Verrosen novelleja

Maarit Verronen: Vanhat kuviot, Tammi 2012

Mummi oli biologi

Eevi-tädin nettiyhteydet

Mummun koodikätkö ja muita juttuja

Maarit Verronen tunnetaan mielikuvitusrikkaana ja usein fantasiaan suuntautuvana kirjoittajana. En ole erityisesti fantasakirjallisuuden ystävä, mutta näitä juttuja luin niiden salaperäisyyden ja myyttisyyden innoittamana. Loppua kohden fantasia voittaa ja viimeinen niminovelli on jo hivenen vaikeaselkoinen juttu Roon ja Bongon matkasta, jonka he aikovat kuvata. Tarkoitus on tallentaa vanhoja tapoja, jopa käytettyä väkivaltaa.

Kertomusgalleriaan kuuluu mm. juttu jossa jälkipolven edustaja alkaa tutkia mummin lintuhavaintoja, jotka ovat niin utopistisia, että taitavat olla tuulesta temmattuja. Mutta sitten löytyy se täytetty lintu, joka vahvistaa mummin tietojen todenperäisyyttä, nimittäin ilmiselvä etelägeorgiankirvinen.

Nuoret menevät ohjelmoituun majapaikkaan, jonka omistajasta kerrotaan yhtä ja toista. Todellisuus yhteiskunnasta vieraantuneesta majatalon omistajasta tulee vihdoin esille.

Edesmenneen Eevi-tädin uskotaan viettäneen railakasta elämää sosiaalisessa mediassa. Mutta mitään todisteita ei asiasta löydy, ei koodin pätkää. Lopulta tyttö nappaa jäämistöstä avaimenperämaskotin, jonka sisus paljastuu vetoketjun aukaisemalla.

Lyhyt tarina kukkakauppiaasta ja hautakoristeen ostajasta päättyy siihen, että kukkakauppias pistää fantasian liikkeelle. Huoltoaseman myyjätyttö päättää näpistää lantin kerrallaan, kunnes säästöön kertyy vuoden tili.

Lukiessa tuli mieleen, että kokonaisuudet saisivat olla paremmin perusteltuja ja pidempiä. Joskus juttu päättyy melkein heti, kun se on saanut siivet alleen. Verronen on lajityypilleen uskollisena koonnut kokoelman juttuja, joissa todellisuus ja kuvite leikittelevät yllätyksellisesti.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *