Verkot jään alla

Itikat eivät syö.

Kalan tuloa ei voi estää.

Nyt on mukava käydä kalassa kun tuuli ei keikuta venettä eikä itikat syö. Siltä varalta, jos joku ei tiedä, miten talvella kalastetaan, valotan asiaa muutamin sanoin.

Verkot laitetaan jään alle kuka milläkin tavalla. Minä pujotan narun jään alle pitkällä kepillä samaan tapaan kuin naiset pujottavat housunkuminauhan jollakin tukkapinnillä tai muulla apuvälineellä.

Pari viikkoa sitten jäätä oli 5-10 senttiä eli ihan liian vähän, mutta lunta oli puoli metriä eli ihan liian paljon. Nyt jäätä oli melkein puoli metriä eli ihan liian paljon, mutta lunta vain 5-10 senttiä eli niin vähän, ettei saa oikein avantoja peitetyksi.

Verkot takaisin jään alle.

Verkkojen päihin kiinnitetään narut ja ne edelleen jään päällä olevaan keppiin. Verkkojen kokeminen tapahtuu siten, että verkkoavantojen välille jäälle levitetään 50-100 metriä pitkä naru ja toinen pää kiinnitetään verkon päähän. Sitten vedetään verkko vastapäiseen avantoon ja kerätään kalat. Verkko vedetään takaisin jään alle sillä pitkällä narulla. Niin yksinkertaista se on.

Avannot peitetään lumella tai jollain muulla jäätymisen vähentämiseksi.

 

Share

24 comments for “Verkot jään alla

  1. Sakari H
    4.2.2012 at 9:39

    Nyt onkin sopivat kelit lämmitellä paljaita näppejä matikan irtipäästelyllä.

  2. muistelija
    4.2.2012 at 9:41

    Minulle tämän mysteerin avasi nuohooja Ville Honkasvainaa aikoinaan, kun otti mukaan Onkilammelle verkkojen nostoa katsomaan. Siihen saakka olin itsekseni päivitellyt, etä miten ihmeessä…!!

    Myös Immosen Keijon kanssa sain olla Sääperillä verkkkoja kokemassa.Auto jätettiin tielle ja kun tultiin pois kalasaaliin kanssa oli tuulilasiin lumeen kirjoitettu viesti, ”tuothan kalaa” Keijo tiesi kyllä minne kala piti vietämän.

    Näin ne pelasi kylän viestitykset aikoinaan.

  3. Alpoaatos
    4.2.2012 at 11:00

    Näinhän se pitää tehdä kuten Sakari sanoo. Aika kylmää vettä se nolla-asteinen kuitenkin on. Vielähän sen kalan päästelee verkosta, mutta kalan sotkemaa verkkoa ei tahdo saada selvitetyksi. Sitä varten pidän varaverkkoa repussa. Eilen sulloin verkon kaloineen reppuun ja vaihdoin selvän verkon tilalle. Niin helppoa se on. Eikä ollut kylmäkään. Vain -28

  4. Erkki Jormanainen
    4.2.2012 at 11:23

    Aika hurja kalamies Alpoaatos on. Järvenselällä nimittäin käy talvella aina jonkinlainen viima, vaikka muualla olisi tyyntä. Tottumiskysymys se tietysti on ja taitolaji. Itselleni jäillä liikkumiseen on pakkasraja parikymmentä astetta ja siinäkin jo puolet liikaa.

  5. Eero-Matti
    4.2.2012 at 11:27

    Jussilla kaiten on matikkakoukut vastarannallamme, olisikin mukava kuulla on matikanjytkyjä tullu? Joesta kuulemma tulee jättihaukia toinen toisensa perään:)

  6. Jussi Raerinne
    4.2.2012 at 12:00

    Mukavia kuvia. Mikä mahtaa olla nimeltään tämä Alpon kalavesi? Hauki ja madekaan eivät näytä aivan hupaisilta, mutta ahvenhan on todellinen körmyniska. Verkon katsontaan tässä pitäisi Jänisjoelle itsekin lähteä, mutta en ole asian kanssa kiirehtinyt. Pari ensimmäistä reissua ovat olleet kalattomia, joten verkko tuskin nytkään välttämättä suoranaisesti repeilee. Lumen ja sohjon suojaamia avantojakaan ei ole viitsinyt pakkasella lähteä suotta aukomaan. Vuosien varrella on tullut kokeiltua monenmittaista kokemaväliä milloin milläkin perusteella. Kokemus on osoittanut, että heikomman kalanliikkeen aikana harvaa verkkoa, sikäli kun se pysyy humuslimasta puhtaana, ei ole tarvis kovin tiheään kopistella. Virtaavassa vedessä, jossa happea on runsaasti, mahdollinen verkkoon tarttunut saaliskin pysyy kauan elävänä ja vähintään punakiduksisena, vaikka olisi jo ainokaisensa menettänytkin. Toisaalta eihän tiheästä kokemavälistä mitään haittaakaan välttämättä ole, jos haluaa ulkoilla ja puuhastella ns. syyn perästä. Ehkä matikan kohdalla jonkinlainen hakeutuminen lajitoverin luokse voi parantaa saalista, jos antaa pyydyksen olla reilun aikaa rauhassa, matikka tosin kuoleekin verkkoon helposti, jos rihmojen puristus estää kiduskansien normaalin liikkeen.

    Tuosta verkon tai paremminkin narun uittamisesta jään alle sen verran, että mainittua keppi- tai salkosysteemiä minäkin olen paljon aikanaan käyttänyt. Nyt olen tehnyt operaation jo kauan aikaa uittolaudalla, joka jousipiikin avulla tekee matkaa jään alla, kun mies vaan narusta nykii. Suuntaaminen onnistuu vaihtelevasti, kuulohavaintoja hyödyntäen on parhaastaan onnistunut kahdenkin verkon mitta valmiiden avantojen välillä jopa ensimmäisellä kerralla. Kirkkaan jään aikana, jos verkon ei tarvitse mennä aivan ”metrilleen” voi vehkeen tyrkätä jään alle menemään ja nykiä narua merkkisolmuun asti. Toisen pään avanto puhkaistaan siihen, missä vekotin jään läpi kuultaa. Vanhaan konstiin eli keppiuittoon on tarvittu viime vuosinakin turvautua siinä tapauksessa kun jään alapinta on syystä tai toisesta ollut niin epätasainen, että uittolauta ei vain kerta kaikkiaan suostu siellä etenemään, ainakaan vähääkään haluttuun suuntaan.

    Itseltäni on tulossa myös kalajuttu alkuviikon lehteen, kunhan toimitus saa sen julkaistavaan muotoon. Sen piti ilmestyä jo aiemmin tällä viikolla, mutta toimitus joutui tekemään sen kanssa ylimääräistä työtä lähinnä onnettomien ATK-taitojeni vuoksi. Yritän ottaa opikseni.

  7. Sakari H
    4.2.2012 at 12:09

    Selvennän hiukan kommenttiani. Todellisuudessa mateen päästäminen verkosta pakkasviimassa on kylmintä tietämääni. Muut kalaljit ovat helpompia, sotkeutuvat yleensä vähemmän verkon liinaan eivätkä ole yhtä limaisia.

    Verkkojen vaihtaminen on tietysti hyvä keino näillä keleillä, varsinkin jos kalaa tulee oikein Alpon mitalla.

  8. Mirja Pusa
    4.2.2012 at 14:18

    Meillekin aika usein kun emme olleet kotona joku innokas kalamies oli jättänyt kalan tai kaksi rappusille. Erittäin kiva juttu.
    Kiittelen vieläkin, jos kalantuoja lukee näitä.Tuntui hyvältä
    syödä esim. matikkakeittoo ja kuhaa. Olen minäkin harrastanut
    toisenlaista viemistä ja muuta yst.palvelua – se on mukavaa
    ja tiedän, että meitä samanlaisia on täällä kylällä. MIrjaP

  9. MailaL
    4.2.2012 at 15:53

    Joku vuosikymmen sitten mieheni (postinkantaja) toi postireissun viimeisimmästä jättöpaikasta postilaatikosta hauen. Vähän ihmeteltiin että milloin Kauko on ruvennut talvikalastusta harrastamaan. Olivat muuttaneet juuri kaupungista maalle. Seuraavan kerran kun tavattiin kiiteltiin kovasti makoisasta hauesta. Isäntäväki ei tiennyt kalasta mitään eli joku muu oli sen heille jättänyt. Tapana oli postilaatikkoon laittaa postinkantajalle milloin mitäkin. Monet naurut on myöhemmin naurettu väärinkäsitykselle.

  10. Alpoaatos
    4.2.2012 at 21:12

    Kommentoin vielä vähän näitä hienoja kommentteja. Kalat ja lähimmäisenrakkaus. Kuinka ne ovatkaan nivoutuneet yhteen. Minä saan useinkin sellaisia pieniä lahnan lituskoita, jotka jättäisin ihan suosiolla korpeille. En edes tiedä ovatko pieniä lahnoja vai pasureita.

    Reilun kahden kilometrin päässä asuu mummo, joka on sanonut että hälle kyllä kelpaa nekin. Olen sitten vienyt hälle sellaisen. Monesti seuraavana päivänä postilaatikossamme on paketti mummolta. Siinä on puolikas sitä viemääni kalaa. Kala on ollut yön uunissa, on maukasta ja ruodot ovat myös aivan pehmeät.

    Mummo on ajanut pyörällä viitisen kilometriä tuodakseen jakamansa kala-aterian meille. Siinä on jotain tuttua. Eikös aikoinaan tuolla Genesaretin järven annalla jaettu myös kala-ateriaa, eikä se loppunut koskaan

  11. 4.2.2012 at 22:00

    Vuosikymmeniä sitten eräs innokas
    kalastaja heitti vielä sätkyttelevän,
    suurikokoisen matikan keittiömme
    lavuaariin.

    Sanoin, etten mahda kalalle mitään kun
    se ei pysy edes käsissäni, eli voisiko
    hän ”nylkeä” sen saman tien.

    Kyllä hän sen sitten perkasi, mutta
    oli vahvasti sitä mieltä, että miehet
    kalastaa ja naiset perkaa saaliin.

    Onko näin?

  12. Mirja Pusa
    5.2.2012 at 19:53

    Minä olen mieluummin kalastanut kuin puhistanut. Onneksi Seppo on tehnyt sen. Minä laitan kyllä ruokaa siitä ja tietysti syön. MP

  13. Alpoaatos
    5.2.2012 at 20:38

    Oisi se ihan mukavaa kun naistet perkaisi kalat, mutta tehköön kotityöt kuka ne parhaiten osaa. Meillä minä perkaan kalat. En kuitenkaan suostu nylkemään matikkaa. Muitakin tapoja on

  14. Seppo Pusa
    5.2.2012 at 21:57

    Kyllähän jotkut pistävät matikan nahkoineen keittoon, mutta meillä ei niin tehdä. Matikan nylkeminen on hyvin yksinkertainen ja helppo juttu kun on sopivat välineet, hyvä veitsi ja linjapihdit (=hohtimet). Tässä Sepon ohje. Siitä niskan takaa pyöräytät veitsellä viillon ympäri kalan, pistät sormet kalan kitaan, tartut päähän lujalla otteella ja linjapihdeillä otat kiinni nahkan reunasta ja vedät sinne pyrstöön päin, vuoroin toiselta vuoroin toiselta puolen ja siinähän se nahka irtoaa. Sitten suolistat matikan ja paloittelet keittoon. Nahkasta voit tehdä yhtä sun toista jos kätevyyttä riittää. No tietysti sitä pitää ensin vähän puhdistaa. Limaisen matikannahkan pistäminen vaikkapa ompelukoneeseen ei ole oikein suositeltavaa.

    Onnistuneita nylkytoimia tähän matikka-aikaan. Ja muista sitten vielä , että sian kiel ja matikan maksa voille vertoa vetävät.

  15. Alpoaatos
    6.2.2012 at 1:12

    Sepolla on ihan hyvä nylkemis ohje. Minä vain olen sitä mieltä, että kala on parempaa nahkoineen. En siis nylje kaloja, paitsi suolasillin. (Iso ahven on jo siinä ja siinä). Matikan pinnan puhdistan erittäin kuumalla vedellä huuhtaisemalla. Sitten lima lähtee vaikka talouspaperilla pyyhkäisten tai veitsen hamaralla.

    Jos ette ole ennen maistaneet matikan maitia niin kannattaapa kokeilla. Sääli heittää menemään rukkasen kokoista maitiherkkua.
    Laita pannulle vain paistumaan. Painele paistinlastalla maiti litteäksi noin sentin paksuksi levyksi tai ohuemmaksikin. Paista kuten kananmuna. Koostumukseltaan ja maultaan se on kuin kananmunan valkuaista.

  16. Matti Majoinen
    6.2.2012 at 20:22

    Makuasioista ollaan montaa mieltä – matikan valmistamisessa olen Alpoaatoksen mieltä. Maukkaimman keiton saa, kun matikan nahan huolellisesti puhdistaa kuumaa vettä käyttäen ja varovasti rapsuttaa liman pois puukolla. Keittolautasella nahka tietenkin poistetaan, mutta kalan kypsyessä nahan alla ollut makoisa rasva on keitossa mukana.
    Sama homma savustettaessa. Savustettu matikka maistuu aivan herkkuna välistä – kuka sitä nyt aina siikoja ja muikkuja jaksaa syödä.

  17. siltainssi
    6.2.2012 at 22:27

    Emäntälammissa ei oo ainakaan muikkua.

  18. Kalevi Tikka
    10.2.2012 at 20:29

    Vielä ennättää kommentoimaan. Nykyisin en nylje madetta vaan keitämme ja savustamme nahkoineen. Kalan nahassa on hyvää makua joka keitettäessä siirtyy liemeen.
    Siten mäti ja maksa resepti! Tämä on kaikille niille kaloille joissa voi olettaa sen lapamatovaaran olevan. Keitä mäti,matikan maiti ja maksat vähässä vedessä kypsiksi, eli noin 15 – 20 minuuttia. Vesi pois ja muhenna maksat soseeksi vaikkapa haarukalla. laita ne samaan astiaan ja lisää suolaa, sipulia, pippuria sekä ripaus chiliä. Sekoita sukutuotteet ja maksatahna keskenään. Tarkista suola ja anna jäähtyä jääkaappilämpötilaan. Nautitaan leivän päällä tai muulla tavoin. Muikun ja siian mätiä ei kannata keittää ne on hyvää sellaisenaan.
    Kokeilkaapa tämä hauen mädillä ja maksalla, näin siitä tulee todella hyvää syötävää.

  19. Alpoaatos
    10.2.2012 at 21:37

    Ohjeet eikun paranee. Enpä ole ennen kuullut tuollaisesta miksauksesta. Näistä ohjeista saa jo muutaman sivun Värtsin keittokirjaan.

    Pienen ikäni olen heittänyt mateen maidin hukkaan. Vasta viime vuonna kokeilin ihan varovasti paistaa. Nyt en heitä maitia missään nimessä hukkaan.

    Sitten tuosta nylkemisestä vielä.. meillä ylimääräiset kalat pakastetaan tai savustetaan. Molemmissa tapauksissa nahka saa jäädä kalojen suojaksi. Tietysti kalttaan pakastettava matikan, mutta en savustettavaa.

  20. Sakari H
    10.2.2012 at 21:45

    Matovaaran takia olen pakastanut mädin. Sulattaa sitten ja makustelee sipulisilpun kanssa vaikkapa leivän päällisenä.

    Mateen maksat olen paloitellut keiton sekaan. Ei ole ainakaan ruotoja.

  21. Sakari H
    11.2.2012 at 8:38

    Mädin olen pakastanut ohuina lettusina alumiinifolioissa tai muovipusseissa. Puhdistettuna eli kalvoista irti pyyhittynä. Makusuolatkin saa ripauttaa mukaan jo etukäteen, sulaakin sitten helpommin. Merisuolaa sen olla pitää.

    Mateen maksat voi kypsyttää keiton pinnalla myös kokonaisina. Kypsyvät nopeasti ja voi ottaa siitä erilleen. Voisihan niistä tehdä vaikka mateenmaksapalleroita, mutta kun ei ole taitopuolta uunikinthaassa.

  22. Eero-Matti
    11.2.2012 at 10:55

    Meillä on ollut Kalamestarissa viimeisten kuukausien ehdoton hittituote kirjolohen mäti jota myydään jopa 1kg kerralla venäläisille asiakkaille!

    Eilen illalla juhlittiin Sinkkarissa kauppiaan synttäreitä, tein vieraille zakuskapöydän jossa mm. oli blinejä ja mätiä, hyvin kelpasi smetanan, sipulin ja suolakurkun kera.

  23. Erkki Jormanainen
    11.2.2012 at 17:33

    Onnea vaan kauppiaalle synttäreitten johdosta. Saisko nuo Niiralan turistivirrat kääntymään Sinkkariin zakuskapöytää maistelemaan? Jos vaikka Keti alkaisi mainostaa Keski-Karjalan esitteissään.

  24. siltainssi
    11.2.2012 at 23:11

    Onnittelut Eki,toivottavasti ei tarvinnut aamulla ruotoja kakoa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *