Musta läskisoosi

Verkkolammen kämppä. Vasemmalla näkyy hiukan hevosmiesten kämpän nurkkaa. Kämppien välistä pilkottaa ulkohuussi ja oven edessä on vesikelkka. Vesi haettiin saunan läheltä joen rannalla olevalta kaivolta. Kuvat Alpoaatos.

Verkkolammen kämppä, osa 3

Kämpällä iso kahvi oli tällainen muki, pieni kahvi kapeampi muki.

Jossain vaiheessa syyskesää työnjohtaja tarjosi minulle ylennystä. Tarjosi oikein isännän paikkaa.. Kämppäisännän. Kuulosti ihan hienolta savottajätkän titteliin verrattuna. Palkka vastasi noin kolmen halkomotin tekopalkkaa joka päivä eli varsin kohtuullinen.

Otin viran vastaan ihan nurkumatta. Myöhemmin tuli vielä saunamajurin titteli. Silloin taisin olla urani huipulla, vaikka olin vasta 16-17 vanha. Vaikka olen armeijan ja monet kertausharjoitukset käynyt, niin majurin natsoja en ole saanut.

Kesä alkoi kallistua syksyä kohti ja kämppäelämässä siirryttiin sisäruokintaan. Kulkumiehiä ei näkynyt enää. Ennen lumen tuloa tehtiin tukkia, propseja ja halkoja. Monet lähiseutujen miehet savotoivat kotoaan käsin ja vain pitkämatkalaiset yöpyivät kämpällä. Jotkut kulkivat mopoilla tai polkupyörillä työmatkat.

Päivän lyhetessä työmatkoihin ei enää haluttu käyttää aikaa, vaan monet lähelläkin asuvat Värtsilän miehet jäivät asumaan kämpälle käyden vain viikonloppuisin paidan vaihdossa kotonaan. Verkkolammella oli majoitus kahdessa kämpässä. Isompi oli noin 30 hakkuumiehelle ja toinen kämppä 10 hevosmiehelle.

Kämpällä voi ostaa tupakkaa, Työmiestä, Kerho 2:ta, pillilupia, Jymyä jne.

1950 luvun lopulla alkoivat savotat jo hiljetä ja Verkkolammellekin otettiin miehiä vain se isompi kämpällinen. Hevosmiesten kämppä jäi tyhjäksi. Kun lumi tuli maahan alkoivat puun ajot metsästä ja suuri osa olikin hevosmiehiä, kaukaisimmat Ilomantsista ja Tuupovaarasta.

Polttopuiden pilkkominen ja uunien lämmitys oli minun hommia. Uunit olivat pönttömallisia ”saunanuuneja”. Niitä oli kämpässä, kuivaushuoneessa, emännän huoneessa, työnjohtajan huoneessa ja keittiössä.

Emäntä oli jostain Ilomantsista, ja joskus hän ei vain ilmestynyt työmaalle. Silloin nekin hommat lankesivat minun niskaani. Onneksi ei vielä ollut paljon lunta, että minulla olisi mennyt koko päivä lunta kolatessa.

Mietin ankarasti, miten sitä ruokaa pitäisi tehdä niinkin isolle porukalle, vielä kun mitään kokemusta ei ollut. Arvelin keittää ämpärillisen tai pari perunoita ja jotain läskisoosia. Muistelin miten äiti oli kastiketta tehnyt: paisteli lihoja paistinpannulla, ja sieltä nousi hyvänhajuinen käry.

Paistelin muutaman kilon siankylkeä. Se oli aika monta paistinpannullista. Rasvaa irtosi sianlihasta aika paljon, mutta suuruksen tekemiseen sitä menikin paljon. Sotkin rasvaan ruisjauhoja ja jatkoin käristämistä. Aika hyvin kärysi. Välillä piti lisätä pannulle voita. Arvelin, että nyt onnistuu, kun on niin hyvät käryt. Välillä piti aukaista ovet ulos asti auki, kun keittiössä oli sinisenään savua.

Kastiketta tuli sellainen viiden litran kattilallinen. Se oli melkein mustaa. Taisi kärytä hiukan liikaa. Perunoita oli riittävästi. Raahasin sapuskat pöytään, hiukan jännitti, että mitähän ne sanovat mustasta kastikkeesta.

Toivo (Topi) Örnillä oli tapana räpytellä silmiään kun puhui: ”No, ei tää oo ainakaan uutta”. Eikä ollut, olinhan sitä tuntikausia kypsytellyt.

Ei ne jätkät suoranaisesti moittineet sapuskoita, mutta heti kun pääsivät käymään kotonaan, toivat tullessaan omat paistipadat omine lihoineen. Minä sitten laitoin ne potit uuniin tai hellalle kuumenemaan, kun syönnin aika koitti. Joidenkin paistilihat olivat lähes pelkkää läskiä. Oli hurjannäköistä, kun muutamat ottivat padan käsiinsä kuin oluthaarikan ja hörppäsivät loput paistirasvoista suihinsa.

Työnjohtaja antoi sitten ”emännälle” potkut ja hankki toisen. Uudeksi emännäksi tuli Ilmi (?) Honkanen Niiralasta, Mantsisen Alen vaimo. Sitten ruokahuolto toimi loistavasti.

 

Share

6 comments for “Musta läskisoosi

  1. Sakari H
    1.3.2012 at 8:34

    Alpo on hyvä viihdyttämään lieden ääressä ja muualla meitä lukijoita.

    Taisi saada Wärtsilän mustaperuna nyt oikean seuralaisen ja Värtsiläpäivät muodikkaan kokkiohjelman, jossa guruna hääriin entinen kämppäsaunakokkimajuri evp.

  2. Eero-Matti
    1.3.2012 at 11:22

    Eilen oli ”Matikkasoppa nahkoineen a´la Luppotupa”, tänään ”Savottakämpän mustaa läskisoossia”!

    Mitähän huomenna luvassa?!

    Jäämme odottamaan mielenkiinnolla ”Alpoaatoksen ruoka-aarteet” kokkikirjaa jonka voisi julkistaa sitten kesän Värtsiläpäivillä:)

  3. Alpoaatos
    1.3.2012 at 14:55

    Kuvatekstiin on livahtanut pieni virhe. Vaikka Verkkolammen kämpällä ei tunnettu ”hygienia” -sanaa niin ulkohuussi EI OLLUT joen rannassa kaivon vieressä, vaan kuvan oikeassa reunassa petäjän takana. Kämppien välistä pilkottava rakennus on rantasauna.

    Nykyisessä peruskartassa Ryösiönjoen varressa on lähteen merkki. Se on todennäköisesti sama paikka, jossa oli silloinen kämpän kaivo.

    Aikaisempia tarinoita Verkkolammen kämpältä julkaistu
    OSA 1 Nimellä Verkkolammen kämppä

    http://www.vartsi.net/2011/11/26/verkkolammen-kamppa/

    OSA 2 Nimellä Kesätöitä

    http://www.vartsi.net/2012/01/15/kesatoita/

  4. Mirja Pusa
    1.3.2012 at 17:39

    Ai kun oli hyvää ,kun oma äitini teki läskisoosia – niin arvatkaas mikä siinä- tykkäsin syödä kun äiti ruskisti vehnäjauhoja paistinpannulla silloin , kun siihen ei oltu vielä laitettu vettä.
    Pusan Mirja

  5. Erkki Jormanainen
    3.3.2012 at 12:14

    Alpoaatoksen jo ajat sitten lähettämä oikaisukommentti kuvatekstin suhteen oli juuttunut suotimiin noitten linkkien takia. Huomasin asian vasta nyt.

    Periaatteessa kyseiset jutut pitäisi tulla esille myös haulla ”Verkkolammen kämppä”.

  6. Alpoaatos
    3.3.2012 at 13:13

    Katos kehnoo.. eikö se siedä linkkejä..
    Tämä soosijuttu ei löydy ”Verkkolammen kämppä” haulla, eikä löydy ”Mustan soosinkaan” nimellä. Mustaa perunaa tai muuta tummaa löytyy kyllä

    Ota Erkki linkit pois jos se auttaisi.
    Olishan ne saman aiheen jutut kiva saada tarvittaessa yhteen jollain tavalla.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *