Istuttiin taannoin iltapäivää erään isännän kanssa. ”Tehhään Värtsilästä Monaco”, lausui isäntä, kun tuli puheeksi kuntaliitokset. Meinasin puota tuolilta lattialle, niin oli yllättävä ehotus.
Toillaanni. Pohjolan Monaco. Ainakin Värtsilän koko siihen riittäisi, netistä löytämieni tietojen mukaan Monacon koko on vajaat kaksi neliökilometriä ja Värtsilän vastaavasti 144. Jos turjailija Kirunen ehottelee Juukaa Pohjolan Parriisiksi, miksei myö tehtäisi Monaco, itsenäinen valtio. Siellä asuisi rikkaita ja meitä köyhiäkin. Veroja olisi vähän tai ei lainkaan.
Sieluni silmillä näen jo Ferrarit kiertämässä pitkin metsäteitä, tietysti varustettuina sillä tavalla, etteivät tupsauttele saasteita ja olisi asennettu sellaiset äänenvaimentimet, ettei melua syntyisi. Kyllä insinöörit osaavat, jos tahtovat. Vai olisivatko koiravaljakot sittenkin parempi vaihtoehto? Eikä sitten kilpailujen päätyttyä ryöpsäytellä pulloista hyvää ainetta hukkaan, vaan se juodaan.
Kyläpäälliköstä tulee ruhtinas Rami I. Luulen, että Monaco-ideassa on kyläyhistykselle purtavaa taas moneksi vuodeksi.
Mitäpä pitäisi tehä, jotta mahollisimman moni löytäisi asentopaikan Värtsilä-Monacosta? Ainakin kunnon tontteja olis saatava Jänisjoen partaalle tarjolle. Eivät rikkaat mihin tahansa tule asumaan. Jos joku haluaisi ihailla auringonlaskua Kukkovaaralta, niin sinne tontteja kanssa. Ja Kukkolampi olisi ihana formula- ja rallikansan uima-allas pulikointia varten. Luppotuvalla myytäs juomia kauheaan hintaan, rannassa paistettaisiin lettuja ja loimusiikaa.
Kun Monaco on valmis, rakennetaan uusi kirjasto, palautetaan pois kuskatut vanhukset takaisin Asuntorantaan ja kylätalo on ilmaiseksi kenen tahansa käytettävissä.
…ja Kaustalle kasino!
Hyvä idea, mutta ja että saataisiin niitä veroparatiisi ökyjä niin varustusta pitäisi paljonkin petrata. Kukkovaaralle pilven piirtäjiä, luppotuvan rannat pitäisi asvaltoida, kuin myös kaikki luonto ja eräpolutkin. Eihän se ökyporukka muuten pärjäis ja viihtyisi shortseissa ja aurinko laseissa.
Mutta jospa tänne saataisiin niitä ökyrikkaita jotka ovat susiturkki päällä vaikka kesähelteellä. Pärjäisivätköhän ne ilman sementtiteitä?
En ole kummoinen kulttuuri-ihminen, mutta muutaman kerran on tullut vuosien varrella puolipakonomaisesti käytyä jopa Värtsilän kesäteatterissa. Siellähän tätä aihetta sivuttiin näytelmässä ”Susisaaren keisari”!
Valkeatalo golf-klupina ja ympäröivät pellot -kenttänä:)
Henkivartiokaarti voisi äkseerata
Kenraalinkylässä.
Kuulehan Eero-Matti, haittaakse jos ei ihan koko peltoja golf-kentäksi.
Pitäisi ehkä lintutornille menevän tien varteen jättää paikka ensitulevien Värtsilä-päivien varalle. Kentällä voisi olla perinnekone näyttely, tietysti työnäytöksien kera. Heinän niito viikatteella ja seivästys, hangot ja haravat heilumaan. Ym. muita vanhoja ulkotyölajeja.
Sisätiloissa olisi, ulkona kerittyjen lampaiden villojen jalostamisnäytökset. Villat karstattaisiin lepeille ja eikun rukit vaan sitten surisemaan. Sitten langat kerinnakalla vyyhdeksi.
Luomapuilla voisi viritellä loimilangat matonkutomista varten. Kun sitten loimet on pujoteltu pirtaan ja niisien läpi kangaspuille, niin kutomisnäyte voisi alkaa.
Muutaman sentin kutomisen alussa, laitetaan pännäri, että saadaan jatkossa sopivan leveä räsymatto, jos on maton teko kysymyksessä.
Jos ei tehdä hyvin toimikaista, niin riittää kaksi poljinta avaamaan niidet. Kun niidet avautuvat, niin sitten työnnetään matonkuteinen sukkula niisien välistä toiseen reunaan ja pamautellaan muutama kerta kotelossa oleva, niisien välinen pirta, että tulisi tiivis matto.
Voisi esitellä muitakin entisajan mielenkiitoisia ammatteja, kuten pajaseppä, suutari, räätäli, verkon kutoja, sekä muita kuin tässä mainittuja.
Taisi mennä tämä jo liikaa sivuraiteille?
Bulevaardi on vielä mainitsematta. Semmoistahan jo aloitettiin puuhata Jänisjoen varteen. Yhtenä kesänä jaksettin raivata pusikkoon polkua ja siihen se loppui.- se tekeminen nimittäin.
Onhan se niin , että pusikko kasvaa ja turottuu joka kesä,
minäkin sen verran kokemuksesta tiedän.
BULEVARDILLA KÄVELLYT
Pusan Mirja
Onpa Värtsilässä sellainenkin mieshenkilö , joka on löytänyt
tuolla rajantakaa reissatessaan löytänyt Odessan, lähtiessään oli sanonut kotona, että hän lähtee Odessaan ja sellainen tuli vastaan.
Kertomuksen häneltä itseltään kuullut Pusan Mirja
Hulluista aatteista on joskus siinnyt käyttökelposta tavaraa. Lisää vaan hulluja ideoita ja niitten kehittelyä.
Kiitti Irene jutuista. MOIMOI Mike
Työhän että oo huomannu yhtä ”aarretta” nimittäin SAVEA! Sitähän meillä on koko patsolanpuolen kylä! Ei kun savikylpylää perustamaan.. vaikka myytävänä olevaan asuntorannan kiinteistöön. Siel ois ökyrikkaihen mukava savessa painia.
Älkää unohtako kukkia. Ruusuja ja harjaneilikoita pitää ehdottomasti olla. Ai miten niin harjaneilikoita, miettii nyt varmaan joku? No siks, kun niitä on, tai ainakin on ollut Monacossa.
Kävin toukokuussa 1986 Monacossa. Hämmästykseni ja ihastukseni oli suuri, kun merimuseon edustalla kukkivat lapsuudesta tutut harjaneilikat! Ja niitä oli paljon.
Kukista puheenollen melkein olen tukehtunut tulppaaneihin.Ihmiset ovat tienneet , että pidän tulppaaneista. Kiitos teille kaikki ihanat ihmiset Mirja Sisko
Miten tulppaaneihin voi tukehtua?
Tuo savikylpylä ois aivan mainio juttu.siihen voisi lisätä vielä nämä luonnosta saatavat yrtit.
Lissu kuule siksi kun nyt on juuri tulppaaniaika täällä Suomessa.
tätä vain tarkoitin – ymmärsit varmaan tukehtumis-sanani.
Olen puheissanikin aika ”omituinen”.Se siitä. Mirja
Mirja, kyllä minä luulen ymmärtäneeni mitä tukehtumisella tarkoitit. Itsestäni vain tuntuu, ettei tulppaaneita (tai muitakaan kukkia) voi koskaan olla niin paljon, että niihin ”tukehtuu”.
Tämä Monaco idea on erinomainen!
Mirja Pusalle terveiset, että posti oli tuonut poissaollessani
tilaamani Kirsti Pusan kirjan.
Kirja on aivan ihana! Mitkä värit ja teksti! Kyllä tulin hyvälle
tuulelle kertakaikkiaan.
Kiitos Maija-Liisa hyvistä terveisistä. Niin minustakin värit ja kirja sopii sekä aikuisille että lapsille (kuvat).Mirja