Kairassa tapahtuu

Ilkka Ilmola: Kenraali kairassa, Otava 2012.

Kenraali Ilkka Ilmola aloittaa kerrontansa luvulla kenraaleista, jotka ovat usein kiinnostuneet linnustuksesta ja lintukoirien kasvatuksesta. Pian päästään jahtiin. Liikutaan itäkairassa, enimmäkseen. Joskus pistäydytään moottorikelkkasafarilla Kilpisjärven maisemissa ja tietysti hurautetaan moottoripelillä myös suurtunturin, Haltin huipulle.

Kilpisjärven reissusta jäivät luontokuvausta harrastavalle mieleen luontoidyllit, jotka nämä moottirikelkkamiehet sitten tietysti rikkovat, laskien haavoittuneita riekkoja tunturiin ja juhlimalla monikymmenpäisen riekkoparven häiritsemisellä.

Miksiköhän minua kiinnostivat enemmän kirjassa luontoidyllit ja varsinaisen teurastuksen alettua tunsin tiettyä kuvotusta. Varsinkin kun ”sankarit” uhoilevat luvattomalla verkkopyynnillä ja riekkojen ansapyynnillä, jotka omien vajavaisten tietojeni mukaan ovat kiellettyjä puuhia.

No moottorikelkalla ja maasturilla pääsee nopsasti apajille, ei siinä mitään ja jotenkin osasin odottaa huipentumaa, villisikojen ampumista ruokintapaikalta. Kaikkein härskein tapahtuma oli mielestäni harmittomien puuhastelijoiden, majavien, teurastaminen ”metrin päästä naamaan” niin kuin tämän manööverin voisi kuvata.

Että mitä. En taida olla erityisen vannoutunut erämies, vaikka kalastusta harrastelenkin ja siitä eräjuttuja kirjoittelen. Jotenkin Ilkka Ilmolan teksti vaikutti siltä, että etiikka oli kaukana näiden iloisten vesseleiden puuhastelusta. Ehkä metsästäjän ei pitäisi hätkähtää veren näkemisestä, mutta kun esim. loukkuun jääneeseen minkkiin toskataan ensin viisi patia Smith & Wessonilla ja sitten käydään lisää panoslaatikoita, tuntuu, että hommassa maistuu jokin muu kuin luonnon idyllien ihailu.

Lopuksi erämiehet harrastavat mm. saksanhirvien ja gemssien jne mehtuuta eteläisemmissä miljöissä.

 

Share

2 comments for “Kairassa tapahtuu

  1. 23.2.2012 at 12:05

    Toivottavasti jättävät Värtsilä-Monacon
    metsäkauriit rauhaan.

  2. Esa Ovaskainen
    9.4.2016 at 10:25

    Erikoinen kirja on kyseessä. Näkyy, että metsästyksen perinne puuttuu, jolloin hyviä tapoja ei ole kukaan opettanut. Erikoiselta tuntuu armeijan varusteiden käyttö vapaa-ajalla, vaikka huoltopuoli sen kieltää: onko kyseessä jo korruptio?
    Majavien ampuminen jään reunalle tai rannalle niin, että eläin voi joutua veteen, on kaikkien sääntöjen vastaista. Tietämättämyyskö? Tietämättömyys saaliin jakamisesta on myöskin kummallista. Olisi luettava vanha kunnon Metsästyksen taito(Ylänne- Mäki) 1960- luvulta. Hyvä luku on Iiro Viinasen metsästysretken kuvaus.
    Erikoista on myös suuri saalislintujen määrä. Kun itse metsästin Metsähallituksen luvalla sai ampua vain 3 teertä, ei yhtään metsoa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *