Pajatsoa

Tyynen kuppilassa oli alkuaikoina 10 markan kolikoilla toimiva perinteinen rissapajatso. Laatutuote, runko ja pintaosat vaaleaa puuta, muut osat kromimetallia ja lasia. Keskellä ylhäällä oli messinkipronssinen laatta, jossa kohovaluna teksti Kansanterveydelle – För Folkhälsan. Kummasti se houkutteli kokeilemaan. Joutui ihan varta vasten tulemaan kilometrikaupalla, että pääsi onneaan koettelemaan.

Tämän vanhan pajatson pelaaminen ei ollut pelkästään onnen kauppaa, se oli myös taitolaji, sillä hyvällä lyönninhallinnalla sai ainakin eturessun melkoisella varmuudella tyhjennettyä. En muista oliko pelaamiselle ikärajaa, ainakin sitä sai melko vapaasti harrastaa. Taisi Tyyne joskus siitä poiskin käskeä, mutta ei yleensä.

Tämä pajatso olikin luonteva jatke entisille kilunpelaajille. Siinä porukassa tätä ihmelaitetta oli tietysti pohdiskeltu ja varmaan herätetty niin uteliaisuus kuin alkukimmoke. Pajatsoa pelattiin voittamistarkoituksessa. Monesti kone voitti ihmisen. Alkoikin huhumyllyn pyöritys, jonka mukaan voitto olisi varma, kun pujottaa kellon jousiteräksen pajatsun lyöntirissan alitse voittokolon kohdalle. Toinen tapa oli kuulemma sitoa lyöntirahaan ohut, vahva lanka, jolla voi sitten nykiä edestakaisin voittoja koneen tyhjentymiseen saakka.

Kyllähän näin tuottoisat suunnitelmat saivat ajatukset pyörimään hankkeen ympärillä varsin kuumeisesti. Itsekin sain tingittyä itselleni miesten vanhan rannekellon muka käyttöesineeksi. Mitä vielä, takakansi irti kolhujen kanssa ja koneisto purkuun. Kyllähän sieltä jousi löytyi. Olikohan tämä sopivan pituinen ja levyinen. Aika kului tuumaillessa kummempiin yrityksiin ryhtymättä. Ilmeisesti joku toinen oli edennyt asiassa ihan kokeilun asteelle, sillä uuden tiedon mukaan rissan alla oli joku esto, ettei kellonjousta saanutkaan pujotettua läpi.

Nyt oli otettava lähempään pohdiskeluun pelirahan langan käyttö. Monta mutkaa oli siinäkin asiassa jo ihan etukäteen. Käsitin, että lanka täytyisi sitoa rahan ulkokehälle tehtävään uraan, sillä reiän läpi laitettuna taitaisi tulla paksuutta liikaa. Jos tuolloin olisi tunnettu pikaliima, olisi ratkaisu ollut todella helppo. Onneksi, todella onneksi näin ei ollut. Lankajuttu jäikin osaltani ihan vain ajatuksen tasolle, ei tullut edes lankaa hankituksi.

Sitten myöhemmin kuulin, että pari tuntemaani veljestä ja kilukaveria olivat käyneet rassaamassa pajatsua lankakonstilla. Heille oli käynyt hassusti, sillä lanka oli katkennut yrityksen aikana ja kärykin käynyt vilpin jälkeen. Ihan oli kyläpoliisi Venski tullut paikalle jakamaan pelaajille ansaitsemansa tiilenpäät ja muut madonluvut.

Satunnainen pelaamiseni loppui köyhyyteen siinä vaiheessa, kun kympin pajatsu oli yllättäen vaihdettu kaksikymppisillä toimivaan. Tuon ajan kymppihän vastasi vuodesta 1963 alkaen kymmentä penniä. Pikkurahoja nykyajan näkökulmasta, mutta oikeaa rahaa tuohon aikaan. Täytyykin lähteä marketin aulaan kynimään jotakin konetta, ihan luomuna ilman jousia ja lankoja.

Sakari H

 

9 comments for “Pajatsoa

  1. Ihailen tuota teknistä osaamista!

    20 pennin silloisen arvon voi hahmottaa ainakin siitä, että
    ruisleipä maksoi tuolloin kaupassa alle 70 penniä.

  2. Eturessun tyhjennys oli taidetta.Ovelimmat käyttivät vanhaa kellon vieteriä.Hittolainen kun ei ollut uutta eikä vanhaa kelloa,josta olis saanu irroitettua option pajatsoa varten. Terv E.P

  3. Jouni kirjoitti Uusi-Wärtsilän raitista 50 vuotta sitten hienosti. Eräs maininta oli ”Elman Baari”.Tämä Baari toi meille Peioniemen koululaisille valtaosalle pojista jälki-istuntoa 2 tuntia viikonajan jokapäivä koulunjälkeen.Syy oli se,että Baariin oli tullut 20 markan Pajatso. Me pojat kävimme katsomassa,kun vanhemmat pelasivat Pajatsoa. Immosen Keijo oli Ylivoimaisesti kovin pelaaja. Opettajat saivat tietää,että koululaiset roikkuvat Baarissa koulunjälkeen katsomassa Pajatson peluuta ja tuomio annettiin samana kaikille,joka oli käynyt katsomassa pelaamista.Tällätavalla kitkettiin ennen halut roikkua Baareissa Uusi-Wärtsilässä koululaisilta.

  4. Tasan 7 vuotta sitten on julkaistu tämä tarina. Uskon vahvasti, että tässä pelissä voitot olivat enemmän saavutettavissa kuin esimerkiksi nykypäivän lotossa.

  5. Tämä tarina on mielenkiintoinen ja hyvä kun pompsautit esiin, kiitos Tuula

    Vanhoja tarinoita penkomalla suattaa tuas suaha uuvven näkökannan ko juttuihin:-)

  6. Mulla on aina joskus tapana kaivella mitä ”tänään” aikaisempina vuosina on kirjoiteltu. Sillä tavalla löytyy luettavaa tästäkin lehdestä. Uutta kun ei ussein tule..

  7. Tuo on parempi tapa, kuin moni huonompi:-)

  8. No mutta Tuulahan helmen esille kaivoi.

    Kelpo pohdiskelua ”kuinka rikastua nopeasti” tässä Sakarin klassikossa.Värtsiä parhaimmillaan ja Tyynen baarissakin oli kiva piipahtaa😊

    Minä pelasin elämäni jassoturnauksen 15 vuotiaana Vappuaattona .Onttolan lähellä Noljakan kesoililla.Pelirahaa kertyi pennipullosta viisi 20 pennistä.Sisäänpääsy Törmälle oli 4 mk.

    Tehtävä ei tuntunut toivottomalta kun laskeskelin onnistumisen todennäköisyyskerrointa etukäteen.
    Odotin jasson vieressä eturessun täyttymistä.
    Suunnitelmissasi oli aloittaa vaurastuminen eturessun tiputtamisella heti ensimmäisellä kolikolla.Siitä olisi helppo jatkaa kohti keskustaa.

    Kun hetken päästä kävelin kesoililta kohti Onttolan varuskuntaa satoi räntää.
    Vappuaattona tanssit Törmällä oli ehdottomasti yliarvostettu tilaisuus.
    Eikä se Satu olis kuitenkaan lähtenyt tanssimaan kanssani.Kiitos pajatson,säädetyin noloilta rukkasilta😂

  9. Pitäkäät tunkkisa siellä Törmällä:-)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *