Tänä aamuna

Maisemia ei erottanut. Kuvat EJ

Läpinäkemätön sumu peitti  tänä aamuna Värtsilän laakson ainakin Sääperin tienoilla. Yhtäkkiä se vain jostain tuli ja yhtä nopeasti häipyi. Häthätää siitä ehti muutaman kuvan ottaa.

Ehkä kevätaurinko lämmitti hankia yön pakkasten jälkeen. Eivätpähän sumut ole harvinaisia näillä main, mutta tämä oli epätavallisen nopealiikkeinen.

Sumun hälvetessä.

Share

17 comments for “Tänä aamuna

  1. 22.3.2012 at 11:40

    Tämä on jo varma kevään merkki,
    kun kameroineen kulkee Erkki.
    Hän ilmanmuutoksetkin heti huomaa,
    vois hälle tarjota nyt kahvijuomaa.

    Sumuinen ol myöskin aamu täällä.
    Kemienkylänkin mäen päällä.
    Vaan ilma selvis ja pilvet nousi,
    ja lumihattarat ilmassa sousi.

  2. 22.3.2012 at 12:01

    Ja tintti laulaa titityy,
    on hällä siihen hyvä syy!

  3. Lissu
    22.3.2012 at 12:05

    Sadunomaisen tunnelmallista! Voi mikä ilo nämä EJ:n kuvat, niitä olen kaivannut tänne Värtsin palstoille. Kiitos EJ!

    Martille kiitos runon kuvista! Kemienkylän aamun näkymät oli helppo nähdä runon säkeissä.

  4. Eira Varonen
    22.3.2012 at 12:41

    Minäkin huomasin ko. sumun aamulla. Ajattelin, että missähän palaa tms, kunnes sankaksi sumuksi tajusin?

    Tervetuloa takaisin Värtsin toimittamiseen Erkki!

  5. Eero-Matti
    22.3.2012 at 12:54

    Tämän aamun ihmeellisyyksiin kuuluu myös aamulla kuuden jälkeen Sääperinrannalta katsottuna Sääperinvaaran suunnalla näkynyt sateenkaari!

  6. Alpoaatos
    22.3.2012 at 13:00

    Mielenkiintoista…
    Satuin tällaiseen kevätsumuun kerran järvellä talvikalalla ollessani. Sumu oli ehkä vain pari – kolme metriä paksu kerros. Sumun yläpuolella oli täysin kirkasta

    Läheiselle pikku luodolle oli pystytetty puhelinpylväs, tai merimerkki -reimari se saattoi myös olla. Mutta tiesin tarkkaan, että molemmat ajatukset olivat mahdottomia. Läksin siis katsomaan sitä ”kangastusta”. Se ”puhelinpylväs” olikin viereisellä avannolla oleva oman jäätuurani varsi pystyssä.

    Toinen kangastus oli naapuriavannoilla oleva ”moottorikelkka”. Sitä en lähtenyt tarkastamaan. Saahan naapuri olla kelkalla verkoillaan, vaikka tavallisesti hänkin kävi jalan..

    Se ”kelkka” oli kuitenkin muutaman metrin päässä oleva lumimöykky.

    Sumussa ihmismieli tekee melkoisia tepposia

  7. Mirja Pusa
    22.3.2012 at 13:09

    Pidän alemmasta kuvasta MirjaSisko

  8. Mirja Pusa
    22.3.2012 at 14:21

    Tuutha sie takasii, tuutha sie takasii,tuutuu Mike

  9. Maija- Liisa
    22.3.2012 at 15:47

    Näitä keväisiä luontokuvia on hauska katsella, vaikka luontoa
    on tuossa ihan äärelläänkin.

    Meidän täytyy kovasti nyt ”kosiskella” EJ:tä ja muitakin laittamaan kuvia tänne katsottavaksi.

  10. Erkki Jormanainen
    22.3.2012 at 16:14

    Niinhän se on ollut puhetta, että luontojuttuja aina silloin tällöin, ihan ilman kosiskelua. Pitää yrittää olla sanansa mittainen.

  11. Sakari H
    22.3.2012 at 16:24

    Minä jo toivoinkin, että antaakohan tuo Erkki meille poloisille nurkujille vain shokkihoitoa. Jos niin, niin hyvä niin. Olemme sen ansainneet.

    Että tulikin kotoisan lämmin mieli kun näki otsikon alta suuren gurun tutun nimen.

  12. Erkki Jormanainen
    22.3.2012 at 16:55

    Kaippa on huumoriksi kuitattava Sakarin kommentti.

  13. 22.3.2012 at 16:55

    ”Tänä aamuna” -juttu toi mieleeni viisikymmentä-
    luvulla kansakoulussakin rallatetun runon:

    ”Älä tallaa nurmikoita
    älä puita vahingoita
    älä parjaa, älä pauhaa,
    älä riko luonnon rauhaa
    älä tärvää mik’ on somaa
    vaali, suojaa toisen omaa”.

    EJ on nähnyt omassa ympäristössään
    monta vaalimisen arvoista kohdetta ja näkymää
    jotka itseltämme olisivat jääneet ja
    jäävät huomaamatta.

  14. Lissu
    22.3.2012 at 16:57

    Tuntuu hyvältä, kun tietää että jatkossakin on luvassa EJ:n lämminhenkisiä luontojuttuja upeine kuvineen. Niille ei vedä vertoja mitkään pesäkameralinkit.

  15. irene peuhkurinen
    22.3.2012 at 18:43

    Kyllä olen kaivannut E.J:tä. Ihana elonmerkki!

  16. Erkki Jormanainen
    22.3.2012 at 19:45

    Oih. Sovitaan vaikka, että tavataan kerran kahdessa kuussa, pyytämättä ja yllättäen.

  17. Sakari H
    12.4.2012 at 16:30

    Lasse Riutamaa vuonna 2000 Tänä aamuna säteilevänä

    http://www.youtube.com/watch?v=_gUexr3LdGc&feature=related

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *