Etelän valoissa

Elämän taipaleelta 2/2

Seuraavaksi en malta olla kertomatta omaa 55-vuotista työhistoriaani. Koetan kertoa sen melko supsikkaasti. Suurimmaksi osaksi työaikani on mennyt teollisuuden ympärillä Helsingissä. Ensimmäinen merkittävin työpaikkani oli Bensow Oy, jolla oli tytäryhtiönä Soliferin tehtaat, jotka tunnetaan parhaiten 60-luvulla mopoistaan, asuntovaunuistaan ja polkupyöristään. Pääyhtiöllä oli monenlaista toimintaa, mm. tankkilaivoja, joilla rahdattiin öljyä maailman turuilta.

Seuraava työpaikkani oli Fiskars Oy, joka oli ja on edelleen todellinen monialayritys. Siinä tehtaassa valmistettiin pakastimia, jotka alkoivat saada jalansijaa joka koteihin. Valmistajia oli useita Suomessakin.

Sitten työpaikaksi vaihtui Kassakaappi Oy. Pankkeja rakennettiin melkein joka kylään ja holvien ovia tarvittiin joka pankkiin, samoin kassalippaita ja muita alan tarvikkeita. Samoin posteja oli joka kylässä. Niitten kaappeja uusittiin ja korjattiin. Kun Suomen Pankin holvin ovia uudistettiin, pääsin siellä käymään ja totesin, että rahat ovat siellä kyllä tallessa.

Viimeinen työpaikkani oli Televa, jonka nimi muuttui myöhemmin Nokia-Televaksi. Siellä valmistettiin puhelinkeskuksia, joita on eri kaupunkien puhelinyhtiöillä. Niitten käyttö on vähentynyt, kun on siirrytty kännykkä aikaan. Siellä valmistettiin myös radiopuhelimia, jotka olivat alkuaikana melko suurikokoisia. Käyttäjinä olivat alkuun palokunnat ja poliisit. Myös Suomen armeijalle tehtiin mittatilaustyönä joitakin malleja.Valmistusohjelmassa oli myös muuntajia, joita suuret keskukset tarvitsivat.

Kilpailu oli kovaa, alalla oli monia yrityksiä. Tuotteita toimitettiin myös valtionlaitoksiin. Minullakin luottamusmiehen ominaisuudessa oli mahdollista päästä joskus delekaatioiden mukana käymään mm. kauppa- ja teollisuusministeriössä, samoin eduskunnassa. Tavattiin siellä sen aikaisen hallituksen jäseniä aina pääministeriä myöten.

Näistä yrityksistä muut jatkavat paitsi Bensow, joka meni nurin 90-luvun kurimuksessa. Ei Nokiallakaan mene tällä hetkellä kovin hyvin.

Kun me 70-80-luvun vaihteessa palasimme Espoosta tänne Pohjois-Karjalaan, asuinpaikaksemme muodostui Joensuu. Rupesimme pienteollisuusyrittäjiksi käsityöalalle. Moni sanoi, että hullujahan te olette. 30 vuotta meni sen ympärillä. Kun minulla ei nuorena taloudellisesta syystä ollut mahdollista käydä kouluja, niin tässä tuli käytyä melkoinen korkeakoulu. Tästä viimeisestä 30-vuotistaipaleesta kerron joskus sitten lisää, kun olen saanut uutta mustetta kynääni. Samalla kerron, miten tärkeitä teolliset työpaikat ovat alueen kunnille ja kaupungeille.

Kirjoitteli Ilmari