Wärtsilä lopetti

Ohi on, vielä hetki yhdessä 1968. Kuvat Helge Ratilainen.

Erojaiskahvit.

Jo vuosi ennen Uuden-Värtsilän sulattimon lopettamista saimme tiedon tulevasta. Kyllä se veti monen mielen matalaksi. Ei siellä elämä kuitenkaan niin ruusuista ollut, että sitä kaiholla muistaisin. Työtä ja vain työtä, onneksi sitä oli riittänyt.

Aurinko alkoi paistaa risukasaan, kun tuli tieto, ettei kenellekään anneta lopputiliä, vaan jokaisen toivomuksen mukaan pyritään järjestämään työpaikka muualla yhtymässä. Joensuuhun 1967 perustettu lukkotehdas oli melkein valmis ja osittain jo käynnissä, joten sinne meitä siirtyi 33 henkilöä. Ennen siirtoa tehtaan johtaja ja käyttöinsinööri kävivät meitä jokaista haastattelemassa. Tuskinpa me tuotimme heille pettymystä, koko porukka oli tunnollista ja ahkeraa väkeä.

Toimenkuvani Joensuussa oli varasto- ja kuljetuspäällikkö. Oli siinä ihmettelemistä kerrakseen, lukoista en tiennyt yhtikäs mitään. Päivittäin tuli tavaraa useita rekkakuormia, ja ne lukemattomat puolivalmisteet oli yritettävä saada varastoihin jonkinlaiseen järjestykseen. Kuljetuspuolen hommat olivat tutumpia, joten siitä se lähti käyntiin.

Kirjoitussarja Helge Ratilaisen kirjallisten muistelujen perusteella päätyy tähän. Tulevissa kirjoituksissa palaamme Uuden-Värtsilän asioihin muitten lähteitten pohjalta.

Aina iloinen johtaja Teemu Grönberg alakuloisena.

1 comment for “Wärtsilä lopetti

  1. Hyvä ja asioita valaiseva sarja olikin. Lukijana pokkaan puolilinkkuun.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *