälle. Pekka on julkihomo. Mitä tulee pv:n päällikkyyteen, hän taitaa olla vielä aseistakieltäytyjä.
Paavo V:stä on kyllä sanottu jo aikoja sitten, että hänestä ei voi koskaan tulla Suomen Tasavallan presidenttiä. Syynkin tiedän, mutta en sitä tässä kerro. Asia on tietyllä tavalla vakava. Katsotaan, kuinka käy…
Poliittisiin taustoihin en ota kantaa, koska en ole itse poliitikko. En ole enkä ole koskaan ollut minkään puolueen jäsen, toimin Värtsilän ja Tohmajärven kunnallishallinnoissa (kh, valtuusto, lautakunnat) neljä vaalikautta sitoutumattomana jäsenenä. Taustapuolue minulla toki oli; Suomen Kristillinen Liitto, uudella nimellä Kristillisdemokraatit. Tiedän ja olen siitä yhä kiitollinen, että kunnallisvaaleissa sain kuitenkin kaikenvärisiä ääniä.
Tämä näkökulma tällä kertaa. Valitaanpa näistä kahdeksasta kuka tahansa tai vaikkapa se kuuluisa ”Musta Hevonen”, yritän kunnioittaa valittua henkilöä niinkuin istuvaa presidenttiä tulee kunnioittaa Pyhän Raamatun ohjeen mukaisesti: ”Jumalaasi älä herjaa, kansasi ruhtinasta älä kiroa!”
Saamme varmasti sellaisen presidentin, jonka ansaitsemme!
Pressalla pitää olla kova nahka,
sillä nahkurin orsilla hakataan.
Päässä ei vielä saa olla pahka.
sillä myöhemmin vasta siihen nakataan.
Nyt on hyvä unohtaa jytkyt.
Joulukuun kuudes vaihdetaan rytkyt,
ensin piirretään kopissa liput,
sitten viedään lautakunnille niput,
avataan ne ja lasketaan äänet.
Pääsetkö linnaan vai kotiinko jäänet?
Sen aika näyttää,
kun kansa tietää
ja valtaansa käyttää
ja näyttää.
On nyt mukana Paavoja.
Yhdellä paljon haavoja,
toisella huulessa naaavoja,
kolmatta ei tarvitse pelätä,
ellei häntä kansa selätä.
On tässä meillä viisaita näitä,
on myös vietetty häitä.
Äänestää muista.
Keväällä lehdet ei putoa puista,
syksyllä vasta niitetään ruista,
nyt vielä kasvavat porsaat,
jouluna lahjoja jaat,
jos veroja takaisin saat.
Fågeli
Pressaehdokkaita seuratessani olen huomannut, että ainakin kolme
heistä on hankkinut vaalikoiran.
Sauli Niinistön rinnalla tepsuttelee Bostonin terrieri, Paavo
Lipposen sanomalehdelle pissaa ”Westis” ja terrierin roturyhmään
taitaa kuulua myös Timo Soinin koira, joten tässä ei synny suuria
eroja.
Itselläni on valinta vielä tekemättä, ja Suomi saa varmasti uuden
pressan, vaikka en ehtisi vaaliuurnille ollenkaan.
JUSSI, olkoon sinun puheesi kyllä tai ei!!! Ei mitään niiden väliltä. Ei puskasta ampumista. Kerro suoraan, mitä tiedät Väyrysestä sellaista, mikä on jäänyt minulta huomaamatta! ”Asia on tietyllä tavalla vakava.” Aamen. Fågeli
Jaaha, Värtsin suuri vaalikeskustelu on käynnistynyt hienosti.
Itselleni pressanvaali on henkilökohtaisesti jännittävä. Löin Hunaja-Mantsisen kanssa vetoa, että Soini saa suuremman äänimäärän kuin Väyrynen. Taitaa olla parasta opetella täytekaakun paistaminen.
Väyrynen on tehnyt toistaiseksi loistavan kampanjan, joka lähti kai nousuun Tohmajärveltä. Jos Puavosta ei tule resitenttiä, ei syy ole hänen vaan puolueen.
Muistatteko Paavo V:n koulussa tekemänsä runon loppuosan;
”Ennen kuin kukaan huomaakaan,
olen presitentti tämän maan”.
Sain vävyltä joululahjaksi Paavo-Vuokko -mukin. Hyvältä maistuu aamukahvi siitä. Saanko kertoa jutun? Liekö totta vai tarua? Kalle oli kertonut koulussa, että heille oli syntynyt kissanpoikia, ja ne kaikki olivat kokoomuslaisia. Tarina miellytti opettajaa, joka oli valittu valtuustoon Kokoomuksen listalta. Parin viikon kuluttua kouluun tuli tarkastaja. Oppilaat olivat jännittyneitä ja niin oli opettajakin, joka halusi keventää tunnelmaa pyytämällä Kallea kertomaan kissanpennuistaan. Tarkastajakin kun oli kokoomuslainen. Kalle kertoi kissanpojista, jotka olivat keskustalaisia. Opettaja hätääntyi ja sanoi, ettei se niin ollut. Siihen Kalle: ”Niiden silmät aukenivat.” Fågeli
Älkäää hyvät ihmiset nostattako verenpainettanne ainakaan siksi, että olen arvioinut mahdollisesti jonkin kuulopuheen perusteella
tässä tapauksessa Väyrysen valitsemista tai valitsematta jättämistä.
Sen verran voin selventää, että kyseisellä asialla on muistaakseni ulkopoliittinen ulottuvuus Lähi-Idän tapahtumiin 1980-luvulta tähän päivään saakka; Kuukkelin tietojen mukaan jutussa saattaisi olla jotakin perää. Niin tai näin, voisin luonnehtia tätä hälyä vaikka niin, että jos Väyrysestä tulee maan isä, juttu on ollut täyttä potaskaa. Jos taas ei, niin syy on siinä tai sitten jossakin muussa.
Tietenkin minun kannattaisi oman selustani varmistamiseksi tässä tapauksessa jättää äänestämättä kyseistä ehdokasta. Jos hyvinkin kävisi niin, että Väyrynen jäisi valitsematta yhden äänen perusteella, voisin todeta että mitäs minä sanoin. Presidentinvaalihan on tässä maassa ratkaistu yhdellä äänellä joskus ennenkin.
Joillakin meriiteillä Linnaan mennään tai vaihtoehtoisesti ollaan menemättä, mutta saattoihan sen Koivistonkin vahvuutena olla oikeasti suuremmat voimat kuin pelkkä hiustupsu…
Mainonnasta sen verran, että henkilökohtaisesti en usko kuvan mukaisten julisteiden tehoon. Presidentinvaalit, niin kuin muutkin vaalit ovat tärkeä tapahtuma, jonka täytyy näkyä ja kuulua, mutta yksittäisten ehdokkaiden pelkkien valokuvien esille tuominen lehtimainoksissa ja julisteissa on mielestäni lähinnä pelkkää ajan- ja rahanhukkaa.
Pienestä on kiinni Suomen asiat jos valintakriteerinä on pelkästään se onko joku homo vai naimisissa nuoremman henkilön kanssa.Parisuhteet eivät varmaan ole koskaan olleet mihinkään kaavoihin sidottuja.On loukkaavaa arvostella kahden ihmisen keskenään solmimaa liittoa oli sitten menty tytön tai pojan kanssa yhteen.Kristillisesti ajatteltuna äänestetään kaikki Paavoa tai Pekkaa ja jos ei käy niin Saulia tai jotain tyttöä.
Jussin kirjoittelu haiskahtaa politikoinnilta sanan huonossa merkityksessä. Ei herunut mitään faktatietoa, vain epämääräistä vihjailua. Sellainen on lukijoiden aliarvioimista. Ei aiheesta enää enempää. Fågeli
Pöööh! Ei mitään pelättävää.
Toinen Paavo taitaa olla ihan mukiin menevä.
Kolmas Paavo on ollut naimisiin menevä.
Sauli, liekö työtön, kun kyselee töitä Suomesta.
Soini, Tohmajärveläisten ”vävy”
Sari, kova kävelijä, vaikka toisten ”yli”.
Pekka, ”miesten makuun” mukana.
Eeva, pakkoruotsin kannattaja,joukon jatkona.
Yksittäisten Värtsin juttujen lukijamääriä ei tavallisesti kommentoida, mutta tehdään tämän jutun osalta poikkeus. Se ponkaisi jo ensimmäisenä päivänä viimeisen kuukauden listan luetuimpien kärkikahinoihin, mikä on harvinaista. Yleensä suosio karttuu vasta pitemmän ajan kuluessa. Politiikkaa harrastavien kannattaa pitää keskustelua esillä vaaleihin saakka.
Suosio saattaa kertoa siitä, että ainakin vaalien alla politiikka sittenkin kiinnostaa ihmisiä. Tämä on yllättävä asia ja tietää hyvää kunnallisvaaleja ajatellen.
Yllättäen ja pyytämättä tuli myös ”Lassin” runo, josta kiitos kirjoittajalle. Runo on käsitettävä yhtenä mielipiteenä keskustelussa. Värtsin kantaa se ei edusta. Lehti on puolueeton ja puolueisiin sitoutumaton Värtsilän äänenkannattaja. Toimituksessa on yksi julkikepulainen ja yksi julkidemari. Eiran puoluekannasta en oo vielä saanut selvää ja ite oon millon mitähi. Seurailen tarkasti, kuka eniten lupaa.
Sen verran Värtsillä on arvoja, että lehti ei julkaise esimerkiksi alapään ilmaisuja tai rasismiin viittaavia mielipiteitä. Pyydän ottamaan tämän huomioon keskustelussa.
Ryhdy siltainssi kirjoittelemaan oikealla nimelläsi, niin päästään keskustelemaan; minä kun olen aina ollut kovin huono seurustelemaan nimimerkkien kanssa. Aihe on kuitenkin sen verran kiinnostava, että sallittakoon muutama huomio.
Ymmärsin kommenttisi koskevan kirjoitustani presidenttiehdokkaiden perhesuhteista. Vaikka kuinka tarkasti ja moneen kertaan tutkin omaa kirjoitustani, en etsimälläkään löydä
sieltä mainintaa, että valintakriteerini tulevissa vaaleissa on pelkästään ehdokkaan perhekuvio. Parisuhteista sekä niiden elämää ja inhimillisyyttä puolustavista tai haavoittavista ilmiöistä minulla tietenkin on omat käsitykseni; edelleen ketään syyllistämättä tai tuomitsematta.
Toisekseen, mikäli mainitulla syyllä ei voi perustella ehdokastaan, millä sen sitten voi? Poliittinen taustakaan ei ole sen pätevämpi peruste eikä liioin sukupuoli tai ikä. Kokemus tai sen puute ehkä on jonkinlainen mittari, mutta tasavallassamme on itse asiassa vain kolme äänestäjää, jotka voivat tähän perusteluun omakohtaisesti vedota, puolisoilla saattaa myös olla jokin kalpea aavistus asiasta!
Muistutan ja toistan; mikä on näiden pohdiskelujeni lähtökohta? Jokainen ehdokkaista kykenee mielestäni hoitamaan riittävän hyvin omalla tavallaan presidentin tehtävien tärkeimmän osa-alueen, ulkopolitiikan johdon.
Valintaperusteen täytyy siis löytyä muualta.
Olen samaa mieltä kanssasi, että on kristillistä äänestää jotakin Paavoista tai Pekkaa ja kristillistä on myös antaa ääni Saulille tai ”tytöille”. Mielestäni kuitenkin aivan yhtä kristillistä on ehdottaa presidentiksi Timo Soinia, jonka nimeä ei jostakin syystä sinun listassasi ollut.
Kiitos kommentista!
Yllätysten vaalit nämä näyttävät olevan. Kukapa olisi uskonut, että galluppien mukaan Paavo Väyrynen saa enemmän ääniä kuin Timo Soini. Tai Haavisto tavoittelee paikkaa toisella kierroksella. Tai Lipponen on peränpitäjien joukossa. Presidentin nimikään ei ole vielä varma, kuten alkuun näytti.
Viisaat sanovat, että galluppien myötä äänestäjät taktikoivat: aiemmin Halosta äänestäneet antavat nyt tukensa Haavistolle ja perussuomalaisia äänestäneet Väyryselle. Olisiko se sitä pelin politiikkaa.
Onnittelut vain Mantsisen Kalervolle, joka voitti vetomme. Etsin jo täytekakun reseptejä. Ehkä löydän sellaisen, jossa on paljon hunajaa.
Hidasta on Suomessa vaalipalvelu, kun ei vielä tiedetä, kenestä tulee presidentti.
Itävaltiossa julkaistiin jo äskettäin selvitys, että heidän tulevissa maaliskuun vaaleissaan saa voittaja p. 52 % äänistä.
Eikös Venäjälläkin tulevan presidentin nimi ole ollut jo pitkään
selvillä?
Yllättävän tarkasti gallupit tällä kertaa osuivat kohdalleen.
Ketäs sitä nyt iänestetään, kun Puavonnii muki män kumolleen.
Tuntuuko mukavalta vahemmalta väeltä sivari tahi homo ylpiällikkönä.
Voipi olla niinnii, jotta jiäp iänestys väliin.
Sauliikaa ei ou näkynä tiälä syrjäkylilä, voip olla laskemassa niitä vaalitukirahojaan ja eihän tiälä ou niitä rullaluistelupaikkojakaan.
Jospa hiän Sauli kävis vaikka resitenttinä ollessaan avoomassa Niiralan upouuven ja uljaan tulliterminaalin ja uuven tien sinne (kuhan millon valamistuut,ehkä Saulin II-kauvela).
Kun seuraa sosiaalista mediaa,näyttää hyvinvahvalta se,että kakkosesta tulee ykkönen
Vaalit on käyty. Suomi sai Timo Soinin sanoin ”joka tapauksessa hyvän presidentin”. Sauli Väinämö Niinistö käy lähiaikoina Jenni- vaimonsa kanssa kuittaamassa Mäntyniemen avaimet. Pekka Haavisto ja jo aiemmin rannalle jääneet ehdokkaat jatkavat ”omia töitään” ja ehkä valmistautuvat mielessään jo uuteen koitokseen.
Viitaten aikaisempiin kommentteihini asiasta tuon nyt julki muutaman ajatuksen.
Presidentin tärkein tehtävä on johtaa ulkopolitiikkaa. Jossakin varsinaisia vaaleja edeltäneessä ehdokasarvioinnissa Sari Essayahin ulkopoliittisena rasitteena tuotiin esille hänen vanhatestamentillinen ajattelutapansa. Tässähän viitattiin selkeästi Lähi-Idän jännitteisiin. Kukaan valveutunut kristitty ei kuitenkaan mielestäni voi sivuuttaa Israelin ja Palestiinan välistä tilannetta ns. olankohautuksella.
Pyhän Raamatun mukaan Israelin kansa, juutalaiset, ovat Jumalan silmäterä. Heidän on sallittu kuitenkin oman tottelemattomuutensa vuoksi joutua hajaannukseen eri puolille maailmaa ja kokea hirvittäviä inhimillisiä kärsimyksiä, niin kuin kaikki tiedämme.
Edelleen Raamatun mukaan Israelin valtiolle on määritelty tarkat maantieteelliset rajat. Nyt kun juutalainen kansa kaiken aikaa tekee paluutaan oikeaan kotimaahansa ja tarvitsee asuttamiseen heille kuuluvan maan, Palestiina tai paremminkin PLO arabiystävineen tekee kaikkensa tämän torpedoimiseksi.
Asiaa ei pidä tietenkään käytännön tasolla nähdä liian mustavalkoisena. Palestiinassa on rauhaa rakastavia todellisia kristittyjä, jotka eivät suin surminkaan tahdo sotaa kaikkine mielettömyyksineen. Vastaavasti Israel käyttää järkyttävän järeitä keinoja jopa siviiliväestöä kohtaan.
Ihmisen tappaminen on yksiselitteisesti synti, ollaanpa sodassa tai rauhassa. Kuitenkin Israelin toimet on nähtävä enemmän puolustussotana, vertaisin sitä joiltain osin jopa Suomen ja Neuvostoliiton väliseen Talvisotaan. Tiedotusvälineet käsittelevät mielestäni kyseistä Lähi-Idän konfliktia liikaa Israelia syyllistävästi.
Jumala ei salli silmäteräänsä koskettavan. Olen kuullut joskus profeetallisen Sanan, jonka mukaan Paavo Väyrynen olisi ”tössinyt” itse omat presidenttihaaveensa yrittäessään hyväntahtoisesti toimia omalta osaltaan liian innokkaasti rauhantekijänä.
Terroristijärjestö PLO:n johtaja, palestiinalaisten presidentiksikin itseään tituleerannut, edesmennyt Jasser Arafat luonnollisesti tahtoi tehdä mielellään valtiovierailuja eri puolille maailmaa. Kaikkialla häntä ei käsittääkseni toivotettu tervetulleeksi, mutta Suomi suhtautui asiaan yllättävänkin myötämielisesti. Vierailuja suunniteltiin usampaankin otteeseen ja käytännössäkinhän tämä sitten tapahtui. Väyrynen on kaiketi ulkoministerikausiensa aikana vaikuttanut omilla asenteillaan myönteisesti mainitun kaverin vierailusuunnitelmien onnistumiseen. ”Asia on tietyllä tavalla vakava.”
Vaikutti tämä sitten tai ei, hänestä ei tälläkään kolmannella kerralla Linnan isäntää tullut. Minulle hän olisi kyllä kaikkine inhimillisyyksineen presidentiksi kelvannut, mutta en pidä huonona tätäkään joka nyt mandaattinsa sai.
En tiedä, lukevatko presidenttiehdokkaat Värtsiä, mutta tahdon kuitenkin toivottaa Onnea ja Siunausta sekä suorastaan Jumalallista viisautta valitulle presidentille ja kaikille kilpaehdokkaille heidän vaativissa tehtävissään Jumalan kunniaksi ja meidän äänestäjien parhaaksi!
Epäilen, etteivät presidenttiehdokkaat lue Värtsiä, valitettavasti.
Sitäkin epäilen, että joku kansa olisi erityinen ”silmäterä”. Eiköhän tässä olla samoja pulliaisia kaikki.
Ja Puavoko olisi muka tössinyt…
Olen vuoden 1947 pressanvaaleista lähtien äänestänyt ja vaikka aina ei ole osunut kohdalleen, on lopputuloksena ollut ihan hyvä pressa. Siispä kansa on puhunut ja pulinat pois. Ainahan on kuuden vuoden kuluttua mahdollisuus panna paremmaksi. ake!
Olen ”epäpoliittinen henkilö”.Kun kuuntelin eilen Niinistön kiitospuhetta missä hän kiitteli myös henkilöitä jotka eivät tukeneet häntä niin tuli väistämättä fiilis että kansakunta sai Presidentin joka ainakin yrittää olla koko kansan Pessa?
Uskonto ja politiikka ovat aiheita joissa kunnioitan kaikkien omia vakaumuksia.
Jussilta on kuitenkin pakko kysyä:Miksi näät Lähi-idän tilanteen noin yksisilmäisesti.Kerro minulle miksi juutalaiset kieltävät Jeesuksen?Jeesukseen uskominenhan on luterilaisen uskonnon peruskysymys?Mitä en ole ymmärtänyt?
Mielestäni en näe Lähi-Idän tilannetta pelkästään yksisilmäisesti tai mustavalkoisesti. Yritin tuoda tämän jo edellisessä kommentissani esille. En hyväksy silmitöntä väkivaltaa enkä etenkään siviilien tahallista surmaamista kummankaan osapuolen taholta. Aktiivireserviläisenäkään en voi hyväksyä edes kaikkia suomalaistenkaan tekosia Talvi- ja Jatkosodan vuosina. Sota vain on niin mieletön asia, että se purkautuessaan vihantunteena kansaa ja yksilöä vastaan sokaisee inhimillisen ymmärryksen. Sota ei säästä ketään.
Vaikka en siihen välttämättä (aina) pysty, tahdon ymmärtää kansojen vaiheet, myös Lähi-Idän historian ja tapahtumat Raamatun Sanan valossa. Nämä iankaikkiset totuudet eivät ole sinällään millään tavoin riippuvaisia meidän mielipiteistämme.
Miksi juutalaiset kieltävät Jeesuksen? Tämä on hyvä kysymys, johon koetan vastata ulkomuistinvaraisesti, Raamatustahan tämän voi tarkistaa:
Kautta Raamatun on havaittavissa ns. pelastushistoria. Vanhan Liiton aikaan Jumalan suosio piti ansaita yrittämällä täyttää Laki. Tämähän on loppupelissä ihmiselle täysin mahdotonta. Kun ihmiskunta vajosi yhä syvemmälle turmelukseen, Jumala tarjosi Jeesuksen syntymän, opetustehtävän, kuoleman ja ylösnousemisen kautta mahdollisuuden vapautua Lain orjuudesta. Jeesus sanoo itse, että hän ei tullut Lakia kumoamaan vaan täyttämään. Mainitun opetustehtävänsä kuluessa hän osoitti aikansa ihmisille selkeästi heidän ulkokultaisuutensa. Lainoppineet eivät voineet sietää tätä miestä, koska hän näki ihmisen sisimpään ja siellä asuvan itsekkyyden ja vilpin. Juutalaisilla oli profeettojen kirjoitusten perusteella tieto tulevasta kuninkaasta. Kuninkaan he halusivat, mutta eivät tällaista kuningasta, joka ei tahtonut maallista valtaa vaan sanoi ja näytti olevansa kaikkein kurjimpien ystävä. Lopultahan tapahtumat johtivat, niinkuin tiedämme, että he luovuttivat Jeesuksen roomalaisen sotakoneiston käsiin. Meidän jokaisen paikka olisi oikeasti siellä keskimmäisellä ristillä, mutta kiitos Jumalan; se, siis Laki, on meidän edestämme täytetty!
Raamattu sanoo, että juutalaisen kansan silmiin on pantu eräänlainen peite, joka riisutaan aikojen lopulla pois. Tämä riisuminenhan on jo alkanut, osa juutalaisista on ns. messiaanisia eli Messiaaseen, Kristukseen, uskovia.
Jeesukseen uskominen on todellakin luterilaisuuden, niinkuin yleensäkin kristinuskon peruskysymys tai paremminkin lähtökohta. Minulta on joskus kysytty, mistä tiedän että kristinusko on ainoa oikea eli pelastava uskonto. Muuta vastausta en ole pystynyt antamaan kuin sen, että vain se tuntee käsitteen ARMO (Ansioton Rakkaus Meidän Osaksemme)! Ei meistä kenestäkään ole itsemme tai toistemme lunastajiksi.
Johdin vuonna 1976 kahden linja-autollisen kokoisen turistiryhmän Israelin matkaa. Toinen autollinen oli teologian ylioppilaita, toinen muuten Israelista kiinnostuneita. Meillä oli asiantuntijoina mukana Vanhan testamentin eksegetiikan (selitysopin) professori Ilmari Soisalon-Soininen ja dosentti, teologian tohtori Timo Veijola. He luennoivat iltaisin seuraavan päivän ohjelmaan liittyvistä kohteista. Saimme myös tietoa juutalaisten ja arabien historiasta, keskinäisistä suhteista ja alueellisista ongelmista. Tämän matkan jälkeen en ole voinut ymmärtää yksioikoista Israel-intoa. Sensijaan arvostan poliitikkojen pyrkimyksiä rakentaa rauhaa Betlehemiin, niinkuin ensimmäisenä jouluna enkelit lauloivat: ”…Maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa!” (Luuk.2:14). En tunne tarkemmin Väyrysen idänpolitiikan yksityiskohtia. Olisin kuitenkin aika varovainen lausumaan hänestä väärää todistusta. f.
Ake Partasen kommenti kannattaa lukea
kahteen kertaan, siinä viisautta
meille nuoremmille.
Ihan hyvät Presidentit on Suomeen saatu. Kun ottaa huomioon, ettei tähän virkaan ole kummoiset pääsyvaatimukset. MUtta ei ole Pressakouluja eikä kurssejakaan. Eikä ensikertalaisilla ole sanottavasti työkokemustakaan.
Sitä minä en vain ymmärräva miksi olisi pitänyt olla suurempi äänestysprosentti. Olisi se eniten ääniä saanut selvinnyt vähemmilläkin äänestäjillä
Minulla menee Lähi-Idän lisäksi yli hilseen se, miksi presidenttiä piti äänestää kahdesti. Kalliiksi tulevat veronmaksajille molemmat asiat.
Valittiinpa kuka tahansa presidentiksi, olipa voitto miten suuri tai pieni tahansa, jäipä äänestysprosentti vähäiseksi tai syntyipä äänivyöry tai ei, on messussa kirjoitettu meille rukous:
”Kiitämme sinua isänmaasta. Siunaa tasavallan presidenttiä, hallitusta, eduskuntaa ja oikeuslaitosta. Anna päättäjille vastuuntuntoa, niin että he edistävät oikeudenmukaisuutta. Ohjaa heitä toimimaan erityisesti niiden parhaaksi, jotka ovat heikoimmassa asemassa. Siunaa niitä, jotka rakentavat tätä maata perustamalla ja hoitamalla yrityksiä ja järjestävät monille työtä. Auta meitä jakamaan lahjojasi niin, että kaikilla olisi kohtuullinen toimeentulo ja ihmisarvoinen elämä. Poista meistä keskinäinen kateus, ja opeta meitä suhtautumaan toisiimme kunnioittavasti.” (f.)
Kertokeepa herrat mulle mikä on syntiä, kun en ole ihan varma?
Mikä on oikein mikä väärin?
Terv.Pusan Mirja
Jos, Mirja, herralla tarkoitat minuakin, entistä kirkkoherraa, niin olen pakoitettu kertomaan, miten minä tuon synti-sanan ”ymmärrän”. Syntiä on Jumalan tahdon vastainen elämä, ja tuon tahdon vastaista on kaikenlaisen pahan tekeminen toisia ihmisiä kohtaan. Synnin rinnalla on toinen sana: velka. Pyydämme Jumalalta anteeksi velkaamme eli rakkauden ja toisista ihmisistä huolehtimisen puutteen. Me elämme Jumalan varassa. Hän rakastaa meitä, mutta tämä rakkaus on meille annettua lahjaa, ja lahja on tarkoitettu eteenpäin annettavaksi. Jumalan rakkaus on lainaa. Jos emme anna siitä toisille, olemme velkaa.
Mistä sitten käytännössä tiedämme Jumalan tahdon? Se on teoriaa vaikeampi kysymys. Luulenpa, että sinä, Mirja, tiedät siitä ainakin yhtä paljon kuin minä. En tahdo heittää ensimmäistä kiveä. Annan kuitenkin vinkin. Suola-nimisen lehden numerossa 2/2011 on sivuilla 38-42 juttu ”Kirkon paluumuuttaja”. Siinä tunnettu näyttelijä Sara Paavolainen kertoo suhteestaan kirkkoon. Kirjoitus puhutteli minua. Esimerkiksi tämä sitaatti: ”Jumalaa ei tarvitse etsiä. Jumala on jo tässä.” Erkki
Voipi olla että minulle ja monelle muulle Mirjan kysymys jää edelleen epäselväksi. Katekismuksessa varmaan olisi nasevia vastauksia.
En muista oliko Raamatussa vai mistähän olen kuullut ajatuksen, että niillekin, jotka eivät ole kuulleet Jumalasta tai synnistä mitään, on annettu sellainen sisäinen ymmärrys, että erottavat oikean tai väärän. Jos sitten kuitenkin tekevät sitä minkä tietävät vääräksi niin se olisi sitä syntiä.
Olen pannut kotieläimissäkin merkille jotain samankaltaista ymmärrystä… varsinkin koirista näkee jos ne ovat tehneet jotain sellaista minkä itse tietävät vääräksi. Ovat niin syyllisen näköisiä
Voi että miehille on vaikea sana ”herra” – Usein kun kysyn mitäs herroille kuuluu ne vastaavat ei me olla mitään herroja. Tämän saman asian kanssa olen aikaisemminkin joutunut tekemisiin – minusta se on vaan niin kaunis sana se herra ainakin kauniimpi kuin ukko.
Ehken se johtuu siitä, että meillä kotona isä oli ukko (johtuen hänen kiivaasta käyttäytymisestään mutta äiti oli äiti ei akka eikä eukko. Sepolla oli hyvä anoppi – hän on joskus todennut
Muuten en käsittele tarinan loppua, kun en oikein osaa- raamatun tuntemukseni on hyvin huono ja muisti nykyisin vielä huonompi. Terv. Erkille ja Jussille Mirja
Anteeksi vain Mirja
Yksi vaikeimmin hyväksyttävistä asioista on tunnettu sananparsi: ”Ei kukaan ole profeetta (herra) omassa maassaan!” Olen nyt ihan ovella. Terveisin f.
Kyllä tiedotusvälineet enemmänkin paapovat Israelia mitä syyllistävät.Mosadin toimista kerrotaan aivan liian vähän vaikka se häärää ympäri maapalloa tehden mitä haluaa.Rahoittajia kyllä löytyy tälläiseen toimintaan.Palestiinalaiset jos puolustavat rauhansopimuksissa hyväsyttyjä alueitaan niin tämä on terroristia.Israelin toimet ovat tietenkin terroristin vastaista sotaa vaikka se käyttää olosuhteisiin nähden ylimitoitettua voimaa tuhoten kaiken vastaan tulevan.Muuta yhteistä talvisotaan en näe kuin sen mitä Neuvostoliitto teki omaan turvallisuuteen vedoten.
Nykyisin Israeli rakentaa laittomia siirtokuntia Palestiinan alueelle, Venäläiset sen sijaan ostavat kovalla rahalla Suomea.
Kuitenkin meidän tulee ajatella Maila Tsupukan toiseen juttuun kirjoittamaa kommentia ja yrittää elää sen mukaisesti.
Kuulepas Erkki – mielelläni lukisin tuosta lehdestä mainitsemasi jutun, jos sen saisin.
Toinen asia mikä minua miellytti oli kun mainitsit Sara Paavolaisen
– seuraan hänen kirjoituksiaan ja kannanottojaan. Ihailen häntä.
Mirja
Mirja esitti hyvän kysymyksen ja Erkki L. antoi siihen hyvän vastauksen. Jäin vain vielä miettimään, tarkoitettiinko kysymyksellä myös jotakin ”syntiluetteloa”?
Tiettyjen asioiden listaaminen tällä tavoin on tietysti näennäisen helppoa; varastaminen, valehteleminen, ilkivallan tekeminen ym.,ym.
Ongelmallisempaa on pohdiskella esim. vaarallisen tuttua kysymystä: Onko tanssi syntiä? Itse ajattelen, että ei sinänsä mutta se voi johtaa himokkuuteen, koska siinä kuitenkin pääsääntöisesti ollaan vastakkaisen sukupuolen kanssa tekemisissä. Miksi pitäisi leikkiä tulella?
Entä onko alkoholin käyttö syntiä? Mielestäni siinä vaiheessa on, kun se hallitsee ihmistä eikä päinvastoin ja johtaa mahdollisesti johonkin vahinkoon.
Tätä pohdintaa voi tehdä varsin laajasti ajatellen kaikkia ihmiselämän ilmiöitä. Raamatun mukaan kaikki on tietyssä mielessä luvallista, mutta kaikki ei ole hyödyksi.
Lähimmäisnäkökulma nousee tämän aiheen myötä selkeästi esille; joku asia ei ehkä ole minulle ongelma, mutta läheiseni saattaa siitä kärsiä. Esimerkiksi jos juon saunakaljan tai tervetuliaismaljan alkoholiongelmasta kärsivän ystäväni nähden ja hän joutuu sen tähden lankeemukseen, minä syyllistyn silloin mielestäni syntiin.
Alpon mainitsema sisäiseen ymmärrykseen perustuva oikean ja väärän erottaminen saa kyllä tukensa Raamatusta. Omatuntohan on luonnollisestikin ainoa mittari heille, joille ei ole evankeliumin sanaa puhuttu (esim. ns. luonnonkansat). Yleensäkin olen sitä mieltä, että ihmisen ei ole hyvä käydä omaatuntoansa venyttämään.
Jumala on antanut ihmiselle erinomaisen vapauden; oman tahdon. Käskyt ja moraalisäännöt ym. elämänohjeet eivät ole tarkoitettu kenenkään kiusaksi, vaan elämän ja ihmisyyden suojelemiseksi, mutta käytämme vapauttamme niin kovin helposti väärin. Kukaan meistä ei ole synnitön.
Kaikki synti, olipa se sitten ihmisen mittapuussa suurta tai vielä suurempaa, on mahdollista saada anteeksi. Tämä on Raamatun mukaan kuitenkin mahdollista vain ja ainoastaan Jeesuksen sovintoveren kautta siksi, ettei kukaan pääse kerskaamaan omilla ansioillaan. Jumalan tuomio on Sanan mukaisesti tyly niille, jotka eivät ota tätä lahjaa vastaan, vaan yrittävät pelastaa itse itsensä. Se, miten moraalisesti hyvän elämän olemme näennäisesti eläneet, menettää valitettavasti siinä arvioinnissa merkityksensä.
Loppuun pieni kevennys:
Seurakunnan paimen ja linja-autonkuljettaja olivat yhtä aikaa Taivaan Portilla kolkuttelemassa. Bussikuski neuvottiin oitis Paratiisin suuntaan, mutta pastoria lähdettiin hänen kauhukseen ohjailemaan ns. kuumalle puolelle. Hän tietysti protestoi tuomiota vedoten selkeään virheeseen: ”Minä olen sentään pappi ja tuo toinen on vain äksyilevä autonkuljettaja”! ”Pitää paikkansa”, vastasi Pietari, ”mutta Sinun saarnatessasi seurakunta nukkui kun sen sijaan tämän kuskin ajaessa matkustajat mieluusti miettivät iäisyysasioita ja rukoilivat!”
No, tämä on tietysti vain vitsi. Käsittäköön sen jokainen niin kuin tahtoo, mutta antakoon se ajattelemisen aihetta.
”Ihminen näkee ulkokuoren, mutta Herra sydämen!”
Minä ainakin luulen tietäväni alkoholin ongelmat, jos kuka.
Jääköön tämä kertomatta, mutta on mulla ollut vaikeitakin aikoja
nuorena kotona. Nykyisin hyvä olla sairauksista huolimatta.
Olisi yksi lisättävä tuohon Jussin luetteloon, mutta
Ja samalainen vitsinpoikanen kuin….
Tanssista, jota olen harrastanut paljon olen eri mieltä sinun kanssa Jussi- olen suorastaan kehottanut omia tyttöjänikin menemään tansseihin. Sielläkin voi olla siististi. Terv. MirjaP
Jatketaan kevennyslinjalla ja vähän maallisemmalla tositapauksella, jos joku ei oo vielä sattunut tätä kuulemaan. Kiteellä oli aikoinaan kirkkoherrana Nortia, joka ajeli erään kylän perukoilla seuroihin. Tien poskessa seisoi mummo, joka huitoi kädellään autoa pysähtymään.
”Oottako työ se uus keinosonni”, kysyi mummo.
”En oo, mie oon vain semmonen tavallinen”, vastasi kansanomaisuudestaan tunnettu kirkkoherra.
Melkein tiettömällä pohjukalla asuva mummo oli tullut tien varteen opastamaan keinosiementäjää mökkinsä navettaan. Nortia oli Nitk…, Niht…, äh olokoon, sen naitvissin Tuomas Holopaisen ukki.
Pressanvaalit -kirjoitus on tätä kirjoittaessani tuottanut 41 kommenttia! Se on paljon! Tosin on poikettu myös sivuraiteille. Mutta niin tapahtui myös vaalien aikana monella taholla. Nyt annamme uudelle presidentille työrauhan omalla tontillaan.
Tänään valtiopäivien avajaisjumalanpalveluksessa kuulin kaikista kuulemistani saarnoista puhuttelevimman, eikä se johtunut kuulijan korvasyyhystä, vaan piispa Wille Riekkisen syvällisestä oppineisuudesta ja kristillisestä vakaumuksesta. Oli mieltä lämmittävää olla mukana myös esirukouksen siinä kohdassa, jonka kirjoitin Värtsiin 6.2. klo 16.50 suomeksi. Jumala sai sen nyt Helsingin Tuomiokirkosta kuulla ruotsiksi. Eikä siihen tarvita tulkkia. Tuli mieleen ne Isä meidät, joita Venäjän Värtsilässä vuosia sitten luimme yhtaikaa suomeksi ja venäjäksi.
”Ylitse kaikkien rajojen
tuska ja murhe on yhteinen.
Ihmisten ainoa lohdutus
on kaikki voittava rakkaus.
Joka päivä eteemme avautuvat
uudet mahdollisuuden ja tiet.
Sinä johdatat meitä maailmaan
ja voimaa suot yhä uudestaan.
Sinä kannat, sinä viet,
sinä kannat, sinä viet.
(virsi 429:1)
f.