Maalis maata näyttää,
toivein mielen täyttää:
Kohta saadaan mahlaa, mettä,
venhe mielii sulaa vettä.
Viheriän helman heittää
neiti kevät, puut se peittää.
Tuoksuu pihka petäjästä,
kulkijalla riemu tästä.
Tuomipuusta toinen tuoksu,
ilon soittaa puron juoksu.
Jalka etsii tyhjää tilaa,
ettei kevätkukkaa pilaa.
Ylinnä on lintuin äänet,
niitä kuulemahan jäänet.
Runo kuin pastellinvärinen
akvarelli!
Aivan ihana kevään koko kuva. Tätä lukiessa voi jo elää todeksi kevään tulon.
Tämä innostaa vastaamaan haikuilla:
kiteet hangella
kun kevät liioittelee
ihan sokaistun
————–
avoimet ovet
odottavat kevättä
kuuta kiurusta
Kyllähän sitä jo aikoinaan Patsolan koulussa Irenen päivänavauksia kuunnellessani ajattelin, että kollega on varsinainen sanataituri, mutta että hänen kynästään lähtee näin herkkiä ja koskettavia runosäkeitä, on jotain vielä enemmän. –
Haikutkin kiehtovat kovin, kun niitä on täällä Värtsissä saanut lukea.
Toppatakki tukkeuttaa ja tossut isköö tulta.
Metsikössä elläimillä on jo uusi kulta.
Päivänpaiste ikkunoista likaläiskät näyttää,
kevvään riemu mielessäni joka solun täyttää.
Paista päivä, paista vielä, poista noki hanget.
Tyrkkäsin minäkin oman kevätrunoni tänne Kevät-aiheen alle. Tämä tekele oli aiemmin runot-palstalla.
KEVÄTTÄ ILMASSA
Aurinko akkujani lämmöllään lataa
vaikka kevätahava puhaltelee selän takaa.
Pilvettömän kaunis sinitaivas ylläni kaartuu
ja keväthymyyn vetäytyy ihmislapsen suu.
Hanki tuhansin timantein kimaltaa
ja itseni rikkaaksi tuntemaan saa.
Kun keväistä luontoa katsella saan
– Se on rikkautta, jota läheisteni kanssa jaan.
Ei rikkautta tätä lasketa euroina tai drakmoina
vaan yhteisinä hyvänolon tunteina!
Auringonpaisteessa lumikin jo sulaa
eikä uusista, keväisistä ideoista ole pulaa.
Voi suunnitella kesää ja lomaa tulevaa
kevätaskareita, sisustusta – TAI OLLA VAAN!
On kerrankin lupa jouten istua
ja antaa ajatusten vapaana sinne tänne lipua.
Auringonsäteet niin ihanasti kun lämmittää
ja poskia sekä nenänpäätä värittää!
Kiva, kun pikku runoni poiki noin monta hyvää ja hauskaakin runoa. Ilmeisesti tehtävänsä täytti.
Kevät on ihanin vuodenaika.
Saa seurata luonnon heräämistä
kaikin aistein.
Se on ihmetystä, iloa ja kiitollisuutta.
Irene, olet tuntojemme tulkki.
Luin runosi moneen kertaan.
Se soljui eteen päin kuin
kuin pulppuava puro
kuin musiikki.
Kiitos.
Irene – olet runoilija tottatosiaan.
Pyydän, että julkaiset kirjana omat runot – rupeat vaikka Otto
Rummukaiseksi tai paremmaksi.
Onnea Irenelle – kävin ovellasi onnittelureissulla, mutta turhaan
oletkohan lähtenyt jopa Lappiin.
Kateeks käy!
Naapuri Mirja
Selailin nämä runosivut ja totesin, ettei se minun runoratsu ole koskaan päässyt siivilleen.
On tyydyttävä osaavimpien luomuksiin.Mutta Kirsi Kunnaksella on monia pieniä nasevia runoja. Hän lienee eräänlainen tiivistämisen mestari. Pieni näyte jos ette satu muistamaan.
MERITÄHTI
Eli meressä meritähti, tuhat tonnia vettä yllä./ Kestän kyllä, sanoi meritähti./ On terävät sakarat, litteät pakarat ja paineen kestävät kakarat.