Kahvikupposten äärellä 13.1.1968 vas. Vilho Laakkonen, Erkki Koski, toimittaja (sittemmin kirjailija) Heikki Turunen, Teemu Grönberg, Johannes Saukkonen ja Tauno Paasonen. Kuvat Helge Ratilainen.
Wärtsilän lopettamisesta Uudessa-Värtsilässä 1968 kirjoitettiin muutama päivä sitten, mutta palataan vielä Helge Ratilaisen kuvien myötä tuon vuoden tammikuun 13. päivään, jolloin siellä juotiin viimeiset kahvit.
Vauhti-Ville.
Sotakorvauksien päättymisen, sähkön saannin vaikeuksien ja vanhanaikaisen tuotantotekniikan on sanottu heikentäneen tehtaan kannattavuutta. Alhaisen jalostusasteen tuotteiden kysyntä väheni. Pääjohtaja Wilhelm Wahlforssin kerrotaan pitkittäneen lopettamista. Hän tunsi lukkarinrakkautta entisiä Värtsilän rautatehtaan työntekijöitä kohtaan. Kun siellä oli huonot ajat 1926, työntekijät suostuivat palkkojen alentamiseen 25 prosentilla. Tilauskannan elvyttyä siirryttiin urakkapalkkaan ja menetetyt ansiot saatiin takaisin.
Wahlforss saattoi henkilökohtaisesti antaa työmiehille lainaa talon rakentamista varten. Näin muistetaan tapahtuneen Uuden-Värtsilän aikoinakin. Työntekijöitä varten oli rakennettu asuntoja yli sadalle henkilölle. Niitä ei voitu muualle siirtää, vaikka kaikille halukkaille järjestyi töitä muualla Wärtsilän toimipisteissä.
Viimeinen valu.
Toiminnan lopettamisesta pidettiin tiedotustilaisuus 21.5.1967.
Vakavan näköistä vaihetta. Syystäkin. Hojo hojo.
Eturivissä vasemmalla Ville Kuosmanen. Suoraan hänen takanaan Kalevi Kuikka. Toisessa rivissä neljäs vasemmalta Martti Kuosmanen. Äärimmäisenä oikealla Lauri Kuosmanen.
Toisessa rivissä kolmantena oikealta näkyy Eino Sormunen, joka mm. kuljetti malliveistämön valumalleja minun aikanani Rauta-Valulla, ja oli mainio humoristi. Ja hänen vieressään Viktor Patrikainen, jonka työpiste oli samassa malliveistämössä, mutta hän oli Wärtsilä-Yhtymän työntekijä. Molemmista jäi oikein lämpimät muistot,– ja Vikin antamista hevosen längistä on peili seinällämme. Heidän välistään näyttäisi kurkistavan Veikko Hirvonen, jos oikein tunnistan.
Jotenkin tuntuu tutulta tuo vanha uutinen Uusi-Värtsilän tehtaan lopettamisesta. Tulee väkisinkin verrattua Nokiaa ym suuryhtiöitä niiden nykyisistä tempuistaan kun laitetaan tuhansittain työntekijöitä ”kilometritehtaalle” ja vain sen vuoksi, että osakkeenomistajien voitot eivät saa pienentyä.
Suuret erot on johtajalla ja johtajalla. Wärtsilän johtaja oli valmis auttamaan omista rahoistaan vaikeuksissa olevia työntekijöitään. Mitenkä anteliaita lienevät nykyiset suurjohtajat Ollilat tai vastaavat pomot.