Ei sikaa säkissä

Jauhonhakuun osa 3/3

”Ei sikaa säkissä oteta, eikä neittä näkymätöntä, saisiko tyttöä tavata ja neittä haastatella”, vastasi Korhonen. ”Anni saunassa asuupi, siellä liinat loukuttaapi, tuolta tuikkaavi tulensa, päre saunan ikkunalta, sinne poika tien osannet, siellä tytön haastattelet”, ilmoitti emäntä ja Antti Korhonen lähti saunaan. Jo kauas pimeälle saunatielle kuului saunasta kova loukun läiske. Korhonen tien osasi. Koputtelematta aukaisi saunan oven ja työntyi sisälle, toivottaen hyvää iltaa. Hyvin yks`kantaan tyttö vastasi tervehdykseen ja jatkoi kiivaammassa tahdissa loukutustaan. Korhonen katseli ääneti pitkän tovin tyttöä, huomasi vereväksi, tanakaksi pullukaksi, ei mitenkään vastenmieliseksi. Loukutus ja liinapijojen käsittely kävi tottuneesti ja ripeästi, arvaili topakaksi työihmiseksi.

Siihen aikaan oli Kesälahdella tapa, että tytöt ensi kerralla tavatessaan poikamiehiä ja varsinkin tuntemattomia, koettivat käyttäytyä vähän niin kuin ylpeästi, talontytöt varsinkin. Niinpä ei ole ihmeteltävä, kun Korhonen pitkän ajan perästä meni lähemmäksi ja tarinan aluksi virkkoi: ”Annapas miekii loukutan” ja sai vastaukseksi topakasti, että ”jaksan mie ihekkii nämä loukuttoo”.

Korhonen ei tuosta säikähtänyt, oli varmaankin yritteliäs luonnonlaadultaan ja viipyi pari tuntia saunassa. Kun sitten tultiin tytärtä hakemaan tilantekoon vieraille, oli asia selvä ja Korhonen ilmoitti emännälle suostuvansa tarjoukseen. Lopuksi sovittiin niin, että Korhonen jäi siltä tieltään Pennalaan ja Kontkanen otti toimittaakseen naimakirjan Kesälahden pappilaan Liperistä. Kihlaukset, kuulutukset ja vihkimiset toimitettiin syksyn kuluessa, sikäli kun muilta kiireiltä kerittiin.

Kun myöhemmin kirkonmäellä muut kylän- ja sukulaistytöt kihlauksesta kuultuaan kysyivät Pennalan Annilta, että mistä hän on sulhasen saanut, vastasi hän kerkeästi: ”Liperistä lintuseni, Outokummusta omani”. Tästä vastauksesta ja muutamasta edellä kerrotusta anopin virkkeestä sulhaselle voidaan päätellä, että tämän Korhosen sukuhaaran esiäideillä on ollut runollisia taipumuksia. Vaikka tässä avioliitossa ei ollut pitkiä esivalmisteluja ja riijausaikoja, tuli siitä onnellinen ja sopuisa. Anni Pennanen ja Antti Korhonen saivat neljä poikaa.

Antti Korhonen oli kotivävynä vanhan emännän mieleinen, kaikissa hommissa ahkera ja taitava. Hän oli myös kuuluisa kupariseppä. Hän valmisti ja takoi kolmen pitäjän, Kesälahden, Uukuniemen ja Kiteen viinapannut. Silloin oli vielä talollisilla yksinoikeus viinan valmistukseen muutamina viikkoina vuodesta. Väliajaksi eli kieltoajaksi oli viinapannut vietävä vallesmannin sinetillä suljettuna pitäjän makasiinin vintille.

Maalaiskuparisepillä oli kuparista puute. Kupariromua oli vähän. Antti Korhonen sulatti viinapannuihin tarvitsemansa kuparin Ruotsin raskaista plooturahoista ja Ryssän 5-kopekaisista. Rahan sulattaminen oli silloin kiellettyä, mutta Korhonen meni myöhään illalla pajaan, vei oman Anninsa lietsomaan, tukki ikkunan ja lakeistorven, etteivät kipinät näkyisi kylälle. Hän lukitsi pajan oven sisäpuolelta ja sulatti rauhassa rahansa.

Tähän tarinaan sisältyy viimeksi pieni kohtalon iva: olisiko Antti Korhonen Outokummusta lähtenyt Suitsansaareen Anni-impyen iloksi ja kalkuttelemaan kuparipannuja, jos olisi aavistanut, että kotipellon pientareen alla maa kätki kuparia enempi kuin kolmen pitäjän tarpeiksi?

Maija- Liisa

 

Share

10 comments for “Ei sikaa säkissä

  1. Alpoaatos
    7.3.2012 at 8:31

    Olipas mielenkiintoinen tarina. Kiitokset Maija-Liisalle.
    Ihan piti laittaa kello soimaan, että ehtii jo aikaisin lukemaan

  2. Maija- Liisa
    7.3.2012 at 8:54

    Tällä jauhonhakumatkalla oli oma osuutensa siihen, että Korhosten
    sukuun syntyi 29.12.1892 poika, joka sai nimekseen August(Aku)
    Korhonen. Hän varttui kummiperheen luona Joensuussa. Hän on esiintynyt näyttelijänä 76 elokuvassa.

    Omaan elämääni kertomuksen tapahtumat vaikuttivat siten, että anoppini oli näitä Kesälahden Korhosia.

    Viimeksi Kesälahdella käydessäni kertoivat kylällä, että tämä
    Suitsansaaren talo on autiona ja ränsistynyt. Alue on suojelualueena.

    Kertomuksen aikoihin rahan sulattaminen oli kielletty, mutta
    nykyisin rahanpesu on kielletty.

  3. 7.3.2012 at 9:47

    No, ei ole ihme että tarinan eri osia
    lukiessani minulla oli mielessä vanhat
    kotimaiset elokuvat, eilen jo mietin että
    kertomuksessa olisi ollut aineksia ajallaan
    vaikka johonkin kässäriin.

    —-
    Tuo rahan sulattaminen kotitarpeiksi
    lienee ollut pientä verrattuna siihen
    minkälaisia rötöksiä ja sotkuja nimenomaan
    raha saa aikaiseksi.

  4. Sakari H
    7.3.2012 at 10:32

    Hyvä oli tarina.
    Olisihan sekin pitänyt arvata, että Aku on meijjän suunnan poikii.

  5. Maija- Liisa
    7.3.2012 at 12:36

    Minulla kävi Tellervon tavoin mielessä, että tästä jutusta saattaisi saada näytelmän. Itselläni ei ole kyllä lahjoja vuorosanojen kirjoittamiseen. Jos joku innostuu, niin täällä on
    kertomus satavana.

    Ettei Värtsilä ja Tohmajärvi jäisi aivan kertomuksesta sivuun,
    niin anoppini oli eläinlääkäri Raumalla karjakkona. Siellä ollessaan hän löysi Tohmajärveltä sulhasen.

    Hän kirjoitti myös runoja ja lausui niitä eri tilaisuuksissa.
    Ihmisenä aivan ihana!

  6. Unto Kortelainen
    8.3.2012 at 9:53

    Erittäin hyvä tarina jauhonhakumatkasta. Mietin vain sitä, että onko tarina sijoitettu noin 50 vuottaa liian aikaiseksi vai voisiko kahdessa perättäisessä sukupolvessa avioparilla olla täysin samat nimet?
    Perustelen tätä ihmettelyäni sillä, että v. 1890 syntyneen maanviljelysneuvos Aukusti Edvard Korhosen vanhemmat olivat Antti Juho Korhonen ja maanviljelijän tytär Anna Sofia Pennanen.
    Kunnallisneuvos Pekka Korhosen kotipaikka tarinan kertomisajankohtana oli Pyhäselän Nivassa. Pekka Korhonen oli A. E. Korhosen veli.

  7. Maija- Liisa
    8.3.2012 at 11:27

    Hyvä kysymys. Minulla on tuo ”jauhonhakumatka” täällä anoppini jäämistöstä löytyneenä, kellastuneilla paperiarkeilla kirjoiettuna. Tiedän, että Hammaslahden Korhoset olivat samaa
    sukua. Varsinaista sukuselvitystä ei ainakaan minulla ole hallusani. Eilen selasin Kesälahden kirkonkirjoja netistä, josta
    löytyi Anna Pennasia pitkä rivi.Mitin sitä, että kuka heistä on
    kertomuksen Anna (Anni) Onkohan tuossa voinut käydä niin, että
    neuvosten tittelit ovat vaihtuneet?

    Tässä minulla olevassa kertomuksessa mainitaan, että Anni Pennanen ja Antti Korhonen saivat neljä poikaa: Antin, Ierikan, Heikin ja Pekan. Kaksi ensinmainittua jäivät sukutaloon. Heikki
    perusti Kesälahden kirkonkylään ensimmäisen kaupan ja Pekka oli
    arvossapidetty lautamies ja herastuomari 25 vuoden ajan. Hänen perillisensä muuttivat Uukuniemelle maanviljelijöiksi ja joku haara heitä on asunut Hammaslahdella vuodesta 1909.

    Hammaslahden Karjanhoitokoulu oli muistitietojeni mukaan Korhosten sukuun liittyvä. Nyt minun täytyy ottaa selvää noiden
    kertomuksen henkilöiden syntymäajoista, ennen kuin sanon
    mitään varmaa. Itse tarinan päärunko on totta, jonka myös kuulin
    anopiltani: Liperistä lintuseni, Outokummusta omani”.Ei varmaan
    ole aprillipila, vaikka onkin kerrottu 1.4. 1939.

    Taipaleen jauhosoutue mainitaan 1820 kevätkesästä lähteneen, päällikkönä isäntä Kontkanen.
    Minä selvitän asiaa.

  8. Maija- Liisa
    8.3.2012 at 17:40

    Jos Suitsansaari on kuulunut Totkunniemen kylään, on siellä avioparille Anna Pennanen ja Anders (Antti)Korhoselle syntynyt
    9 lasta, joista yksi on 1831 syntynyt Petter(Pekka)Korhonen.
    Useat muutkin nimet täsmäävät, mutta lapsia on enemmän kuin kertomuksessa. Noihin aikoihin lapsikuolleisuus oli yleinen.
    Annin ikä myös kävisi kertomuksen kanssa yksiin.

    Tuossa minulla olevassa kertomuksessa ei myöskään mainita,mistä
    retkeläiset ovat tulleet Outokumpuun. Ovatko Kesälahdelta vai
    Hammaslahdelta?
    Tuolla Kesälahden tiedoissa on maininta myös Pekka Pennasesta.

    Valitettavasti näin vähäisillä tiedoilla on vaikea sanoa mitään
    varmaa. Asia kuitenkin kiinnostaa itseänikin,ehkä jossain vaiheessa palaan noihin anopin sukutietoihin. Appeni sukua olen
    jonkin verran selvittänyt.Se on Tohmajärveltä.

  9. Päivi Miettinen
    19.3.2019 at 9:23

    Löysin tämän keskusteluketjun nyt 7 vuotta myöhemmin.Pekka ja August Korhonen ovat isäni enoja. Olen kuullut tuon tarinan Annin ja Antin kohtaamisesta mummoltani Hiljalta. Minulla on lehtijuttu Karjalaisesta 1.4.1939,jonka mukaan Pohjois-Karjalan kunnallispäivien retkeilijät saivat kuulla Pekka Korhosen kertoman tarinan Outokumpu O.Y:n tarjoamilla päivällisillä Outokummussa.
    Kyllä todellakin v1820 vihittiin Anna Pennanen ja kuudennusmies Antti Korhonen Liperistä ja heidän poikansa Petterin ja Hedvig Kupiaisen liitosta(vihittiin v.1855)syntyi Antti Juhana,joka meni naimisiin Anna Sofia Pennasen kanssa. Antti ja Anna Sofia muuttivat Uukuniemelle ja sitten myöhemmin Pyhäselkään. Ehkä nämä asiat olivatkin jo selvinneet,mutta tässä vielä kertaalleen.
    Tätini Sisko Suomalainen tutki sukua ja nyt arkisto on minulla.

  10. Päivi Miettinen
    19.3.2019 at 9:30

    Vielä vähän : kotivävy Antti Korhonen ja Anna saivat 7 lasta,joista 2 tytärtä ja 5 poikaa. Nuorin poika kuoli 4-vuotiaana.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *