Pilvitutkijat

Kaustan pilviä. Kuva OP

Oletteko huomanneet, että pilvien keskikorkeus on vuosikymmenen aikana madaltunut 30-40 metriä? Minä en olisi huomannut, ellei asiasta olisi tehty tutkimusta. Tutkijoiden mukaan ilmiön uskotaan johtuvan muutoksista ilmakehän kiertoliikkeessä.

Asiaa ajatellessa alkaa tuntea jo ahtaanpaikan kammoa. Mitähän tästä olisi tuumaillut ”ihvettynyt mies, jonka maha rylkkyää ja sydän vongertaa”, ja joka sai pilviä katsellessaan Sinisiä Ajatuksia. Puhun nyt tietenkin korpifilosofista, joka Konstan Pylkkerönä tunnetaan.

Ihmisellä voi olla myös tasaisen paikan kammo. Sen tulin tietämään eräällä Vennäin reissullani Aunuksessa ja Lotinanpellossa. Kilometrien säteellä ei ollut laaksoa, ei kukkulaa, johon olisi voinut piiloutua, jos olisi tullut tarvis. Onneksi ei tullut.

Isä oli tuonut sodasta kotiimme joitakin puhdetöitä. Yksi on metallista taottu leveäteräinen, miekkaa muistuttava veitsi, jonka kahvaan on kaiverrettu ”Syväri”. Heittivätkö sodan pilvet minuunkin niin pitkän varjon, että Aunuksen tasangoilla matkatessa tunsin tarvetta kaivautua poteroon?

Myrskyn jälkeen

Kuusikymmentäluvulla kuulin Kaustalla pilvikäärmeistä. Menevät kuulemma korkealta vuorelta pilven sisään, josta sitten tipahtavat vaikkapa keväthangelle. Ai, ettenkö usko? No, mistäs ne sitten ilmestyvät pälveen, kun maassa on vielä lunta? Mitäpä tuosta väittelemään, lienevät sukua vaikka kiinalaisille lohikäärmeille.

Varsinainen harmaa ”pilvikäärme” ilmestyi itä-rajan takaa 1970-luvun alussa. Hetken taivastelimme, että mikäs ohjus sieltä tulla puuskuttaa kuin juna suoraan Kaustajärven pituussuunnassa, ennen kuin tajusimme, että sehän on rullalle kääriytynyt pilvimakkara. Sammutimme äkkiä nuotion ja kiiruhdimme sisätiloihin. Myrsky ei tehnyt kuitenkaan merkittäviä tuhoja Kaustalla, taisi olla Imatran seudulla riehuneen trombin sivuhaara. Kaakkois-Suomessa samainen myrsky pirstoi metsää laajoilla alueilla.

Vaikka Kaustajärvi on vain viitisen kilometriä pitkä (Varpalampi mukaan lukien) ja pari kilometriä leveimmältä kohdaltaan, saattaa sielläkin syntyä kovalla tuulella valkovaahtoisia aaltoja. Aviosiippa oli ollut kymmenvuotiaana palaamassa vastarannalta Hämäläisen talon kammarissa sijainneesta kaupasta, kun ukkospilvi ja kova tuuli yllättivät hänet. Soutaminen olisi ollut turhaa, joten veneen oli annettava ajelehtia omia aikojaan. Poika itse pötkötti makuullaan veneen pohjalla. Kotiväki oli huolissaan ja iso-veli lähetetiin jo rannoille tähystämään. Seikkailu päättyi onnellisesti ja ”Robinson Crusoe” rantautui kallioniemen kärkeen, kilometrin päähän kotivalkamasta.

Ohutta yläpilveä

Sanomalehti Karjalaisen kommenttipalstalla vihjattiin, että Niiralan rajanylityspaikasta annettavat jonotustiedot ovat turhia. Joku toinen kysyi, että ovatko merisäätiedotteet sitten täällä Susirajalla tarpeellisia. Nuorempana taisin osata ulkoa litanian, jossa lueteltiin merisäähän liittyviä paikannimiä. Korvaan kuulosti mukavalta ”Kuuskajaskari”, jonka mielsin kahdeksi sanaksi ”kuuska ja jaskari”. Vasta aikuisena tajusin, että sana täytyy hahmottaa ”kuus-kajas-kari”.

Jos Konstan Pylkkerö olisi sattunut lukemaan uutisen yhä matalammalla leijuvista pilvistä ja toisaalta ihmisten keskimääräisen pituuskasvun lisääntymisestä, olisi hän varmaan globaaleja kiertoliikkeitä funteeratessaan päätellyt, että jossain vaiheessa nämä jätit tulevat kulkemaan pää pilvissä.

Tellervo

Share

8 comments for “Pilvitutkijat

  1. Sakari H
    8.3.2012 at 7:38

    Kohta saadaan olla pää pilvissä.

  2. Mirja Pusa
    8.3.2012 at 8:48

    Kuu on kyllä ihana tuijotettava taas ollut viime öinä,
    mutta ei sitäkään jaksa alinomaa katsella ja kun vielä yöunet menee
    MirjaP

  3. irene peuhkurinen
    8.3.2012 at 9:04

    Pilviä jaksaa katsella. Ei niihin kyllästy, kun myötääsä muuttavat muotoosa.

  4. Maija- Liisa
    8.3.2012 at 9:11

    Huomasin saman jutun lehdestä. Ehkä saamme tulevaissudessa pilviä
    vaikka käsin kosketella. Syksyllä usvaisina päivinä tuossa järvellä soutaessani näytti siltä kuin kauempana horisontissa
    pilvet olisivat liimautuneet järvenpintaan kiinni. Olivat samaa
    harmaata upettoa.

    Koetin eilen tähyillä revontulia, mutta en nähnyt. Vain kuu mollotti kirkkaana.

  5. Seppo Pusa
    8.3.2012 at 9:21

    Niitä on kuulemma semmoisiakin oikeita pilvibongareita. Mahtaiskohan Värtsin lukijoissa olla näitä erikoistuneita pilvien kuvaajia. Saataisiin aina aika ajoin taivaallisia näkymiä, jotakin muutakin kuin suihkareiden viiruja taivaalla.

  6. Lissu
    8.3.2012 at 11:18

    Pilvet ovat kiehtovia ja niin oli tarinakin.

    Ihastuttava kuva Kaustan pilvitaivaasta.

    Minulle entisaikojen säätiedotuksista on jäänyt mieleen ”Utsjoki Kevo ohutta yläpilveä”. Veljeni puhui aina, että hän vielä joskus käy katsomassa paikanpäällä nuo Kevon ohuet yläpilvet.

    Minulla oli Pilvi niminen ystävä,josta pari vuotta ennen kuolemaa tapahtuneen nimenvaihdoksen jälkeen tuli Luna. Niinpä kuun näkeminen tuo usein mieleen tämän ihanan ystäväni.

    Taivaallisia näkymiä on tullut kuvatuksi jonkin verran niiden kauneuden tähden – lähinnä pilviä, kuutamon kuvaamiseen ei taito riitä.

  7. Kerttu
    8.3.2012 at 19:08

    Kiva nähdä kuva talvisesta Kaustasta. Oli kesä tai talvi, taivas kotijärven päällä on aina yhtä kaunis. Kotikylä on aina sydämessä! Ilahdun kun näen juttujasi Kaustasta Värtsin palstoilla.

  8. 8.3.2012 at 19:23

    ”On maista kaikista sittenkin.
    tää synnyinmaa kaikkein rakkahin.

    Sen pilvein väikky ja lähteen läikky,
    ja taivas sen.”

    *
    Oma synnyinseutuni jäi rajan taakse, siksi
    olen ilomielin ”adoptoinut” Värtsilän ja
    Kaustajärven sydämeeni.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *