Aino ja äiti

Kalevalaa savoksi 2/3

Ainon äiti ihastuu kovasti kun kuulee, että saa niin kuuluisan vävyn ja painostaa tyttöä monin tavoin. Aino ei missään nimessä halua Väinämön vaimoksi, vaan itkee suruaan viikkokausia. Ainon surua lisää vielä se, että äiti ja isä iloitsevat kuuluisasta vävy-Väinämöstä. Eikä veli Joukahainenkaan pahemmin sure, vaikka lupasi oman siskonsa säilyttääkseen henkensä.

Tässä pätkä Ainon ja äidin keskustelusta:

Mitä itket tyttörukka, mitä vaivanen valitat?

 Sitä itken tyttörukka, vakituisesti valitan:
Mitä vasten miut annot, mänit lapses luovuttämmaa,
panit vanhan paimentajaks, ikälopun lohuttajaks,
käppänän kävelykepiks, vapisijan vellikauhaks.
Oisit enne antanunna vaikkapa meren minijäks,
matikoihem morsijameks, kuhalle kutukaveriks;
Paremp om meressä olla miähnämatteem minijänä,
ahvene avoparina, kuhan kutukaverina,
kunnov vanhalla varana, turvana tutisijalla,
länttiisä liukastujalla, kortteeseen kompastujalla”.

Aino ei lähde ”Ikälopulle iloksi,/ turvaksi tutisevalle”, vaan hukuttautuu mereen. Jänis vie sitten sanan Ainon kuolemasta äidille ja äiti itkee (luku IV loppu):

” Piäs jo itku äitiltäsä, valu vuolaita vesijä
viimmen tunnusti vikasa, viimmen katu katkerasti:
Elekee emo poloset  ikinä ilimosena
tyttölasta tyrkyttäkö,  pientä piikasta ajako
vasten mieltä morsijameks, niinkun minä mielenköyhä
tyyräsin tätä tytärtä, tätä piikasta pakotin!”

 Ainon veli Joukahainen lähtee kostamaan siskonsa kuoleman ja tahtoo tappaa Väinämöisen. Ehkäpä tästä alkaa se koston kierre ja vihanpito Kalevan kansan ja Pohjolan kansan välillä, joka jatkuu läpi Kalevalan.

Jatkuu huomenna…

Share

3 comments for “Aino ja äiti

  1. 27.2.2012 at 10:14

    Miusta aika luavukasta savvoo, ja alakusoinnut on sopivat;D

  2. Maija- Liisa
    27.2.2012 at 14:54

    Raamatusta savon murteella.

    Neitokaenen

    Suutelispa hiän nyt minuva,
    antas pusujaasa!
    Makkeempoo ku viinjpuu anti
    on sinu rakkautes,
    hilakalle hajahtaa hipijävoeteihes lemu!
    Sinun nimessii pisarehtaa
    parraenta öljyvä,
    silläpä piikaset sinuva haekaelokii.

    Ota minuva käestä, hilipastaan!
    Kuleta kartanolles, keisar,
    johata kammarriis,en vikise!
    Tule, pietää lystijä, ilakoejjaan!
    Sinun tykkeemises on ihanampoo ku viinj.
    Suotta ei piikaset sinulle kukerra.

    Suluho

    Somilta näötästää nuo sinu jalakas,
    sievästi santaaliloissa,
    sinä ylyhäsukunen piika!
    Pakarat sinulla kuareutuu
    kun kaolakorut,
    niinku mestarjsepän takomat.
    Sylis kuartuu maljakkona taevaallisen
    kuun tavalla
    olokoon se pirjpinnassa makuviinijä!
    Maha sinulla on nisukumpu,
    liljankukilla ympäröety.
    Entäs tissit sitten-
    niinku peuravvasat,
    kun kasellin kaksoset.
    Kaola sinulla nousoo
    niinkun norsunluinen torni,
    silimäs ouvat Hespoonin lammikot,
    Paat- Rappiimin portin veit.
    Nenäkii sinulla on ylyväs
    niinku Liipanonin torni,
    mikä tähyvää kohti Tamaskosta.
    Piä sinulla kohhoo kun Karmeli,
    sinu hivukses pyörteilöö
    purppuravirtana
    se hukuttaa keisarittii!

    Martti Issakainen: Rakkauven korkee veisu.

  3. Teija
    27.2.2012 at 17:59

    Savolaestunneena karjalaisena jotennii tunnustaa, jotta kalevala savon kielellä on vielä melko helppolukuista. Mutta tuo rakkaaven korkee veisu kuullostaa jo ihan näitten leokavien toplokkaihin viännöksiltä. On kyllä semmosta viäntöö ja kiäntöö syntysavolasiten huastelut tiällä, että melekein on kun vierasta kieltä tottumattoman korvaan! Ee suanu karjalaistyttö alakuun mittään selevää, kun torin kuppeessa oelj paekka jossa luk ”torpuari” tai kun tultiin kyselemään, jotta ”onko vanahemmilla muapaekkoo?”
    http://alypaa.com/pelit/murre/savo
    Tuolla osoitteessa voi testata savonkielentaitojaan. Haasteellinen on, mutta ääneen ajateltuna selkeentyy kielelliset vinkurat kummasti 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *