MLL:n Värtsilän yhdistys ja Tohmajärven seurakunta järjestivät perinteisen pääsiäisaskartelun lapsille seurakuntakodilla 27.3.
Kirkkoherra Mikko Lappalainen siunasi kirkossa pidetyssä tilaisuudessa lasten tekemät virpomavitsat pääsiäisaskartelun lopuksi.
Video askartelusta seurakuntakodissa.
Video virpomavitsojen siunaamisesta kirkossa.
Kiitos Eira näistä videoista! Eilen illalla oli seurakuntakodilla ja kirkossa kerrassaan mukava tunnelma kuten videoista välittyy. Ensin vilkasta tekemisen ääntä ja hyörinää, sitten rauhottuminen kirkkohetkeen ja vielä kaikille maistuva tarjoilu illan päätteeksi. Parasta mahdollista yhteisöjen, tällä kertaa seurakunnan ja MLL:n, välistä toimintaa lasten parhaaksi.
Huomenna, torstaina, on Joensuun
Carelicumissa klo 12 Karjalaisseurojen
Pohjois-Karjalan piirin perinteinen
virpomatapahtuma. Mukana on myös
opintoryhmä Petroskoista.
**
Virboi, varboi.
tuoreeks terveeks.
Vanha kuori pois,
uusi tilalle kasvamaan!
Siulle vitsa, miulle jäitsä,
nätäliks velkoa, äijänpäivänä maksoa.
Hienoja ovat nykyajan mukaiset virpomavitsat joita lapset tekivät eilen.
Muisto lapsuudestani: Ennen vanhaan, kun minä olin ”virpomisjoukoissa”, vitsat tehtiin ”reppipaperista” ja silkkipaperista. Kellä isoimmat ja kauneimmat kukkakoristeet ym. mitä niillä tarpeilla saikaan aikaan oli taitavin ja arvostettu.. Eihän sitä ”rumalla” tai vaatimattomalla vitsalla tohtinut lähteä virpomaan.
Valmiita höyheniä ei ollut tarjolla, ainakaan meidän kotona.
Niin.. ja virpomaloru päätettiin vaatimattomasti.. ”sulle vitsa, mulle ei mittään..”.
Sekös mm. suklaamunien tulvan avasi virvottavalta. Vaatimattomuus kaunistaa…? Ahneita ei oltu suklaalle saati rahalle.
Harvemmin sitä rahaa sai palkaksi, saati sen saamista edes uskalsi toivoa. Niin ne ajat muuttuu!
”Muut ne virpoo viitosella,
mie vaan kymppiä kyselen.” Tämän lorun kuulin viime vuonna.
Kyllä 1950-luvullakin tehtiin hienoja virpomavitsoja, vaikkei värjättyjä höyheniä ollutkaan. Kreppipaperista tehtiin ruusut ja silkkipaperisuikaleista taittelemalla pitkiä ”norkkoja”. Oksat päällystettiin vihreillä kreppipaperisuikaleilla.
Eikä virpomaan lähdetty päällimmäisenä ajatuksena palkkio. Palkkio saatiin vasta pääsiäisenä ja se oli jotain karkkia tai suklaata.
Nykyajan lasten toiveet palkkioista eivät ole ihan vaatimattomia. Tuossakin videossa joku kullanmuru tuumaili, että kaksikymppiä olisi hyvä.
Sain kirkolla Mikko Lappalaiselta virpomisloruja jutun yhteydessä käytettäväksi. Tässä yksi niistä.
*********
Virpoi varpoi, tuoreeks terveeks
tulevaks vuodeks
oksan ojennan
ja elämän onnea toivotan.
Onni on siunausta,
onni on rakkautta,
onni on hyvä elämä,
en palkkaa vaadi,
enkä velkakirjaa vaadi,
vaan Jumalan siunausta toivotan
*************
(Luopuminen velkakirjan vaatimisesta loruissa on tiedotusosa, jolla kerrotaan että jos pääsiäisenä ei hae palkkaa, voi virvottava sen unohtaa ja palkkaa ei saa enää pääsiäisen jälkeen.)
Kyllä tuli hyvä olo, kun katselin virpomavitsojen siunaustilaisuutta Eiran videolta. Kiitos, että syntynyt perinne elää! Me tarvitsemme – muutkin kuin lapset – elämyksiä, kauneuden kokemuksia ja koskettavaa ystävyyttä (vaikkapa vitsalla varovasti hipsuttaen). Sitä on liturgia, joka alkaa kirkosta ja jatkaa matkaansa maanteitä myöten koteihin. Siellä siunatut vitsat vaikuttavat helatorstaihin asti, jolloin ne voi polttaa. Tämäkin on perinnettä, ihan niinkuin kukillakin on vaasissa aikansa. Ierikka.
Kyllä sitä vaan niin odottaa virpojia Palmusunnuntain aamuna, että! Ja sitten onkin päivän puheenaiheena, montako virpojaa kävi vai kävikö ollenkaan.
Ja ajan kulun tajuaa siitä, kun muistelee eri vuosien virpojia, joilla monella on jo omia virpojia lähtemässä.
On siinä vaan oma siunauksensa mukana tällä perinteellä.
Virvon varvon vitsasella, onnen toivon oksasella…
Em. videoleikkeistä on tullut erittäin paljon positiivista palautetta. Kiitos niistä!
Värtsilän kirkon näkeminen videon kautta on tuonut muistoja ja mukavia tunnelmia monille ihmisille. Samalla tallentuu historiaa! Olipa tallennusväline kuva tai video.
Värtsilässä on kaunis kirkko. Ei betonipunkkeri tms. kuten niin monet nyky arkkitehtuurin kirkot. Hienoja nekin toki ovat, ei sillä. Aikaansa kukin kirkko edustaa myös arkkitehtuurin suhteen.
Lasten avoimuus ja reippaus on ihailtavaa. Pyrkikäämme olemaan mekin, ”aikuisetkin” lapsenkaltaisia mieleltämme!
Tällä virpomislorulla virvon jo etukäteen Värtsin väen.
Virvon, varvon
pääsiäistä.
Virvon varhaista
kevättä.
Virvon lämmintä
suvea.
Paljon virvon
virkeyttä,
tuoreutta,
terveyttä.
Onni käykähön taloksi!
Teemasta poiketen olen Eiran kanssa samaa mieltä: Värtsilän kirkko on ainutlaatuisen kaunis ja myös viihtyisä. Se on myös toimiva mm. siksi, että sen yhteydessä on seurakuntakoti ja lasten kerhohuone. Myös alakerrassa sijaitseva ”Bukkeri” (niinkuin sitä joskus nimitettiin) sopii hyvin kokoontumistarpeisiin. Mutta remonttia kiinteistö kaipaa. Pesämunaakin on jo olemassa. Voisiko Wärtsilä konserni tulla avuksi? Ehkä myös Mantsinen Group? Nurminen Logistics? Ja joku muukin, vaikka pienellä summalla kukin! Maalaus-tarvetta on ja ikkunoiden huoltoa. Entä ilmalämpöpumppu pitämään jonkinlaista peruslämpöä urkujen vuoksi? Olisin mielelläni tästä kahvikupin äärellä juttelemassa!
Värtsilän kirkko on myös sotien jälkeisen rakennustoiminnan merkittävä dokumentti!
Vielä yksi perustelu kirkon käyttöä ajatellen. Värtsilän kirkko on kuin luotu Tuomas-messujen järjestämiseksi. Ajatelkaa, mikä mahdollisuus! Ierikka
Oikein meinasi tulla tippa silmään kun seurasin
tänään päiväkoti Pääskyn ja Mutalan koulun ala-asteen
oppilaiden virpomistouhuja Carelicumin ala-aulassa.
Päiväkodin lapset olivat 5 – 7 vuotiaita, peruskoululaiset
tietenkin hieman vanhempia. Vitsat oli siunattu
eilen päiväkodissa ja niillä virvottiin tällä kertaa kolme
media-alan edustajaa.
Karjalaisseurojen piiri järjesti tilaisuuden jo kymmenettä kertaa.
Virvottavat ovat olleet paikallisia kulttuurivaikuttajia.
Nyt saimme ennakkomaistiaisa uunituoreesta kirjasta
”Virpomaperinne ja virpomaloruja”. Julkaisija on Joensuun
Kalevalaiset Naiset ry. Kirja on ”jatkoa” rehtori Kyllikki Takalan
aikoinaan kokoamalle kirjalle ”Virpomaloruja”.
Kirjan virallinen julkaisutilaisuus on perjantaina, mutta koska kirjasta
oli paikalla jo esittelykappaleita (joita jaettiin myös virvottaville),
pääsin tutustumaan kirjan sisältöön.
Ehkä Värtsilässäkin tehdään virpomavitsoja tänäkin vuonna,
ja virpoa voinee Värtsin päätoimittajan vaikka näin netinkin
välityksellä:
Virvon varvon tuoreeks terveeks,
nedälig velgua, vuuvveks vabua,
siul vitsa, miul jäiccä.
Hienoa, että Tellen juttu palautti ruutuun kolmen vuoden takaisen virpomavitsatapahtuman VÄRTSILÄN kirkosta, täältä Karjalan kunnailta. Näkyy kirkollisissa ilmoituksissa olevan taas virpomavitsojen tekotapahtuma, nimellä pääsiäisaskartelu. Virpomavitsat tietenkin kuuluvat pääsiäistä edeltävään palmusunnuntaihin.
Virboi, varboi!
Katselin tätä muutaman vuoden takaista
juttua. Virpovitsojen lisäksi kommenteista
löytyy virpomalorujakin.
*
Meilläkin kävi reipas Kaustajärven ympärihiihto-
porukka aamuvisiitillä. Kaivosta (Tohmajärvi) ostetulla
virpomavitsalla sit pehmiteltiin kaikilta
”vanha kuori pois”
*
M Agricolan ja suomen kielen päivä, mutta lippu
unohtui laittamatta!
Lippu salkoon ja Kontiolahden kirkkoon, jossa messun yhteydessä siunattiin tehtäviään hoitamaan iso joukko nuoria. Heistä osa oli juuri käynyt kerhonjohtajakurssin ja osa on valmistaumassa rippikoulujen isoisiksi. Kun katselin noita nuoria – joita oli todella paljon – alkoi tuntua siltä, että kirkolla on tulevaisuutta myös aktiviteeteilla mitattuna. – Paljon muuttunut kirkon nuorisotyö siitä, kun v. 1964 aloitin Hämeenlinnan nuorisopastorina. Silloin nuoret rakastivat Lasse Mårtenssonin äänittämää levyä ”Voiko sen sanoa toisin”. – Kyllä voi, totean nyt. – Ja edessähän on Pyhä Kolmen päivän juhla, jonka viettämistä varten on käsikirjassa ihan oma suunnitelma. Tuli myös haikea muisto tuon juhlan viettämisestä Värtsilän kirkossa 1990-luvulla. Saarnani olivat koivin puutteellisia. Mutta se mitä sen ohella tapahtui toi hiljaisen viikon sanoman syvällisesti esille – silmille nähtynä.
Anteeksi, unohdin kertoa, että kirkosta poistuville annettiin käteen palmun oksa. Virvoin sillä portaita laskeutuessani kymmenkunta seurakuntalaista ja olen lähdössä Noljakkaan virpomaan 90-vuotiasta sukulaista ja hänen rakkaitaan.