Urheilua ja kulttuuria

Pesäpallon tuoksinassa tehtaan kentällä. Kuvat Eila Romppasen arkisto.

Uuden-Värtsilän elämää 3/3

Kesäisin Uudessa-Värtsilässä pelattiin jalka- ja pesäpalloa sekä juostiin kilpaa tehtaan urheilukentällä. Naiset voimistelivat Teräksen nimissä. Luistinratoja tehtaalla oli vuosien mittaan useammassakin paikassa. Kaikki Wärtsilän tehtaat osallistuivat puulaakihiihtoihin, joita pidettiin vuoron perään eri paikkakunnilla.

Kutojat koolla.

Ennen uutta kerhotaloa kukoisti kulttuuri entisestä vankileirin rakennuksesta tehdyllä Huvipirtillä. Siellä näytettiin elokuvia ja pidettiin erilaisia tilaisuuksia. Esimerkiksi näytelmäkerho ja torvisoittokunta kokoontuivat siellä. Seuratoiminta oli vilkasta, koska ei ollut televisioita ja muita huvituksia.

Eila Romppasen mukaan Huvipirtillä vieraili mm. Joensuun teatteri. Valtakunnalliset taiteilijakiertueet kävivät esiintymässä. Romppanen muisti niistä Tapio Rautavaaran ja Kauko Käyhkön kiertueet.

Putkakin piti olla Huvipirtin yhteydessä. Sen jäänteet ovat vieläkin olemassa. Alussa kylässä oli kaksi poliisia, Vanhasta Värtsilästä siirtynyt Yrjölä ja Huuskonen.

Vuotuinen hyvin tärkeä tapahtuma oli tehtaan järjestämä uuden vuoden päivän vastaanotto Åhmanin talossa. Se oli täsmällisesti päivällä kello 12. Kaikki kuukausipalkkaiset työntekijät olivat siellä mukana kuulemassa tehtaan johtajan puhetta.

Tievalot loistavat yhä

Wärtsilän ansiosta Uusi-Värtsilä kulki aikoinaan monessa asiassa kehityksen kärjessä. Niinpä siellä oli jo tievalot, kun Eila Romppanen saapui 40-luvun lopulla kylään. Silloin niitä ei ollut kunnan keskuspaikassa Kemiessäkään. Tievalot loistavat yhä, vaikka kunta aikoikin sammuttaa ne, kun tehtaan toiminta loppui.

Yhtymällä oli oma puhelinkeskus, joka toimi ensin parakissa, sittemmin tehtaan konttorilla. Vääräkoskella sijaitsi yhtiön lomakylä, jossa kaikkien Wärtsilän tehtailla työskentelevien perheet ympäri maata kävivät. Lomakylässä oli veneitä, kalastusmahdollisuus ja vaellusreittejä. ”Urheiluohjaajakin sinne oli palkattu, Potinkara nimeltään”, Romppanen muisteli.

Sota jätti paljon romua jälkeensä. Niitä jalostamaan Uuden-Värtsilän sulattimo perustettiin. Ajan myötä romua ei enää kannattanut sinne tuoda, käsitellä ja viedä tuotteita muualle. Toiminta päättyi 1968. ”Wahlforss ei olisi tehdasta lopettanut, vaikka se vähän tappiota tuottikin”, uskoi Romppanen.

Vauhti-Ville kuoli vuonna 1961.

Varpu Lavikaisen (edessä vas.) ohjaama liikuntakerho.

Share

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *