Laiskaa vaaliväkeä. Vai mitä oikein pitäisi sanoa tuosta äänestysaktiivisuudesta. Tohmajärven itäisen vaalipiirin aktiivisuus jäi kunnan pienimmäksi. Onneksi tai onnettomuudeksi ei sentään ihan pohjalle kun katsellaan koko Pohjois-Karjalan aktiivisuusprosentteja. Näkyypä siellä olevan muutamia vaalipiirejä joissa prosentti on alle kuudenkymmenen. Missä vika? Onko se tämä VVVK- virus. Ehdokkaita oli laidasta laitaan, vaan eipä ihmistä kiinnosta ei, käyttää oikeuttaan vaikuttamiseen edes sillä yhdellä ainoalla tavalla, mikä jokaiselle on suotu tässä prosessissa. Systeemi kuitenkin toimii niin, että presidentti tähän maahan valitaan, ja onneksi vielä valitaan niiden äänillä, jotka oikeuttansa käyttivät ja käyttävät myös toisella kierroksella. Jos olisin umpikiero savolainen kysyisin nyt : Kumman kaa ?
Mitä se semmoinen on, että melkein puolet porukasta ei välitä yhtään mitään siitä mitä täällä tapahtuu. Purnareita kuitenkin riittää, nukkuvien puolueessakin, epäilen. Ääniä kehiin! Huudan minä sillä yhdellä äänellä, joka on käytössäni.
Tähän taitaa sopia kuva porukasta, jonka tapasin jossakin tuolla Kainuun puolella joitakin vuosia taapäin. Hyvin hiljainen kansa, oikein seisaallaan nukkuvien joukko.
Tämä kansa ei äänestä.
Tietysti on lupa olla äänestämättä. Mutta sillä rehvastelu on minusta tyhmää. Tai ajattelematonta. Jos ei kiinnosta äänestää, onko mitään älyä käyttää yhteistä maantietä tai rautatietä tai lähettää lapsiaan kouluun tai käyttää yhteiskunnan kouluttaman lääkärin palveluja. Minusta täytyy olla todella pätevä syy kiertää äänestyskoppi. – Meneillään olevassa presidentin vaalissa minua on ilahduttanut nuorten innostuminen, samoin taitelijoiden ja luovien ihmisten mukaan tulo. Historia osoittaa, että suuria muutoksia aikaan saaneiden liikkeiden
joukkoon tulee taiteilijoita ja luovia ihmisiä. He ikäänkuin ovat löytäneet ihanteilleen myös poliittisen toiminnan mahdollisuuden. Jos tällaista ei tapahtuisi, olisi demokratia vaarassa. Onneksi näinä päivinä voimme tehdä historiaa vapaassa ja vaikeiden aikojen läpi kulkeneessa maassa. Fågeli
Oikein hyvä kirjoitus Fågeliltä.
Samalla kun ihmisiä herätellään äänestämään, olisi hyvä vilkaista myös poliitikkoja ja puolueita. Millaisen kuvan ne ovat antaneet itsestään vuosikymmeniä? Älkääkä sanoko, että se on lööppimestarien keksintöä.
Vaalien alla luvataan tavallisille ihmisille hyvää, mutta niitten jälkeen jatkuu melkoinen meno. Pahimpia juttuja puidaan käräjillä. Syrjäseutujen alasajo jatkuu niin valtakunnallisella kuin paikallisella tasolla, jotta lisää voitaisiin antaa niille, joilla jo on. Puolueista on tullut ahneuden ja kähminnän toteuttajia ja myötäilijöitä. Edes ”jytkyt” silloin tällöin eivät näytä muuttavan meininkiä. En ihmettele, jos joku jättää protestiksi äänestämättä, vaikkei se hyvä asia olekaan. Suomessa on sinänsä ihan toimivat demokraattiset systeemit, mutta parempia poliitikkoja ja puolueita me ansaitsisimme.
Väittäisinpä puoluebyrokratiaa erääksi osallistumattomuuden syyksi. Lienee tilanne vielä sama kuin vuosia sitten, kun sattuneesta syystä olin läsnä erään puolueen kokouksessa Värtsilässä. Joensuusta tuli herra paikalle, joka sanoi , miten Värtsilässä on toimittava. Oikeat kokousosanottajat nyökyttelivät päätään ja minä haukoin henkeäni. Mitähän tapahtuisi, jos kaikki puoluetuki lopetettaisiin ja puolueet toimisivat vapaaehtoisvoimin. Silloin ainakin kysyttäisiin aatteen paloa.
Pekka Haaviston vaalijuhlissa näkyi olevan tunnelma kuin Idols
kilpailussa. Minua mietityttää, että kuinka hän sivarina voisi
olla puolustusvoimien ylipäällikkö? Miten hän ulkopolitiikan johtajana voi uskottavasti edustaa Suomea maissa, joissa ei hyväksytä homosuhteita? Onko hän koskaan valmistunut mihinkään
ammattiin? No, onhan siinä toinen vaihtoehto.
Tietääkseni presidentin ei tarvitse olla korkealle koulutettu tai kokenut sotilas. Eikä se ole mahdollistakaan. Eihän Tarjakaan ole armeijaa käynyt.
Presidentin on kuitenkin sodan uhatessa tehtävä joitain päätöksiä tasavallan puolustamisesta. Armeija ei ala ammuskelemaan kovilla ilman korkealta taholta tulevaa käskyä.
Se onkin mielenkiintoinen näkökanta.. mitä presidentti tekee, jos hän ei voi uskontoon tai muuhun vakaumukseen vedoten käskeä armeijaa aseelliseen maan puolustamiseen. Tietysti saattaa olla joku laki valmiina sellaisen tilanteen varalle, en tiedä.
Joka tapauksessa tässä pudotuspelissä on jäänyt kaksi ehdokasta jälelle. Niistä se on nyt valittava. Ja sitten turvat tukkoon.
Toivoisin presidentiltä peräänantamatonta luonnetta.
Nyt kun jättää äänestämättä, saa annettua kaksi EI-ääntä kerralla;
Sekä Kokoomukselle että Vihreille
Jos ei tiedä kumpaa äänestää, on äänestettävä mustaa hevosta, jonka numero perinteisesti on 313. Tietenkin piirustustaitoiset voivat tehdä jonkun perinneveneen rakennekuvan.
Puolustusvoimien ex-komentaja amiraali Juhani Kaskeala katsoo, että Pekka Haavistolla on täysi pätevyys toimia puolustusvoimien ylipäällikkönä, jos hänet valitaan tasavallan presidentiksi.
Pressan virka on periaatteessa mahdollinen jokaiselle nuhteettomalle Suomen kansalaiselle, niin se määritelmä taisi olla.
Tarja ei todellakaan eräässä silloisessa vaalitentissä tunnistanut alikessun natsoja, mutta ei onneksi sotaakaan syttynyt.
Kaipa noita homoja on ollut aina, mutta nyt tulevat sitten ryminällä niistä kaapeistaan ulos. Laittavat pian minunlaiseni
perinteisiä arvoja ajavan sinne kaappiin miettimään. Kyllä etoo!
On ihan hyvä, jos nuorempi sukupolvi laittaa meidät hetkeksi kaappiin miettimään, miten on esimerkiksi suvaitsevuutemme laita. Sitä saattaa joutua yhtä koville kuin amerikkalaiset, jotka valitsivat tummaihoisen presidentin. Maailma muuttuu suvaitsevaisuuden myötä parempaan suuntaan, kaikille paremmaksi paikaksi elää.
Käykää nyt hyvät ihmiset JOKAINEN äänestämässä!
Ei tänne ole mukavaa saada lisämainetta ainakaan passiivisten ihmisten kylänä jossa ei edes vaivauduta äänestämään.
Kuitenkin jaksetaan kirjoituksista sekä keskusteluista toiseen vaatia päättäjiltä periferiamme kehittämistä.
Ei kai voi äänestää, jos ei tue kumpaakaan?
Sehän on itsepetosta.
Niinhän se on. Joka tapauksessa toinen heistä on tuleva Suomen Päämies. Valitse pienempi paha
Kyllä nyt kannattaa äänestää. Ilmassa on jotain mielenkiintoista ja erikoista tuon nuorten innostuksen takia. Kunhan vanhan kaartin politiikkamaakarit eivät saisi köniinsä.
Kivastippa politiikka kiinnostaa vaikka ei äänestäjiä tahdo löytyä. Eräässä kommentissa olikin jo hyvä sanonta ”TURVAT TUKKOON” Näin pitäisi ainakin tapahtua niiden osalta jotka eivät vaaleissa äänestä, sillä heillähän ei ole sen jälkeen sanan sijaa. Toisin kuin äänestäneillä, äänestäneenä tunnen olevani paremmassa asemassa nukkuviin nähden, kun olen äänestänyt minulla jos kellä on vara myös arvostella politiikan päätöksiä ja esittää vaatimuksiakin.
Tina, koetat perustella äänestämättä jättämistä. Eihän näistä ehdolla olevista kumpainenkaan ole sellainen etteikö heissä olisi jotakin hyvää presidentiksikin. Joka tapauksessa jompikumpi valitaan. Äänestämättä jättäminen ei ole se kaksinkertainen ei ääni kokoomukselle ja vihreille. Korkeintaan se on jonkinlainen ei ääni nykyiselle poliittiselle järjestelmälle. Sitäkin mielipidettä on toki kunnioitettava. Poliittinen järjestelmä ei tosin muutu sillä että jätät äänestämättä, järjestelmä muuttamiseen on fiksumpiakin keinoja. Tuo Fågelin kommentti tuolla alussa on ihan viisas, vaikka loppuosa on turhan ohjaava tiettyyn suuntaan.
Hyvä Maija-Liisa!
En tiedä kuka olet mutta et ole ainoa, jota ihan oikeasti etoo. Homoja on todennäköisesti ollut kautta ”maaliman sivu” mutta ihmettelen suuresti sitä, miksi tästä ilmiöstä on tullut niin suuri ongelma? Tarkoitan tällä lähinnä sitä, että miksi homojen täytyy vaatia ja saada erinäisiä vapauksia kuten parisuhteidensa rekisteröintejä ja siunauksia puhumattakaan jopa avioliittoon vihkimisistä ja adoptio-oikeudesta???!!! On todella vakavaa, että jopa kansankirkkommekin näpertelee tällaisen asian kanssa!
Haavisto-ilmiö on vaarallisen vahva. En millään tavalla pysty kyseenalaistamaan Pekan asiantuntemusta ja pätevyyttä, mitä tarvitaan presidentin tärkeimmän tehtävän hoitamisessa. Sen sijaan kyseenalaistan vahvasti hänen arvojohtamisensa, vaikka siihen sisältyy toki muitakin ulottuvuuksia kuin hänen henkilökohtainen seksuaalinen suuntautuminen. Hän (niinkuin myöskin Sauli) kärkiehdokkaana- tuleepa valituksi tai ei- on joka tapauksessa esimerkin näyttäjänä niin hyvässä kuin pahassa.
Suvaitsevaisuuden nimissähän tätä ilmiötä nyt mediassa hehkutetaan, vaikka tulisi ehkä puhua mieluummin säälittävyydestä.
Uskallan sanoa, että homous on synti ja sairaus. Mielestäni sitä voi verrata esimerkiksi kleptomaniaan. Siinähän on kysymys sairaalloisesta tarpeesta varastaa. Eihän tällaistakaan hyväksytä, kleptomaani ohjataan vähintäänkin hoitoon, ehkä jopa leivättömän pöydän ääreen sen sijaan että hänen annettaisiin vapaasti mellastaa joko yksin tai yhdessä samankaltaisten kanssa. Vastaavalla tavalla homo on sairaalloisen, samaan sukupuoleen suuntautuvan seksuaalisen mielenkiinnon orja. Voi olla, että ainakin joissakin tapauksissa sille on yksilön itsensä vaikea mahtaa mitään, mutta voihan siitä kuitenkin yrittää vapautua ja vähintäänkin olla antamatta mielihaluilleen periksi, niin ei joudu syrjityksi. Eihän kleptomaaniakaan käy kukaan häiritsemään, ellei hän varasta.
Korostan, että käydäänpä tästäkin asiasta kuinka voimakasta keskustelua tahansa on kuitenkin muistettava, että meillä ei sinänsä ole tuomiovaltaa kehenkään ihmiseen, vain ainoastaan ilmiöihin. Toivon aivan sydämestäni Pekalle kaikkea hyvää ja ennenkaikkea sitä, että hän parantuisi ja saisi takaisin kadonneen terveen miehisen identiteettinsä siunaukseksi hänelle itselleen ja läheisilleen; mahdollisen valintansa myötä jopa koko Suomen kansalle. Pyhän Raamatun sanoin: ”Vanhurskaus kansan korottaa, mutta synti on kansakuntien häpeä!”
Kumman kaa? Jokainen äänestäjä käyköön nyt todellakin oikeutensa ja velvollisuutensa täyttämässä mieleisemmän ehdokkaan hyväksi. Vaihtoehdot supistuivat vaalilain mukaisesti tällä kertaa jopa neljännekseen. Jos ei muuta perustetta valinnalle enää löydy, niin antakaa ääni pienemmälle pahalle. Näinhän tämä demokratia käytännössä toimii, gallupit ohjaavat ilmiselvästi valintojamme mutta tahdon valta on kuitenkin meillä itsellämme.
Jussi, otit homouden tuomitsemisessa vertailukohteen degalogin 7. käskystä: ”Älä varasta!” Parempi vertailu löytyisi 6. käskystä: ”Älä tee aviorikosta!” Ehkä voisi pohtia myös aviottomien lasten syntymiseen johtavia inhimillisiä tarpeita!? Parisuhteen ongelmatiikka on vaikea kysymys. Meissä jylläävät voimat, joita emme aina hallitse. Myöskin oikeassa olemisen pakonomainen halu on hankala pitää ruodussa. Tiedän sen itsestäni.
Pyhä Paavali kirjoittaa Kirjeessään roomalasille (luku 13) esivallasta: ”Eihän ole esivaltaa, joka ei olisi Jumalalta peräisin, häneltä ovat vallankäyttäjät saaneet valtuutensa.” Tuolloin Rooman valtakunnan esivalta ei ollut kristillinen. Päinvastoin, se vainosi kristittyjä. Myöhemmin se pakotti kristinuskon vallankäytön välineeksi. Mutta Paavalin kirjoitus
oli edelleen voimassa. Luther taas opetti, että Jumala hoitaa luomakuntaansa (ihmiskuntaansa) kahdella kädellä (kielikuva on peräisin Raamatusta). Vasen käsi on esivalta, joka säätää lait ja panee ne toimeksi. Oikea käsi on kirkko, joka julistaa sanomaa Jumalan rakkaudesta ja kehottaa hyviin tekoihin, rakkauteen : ”näin te palvelette Jumalaa järjellisellä tavalla.”
(Room.12:1-2).
Heterona eläminen nykyisessä virikkeitä tulvivassa ajassamme on monimutkaista ja vaikeaa. Aikansa on kestänyt myös sen hyväksyminen, että samaan sukupuoleen vahva kiintyminen ei ole sen pahempi asia kuin heterojen avioerot. Toistemme sietämisellä on monta eri tasoa: kylän ihmisten mielet ja maailmanlaajuiset kiistat (joiden sekaan pieni Suomikin joutuu menemään). Suomella on tässä kuviossa jo maineikas paikka, Nobelin arvoinen. Miksei sitä voisi pitää uuden presidentin innoittajana? Fågeli
On hyvä, että ihmisillä on henkilökohtaisia vakaumuksia ja käsityksiä, kuten Jussillakin. Vielä muutamia vuosikymmeniä sitten nuo mielipiteet olisivat saattaneet mennä noin vain läpi, nykyaikana ne lähinnä satavat ääniä Haaviston laariin.
Ainakin yhtä pitävin argumentein kuin Jussi väitän, ettei homous ole synti eikä sairaus eikä siinä ole yhtään enempää rikollista kuin heterohommissa. Samanlaiset lakipykälät koskevat kumpaakin. Niin kleptomaaniakin, oli hän homo tai hetero.
Selvyyden vuoksi pitänee kertoa, että olen ollut antoisassa heterosuhteessa yli 40 vuotta.
Vilkaisin netistä, miten paljon maailmassa on uskontoja. Paljon niitä oli. Aika pieni palanen näyttää luterilaisuus olevan, ja sekin jakaantuu vielä erilaisiin ”liikkeisiin”.
Tulkoon kukin uskollaan autuaaksi, kunhan siihen ei sisälly henkistä tai muuta väkivaltaa. Minua ”etoo” se, että uskontoja käytetään perin yleisesti sotien keppihevosina.
En lähde ketään tuomitsemaan, vaikka sanonkin, että etoo.
Jos suvaitsevaisuudesta puhutaan,niin yhtä hyvin voin pyytää suvaitsevaisuutta omille perinteisille arvoilleni. Eihän se sen
kummempaa pitäisi olla?
Aina on rajojen rikkojia milloin missäkin asiassa. Entä milloin rajojen rikkojalle tulee raja vastaan, ja sanotaan, että nyt riittää! Onko kaikkea yritettävä ymmärtää ja sietää? Vai annetaanko periksi vähä vähältä, vaikka vain välttämätön minimi.
Jompi kumpi tarjolla olevista ehdokkaista on varmasti sopiva ja
pätevä tähän tarjolla olevaan tehtävään. Saadaan mitä tilataan!
Samoin voin todeta kuin Erkki J- eikä ole mieli tehnyt erota tai vaihtaa puolisoa tai uskontoa- voi käydä niinkin, että rakkaus haihtuu. Ehkä olen liian iäkäskin moneen asiaan.
Kohta viisikymppinen toteutuu. MirjaP
Kiitos Erkeille kommenteista!
Minulla ei henkilökohtaisesti ole ongelmia homojen kanssa, kuuluuhan heitä omaankin tuttavapiiriini. En pysty heitä siitä kieltämään, vielä vähemmän tuomitsemaan. Sama koskee esimerkiksi avoliittoja ja vapaita suhteita; en voi hyväksyä niitäkään ilmiöinä mutta niissäkin olevien ja elävien ihmisten kanssa yritän tulla mahdollisimman hyvin toimeen, ei minun asiani ole heitä tuomita. Varoituksen sanan saatan sanoa, sen katson jopa olevan vakaumukseni mukainen velvollisuus. Tiedän ja ymmärrän, että laillistettu heterosuhde (avioliitto) voi olla täyttä helvettiä sekä puolisoille että lapsille, mutta se ei johdu tästä liittomuodosta vaan sisäisestä pimeydestä, synnistä, joka meitä ihmisiä niin kovin helposti jollakin tavalla riivaa. Tiedän ja ymmärrän myös, että vastaavasti avosuhteessa voidaan elää täysipainoista ja turvallista elämää, mutta asiat tuskin kääntyisivät huonompaan suuntaan vihkimisenkään myötä.
En ole teologi, mutta ymmärrän Jumalan tarkoittaneen Pyhässä Raamatussa antamansa ohjeet elämän ja ihmisyyden suojelemiseksi. Esimerkiksi tästä käy hyvin tämä mainittu käsky: ”Älä tee aviorikosta!” tai niinkuin se mielestäni nasakammin sanottiin kolmekasikäännöksessä: ”Älä tee huorin!”. Miten paljon tehdään laillistettuja lapsenmurhia (abortteja) tai miten paljon syntyy äpäröitä ja ei-toivottuja lapsia; miten paljon tulee uskottomuudesta johtuvia parisuhde-eroja ja miten paljon erilaiset sukupuolitaudit leviävät räjähdysmäisesti maailmalla? Kyseisen käskyn rikkomisen hirvittävistä seurauksista joutuvat syyttömätkin kärsimään, mutta kaikki tämäkin siitä huolimatta suvaitsevaisuuden nimissä sallitaan.
Presidentti, niin riisutut kuin hänen valtaoikeutensa tänä päivänä ovatkin, on kaikesta huolimatta arvojohtamisellaan paljon vartijana. Lainsäädäntöä ajatellen asiahan on hyvinkin selkeä; mikäli hän ei suostu jotakin lakia tai sen muutosta allekirjoituksellaan vahvistamaan, se palautuu takaisin eduskunnan käsittelyyn.
Mielestäni ääriliikkeet ovat kaikissa uskonnoissa erittäin vaarallinen ilmiö. Muslimi tulkitsee Koraania ja kristitty Raamattua omien mielihalujensa mukaisesti milloin milläkin verukkeella; aika on tänään toinen ja ihmisten kirjoituksiahan ne vain ovat ym.,ym. Kaikessa innossa ja kiihkossa tulisi Sanan mukaisesti muistaa, että meidät kaikki on kutsuttu rauhantekijöiksi.
Kenestä meistä siihen vain olisi?
Onkohan tää nyt sopiva kohta kirjoitella.
Minä kun en tiedä onko puoluepolitiikalla ja kunnallispolitiikalla mitään eroa- ehkä eduskunnassa on enemmän ”oikeita” asioita, mutta
kumpaankin pääsee mukaan vain tunnustamalla jonkun puolueen ns. omakseen tai itelleen läheisemmäksi eikä pidä asiaa piilossa, kuten monet tekevät – ikävää todella. Tietysti me jotka olemme olleet tai olemme vieläkin luottamustoimessa olemme JULKISIA
ja toivottavasti myöskin avoimia ja ennenkaikkea rehellisiä omalle tunnolle. Arvostan heitä jotka ovat uskaltautuneet ja ruvenneet esim. kunnallispolitiikkaan ja uhranneet omaa kallista aikaansa kotikunnan hyväksi. Aikansa kutakin !
Tällaisin terv. Pusan Mirja
Mielenkiintoista keskustelua täällä on pressa-aiheesta syntynyt.
Entäpä jos Haavisto presidenttinä, tai hänen Anton- puolisonsa
päättäisi kesken 6- vuotiskauden teettää itselleen sukupuolenvaihdosleikkauksen, mites sitten suu pantaisiin?
Joutuisimme vain katsomaan senkin näytelmän.
Vielä on tuoreessa muistissa se Marja- Siskon surullinen tapaus.
Onko tämän suvaitsevaisuuden oltava kuin yksisuuntainen väylä,
jossa ei saa olla vastaantulijoita?
Minulle eivät ole tämän Haaviston arvot selvinneet? Hän puhuu paljon, mutta sisältö on mitä on.
Maailma muuttuu,osataanko tai uskalletaanko muuttua maailmanmukana.Vanhoja arvoja itsekukin kunnioittaa,mutta ei ainakaan minulle tule mieleen lähteä ketään arvostelemaan olipa se pappi tai lukkari talonpoika kuppari.
Kyllä se ääni Niinistön puolelle menee.
’Pienemmän pahan äänestäminen’ ihan sama kuin ko ehdokkaan tukeminen. Ei siellä laskennassa tutkailla millä mielellä ääni on annettu.
-Älä siis äänestä. Ole rehellinen itsellesi!
Lähestyy nyt päivä viisi
Runebergin tortun syöntiin
helmikuiseen herkutteluun,
vaan on muutakin mielessä
kuin tortun murut suupielessä.
Vaaliuurnat vinhaan tahtiin
sinne toimitsijat vahtiin,
josko kukaan äänestämään
tulis sinne vielä tänään
laittaisi lomakkeen lottoon.
Kuin kiristyisi marhaminta
lyhenisi liekaketjut,
kun on vain ukkoja ehdolla
kaksintaistelu tarjolla,
arvotaan linnaan tulija.
Niistä voit valinnan vetää
kumpi ompi kaunihimpi
toinen toistaan terävämpi
maallemme päämieheks ottaa
kummastella kuusi vuotta,
onko äänestetty suotta?