Ortodoksista sielunmaisemaa

Eija Ipatti: Taivaallisen Ruusun tuoksu, runoja 2011.

Eija Ipatti oli lähetystyöntekijänä Keniassa ja Mugugassa. Siellä hänet tunnettiin nimellä Wahito (= kokoaa kansaa ympärilleen). Viime aikoina hän on tehnyt runoja ortodoksisesta uskosta ja sen tunnusmerkeistä niin kirkossa ja palveluksissa kuin ihmisen elämässä.

Taivaita hipovat runot koettavat tehdä tiettäväksi, että tuonpuoleinen maailma on meille jo täällä maan päällä tullut läheiseksi kirkon opeissa, erilaisissa kirkollisissa rituaaleissa ja esineissä, mutta ennen muuta nöyrässä vaelluksessa Kristuksen oppien viitoittamalla tiellä ja kieltäymyksessä.

Joskus tuntuu, että ortodoksi kokee Pyhän Hengen läheisyyttä, esim. kirkonmenojen yhteydessä, tuoksuissa ja vaikkapa suitsutussavun ilmentymissä: ” Auringonsäteet/ luovat sillan/ alttarista ylös taivaaseen. / Sininen suitsutussavu/ leijailee usvan tavoin/ valovirrassa./ Siinä ne ovat/ portaat,/ jotka Jaakob näki unessa…”

Toisaalta runoissa pohditaan maallisen vaelluksen ja rukouskilvoituksen osuutta ihmisen elämässä. Joskus runot tulevat lähelle luostarikilvoittelijoiden kokemuksia. Mukana on myös iloisia pääsiäisen tuntoja, sekä lasten uskonelämää sivuavia runoja ja kuvia. Luonto on päässyt myös runoihin ja erityisesti se näyttäytyy Luojan ihmetekoja kuvastelevana pääsiäisrunoissa, jotka välittävät iloa ja hartautta: ”Keväthanki soittaa/ pyhän pääsiäisen/ esijuhlan säveliä/. Aamuvirkut virpojat/ ovat liikkeellä/ mukanaan siunauksen oksat/ täynnä hyvyyden kukkasia/ kuin onnen kultaomenoita…”

Luin kokoelmaa kahtalaisella mielellä. Ortodoksit kokevat pyhät ihmeet kirkollisissa toimituksissa. Taipaleen joki muuttuu pyhityksen yhteydessä pyhäksi Jordaniksi ja kirkon tunnelmat enteilevät taivaallisen ilon ilmentymiä jo maan päällä. Toisaalta runot ovat tietyllä tavalla ohuita, jos niitä mittaa ns. maallisen runouden mittapuulla.

Share

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *